Lontooseen kesäkuun lopulla. Hän on siis englantilainen ja on vain ollut väliaikaisesti töissä Suomessa. Tämä asia on kyllä ollut tiedossa alusta pitäen, mutta nyt kun ajankohta lähestyy, olen alkanut ajatella sitä enemmän. En ole koskaan ollut kaukosuhteessa, enkä tiedä millä tavoin sellaisen saisi toimimaan. Mietinkin mahtaako kaukosuhde onnistua ollenkaan, kun suhteemme ei ole vielä ehtinyt muodostua kovin kiinteäksi. Millaisia kokemuksia teillä muilla on vastaavasta tilanteesta?
Poikaystäväni lähtee takaisin...
Minni-Matleena
183603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole kokemusta, mutta silti ajattelin pohtia asiaa. Onkos poikaystäväsi pyytänyt sinua mukaan ja oletteko keskustelleet kaukosuhde asiasta?
"Suhteemme ei ole vielä ehtinyt muodostua kovin kiinteäksi"
Eli nähtävästi suhtkot lyhyen aikaa suhdetta takana? Tässä tulee se ongelma tunteeko toista todella, voiko molemmat sitoutua kaukosuhteeseen 100%. Kyllähän sen onnistumaan voi saada, mutta sitten tarvitaan paljon sitoutumista ja luottamusta, jota en usko lyhyen aikaa tapailevilla olevan. Jos taas ette ole valmiita kaukosuhteeseen niin ehkä se on "helpompaa" lyhyen deittailujakson jälkeen erotakin.
kaukosuhteesta ja molemmat olemme vähän kahta mieltä asiasta. Poikaystäväni tietää, että en voi/halua lähteä hänen mukaansa ainakaan tällä hetkellä opiskelu- ja työtilanteeni takia. Suhteemme ei ole muutenkaan vielä niin pitkällä, että voisi ajatella mitään yhteen muuttamista, koska olemme vasta tapailleet alle puoli vuotta, emmekä siis tunne vielä tarpeeksi toisiamme.
Näinhän se yleensä on, että ei omaa normi elämäänsä voi heittää vaan menemään ja hypätä tuntemattomaan.
Paha sanoa, tää on näitä sydämen asioita. Jos molemmat haluaa uhrata rahaa ja muita resursseja jutun eteen niin mikä ettei. Mut tuntuuko molemmista puolen vuoden jälkeen, että "Tästä mä haluun pitää kiinni"? Vai onko kyseessä sit alkuinnostus.
Täytyy varmaan miettiä vielä tarkemmin miltä itsestä tuntuu. Poikaystäväni on tosi miellyttävä ihminen ja ajattelemme monista asioista samalla tavalla. Vaikea kuitenkin olla varma näin lyhyen tuttavuuden perusteella, eri jos olisi tunnettu vaikka pari vuotta.
ei onnistu!
hälle sähköpostia yhtä paljon kuin roikut täällä eri palstoilla, niin suhteenne tulee olemaan yhtä tiivis kuin tavallisten lähikainaloseukkailijoidenkin....
tää oli läppää, älä loukkaannu=)
Mikäli kommunikaatio seurustelusuhteessa on näin pinnallista ja vähäistä kuin minun kirjoitteluni täällä, niin ei voi kyllä puhua mistään seurustelusuhteesta.
Olimme tunteneet poikaystäväni kanssa vasta kolme viikkoa, kun hänen täytyi lähteä takaisin omaan maahansa. Siitä alkoi seikkailu, joka jatkuu edelleen. Asuimme eri maissa viisi vuotta ja nyt asumme onnellisesti yhteistä kotia!
Kuuntele sydäntäsi ja uskalla heittäytyä suhteeseen, vaikka välimatkaa onkin. Tottakai vähän epäilyttää, kun ei toista vielä niin hyvin tunne. Anna elämän viedä ja muista, että luottamus toiseen on kaiken lähtökohta.
Usein asia on niin, että emme kadu asioita joita olemme tehneet, vaan asioita jotka olemme jättäneet tekemättä. Onnea sinulle!
Kiinnostava kuulla, että noinkin voivat asiat mennä. Kuulostaa tosi hyvältä! Kiitos kannustuksesta, katsotaan...
Olen ollut kaukosuhteissa monella eri tavalla, olen ollut kirjaimellisesti kaukosuhteen orja:
Olen ollut uskollinen. Olen elänyt omaa elämääni.
Kumpikaan elämäntapa ei ole ollut viimesen päälle tyydyttävä ja en ole enää kummankaan suunnan kannattaja.
Nyt olen ( itsekäs oman tien kulkija )ja otan vastaan kaiken, mitä tulee vastaan. Jos jonkun kanssa menee hyvin.OK. Mutta en ota hilseitä jos
joku poistuu näköpiiristä. Tervetuloa takaisin horisontin taakse häipynyt. Katsotaan sitten uudelleen.
IIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKKKKKK!!!!!!!!!!!!
omasi on sentään melko lähellä ja sinne on halppis lentoja, joten ei kun vaan viikonloppu lomille englantiin. Omani lähti eilen takaisin Bangladeshiin, olen surullinen mutta silti ihan positiivisella mielellä! Tasan vuoden yhdessäolon jälkeen tämä on valmasti yhtä helvettiä, mutta ainakin pääsen matkustelemaan hyvällä syyllä :) Talvella sitten olisi tarkoitus mennä intiaan viettämään romanttista lomaa. Itselläni on se tunne että suhteemme kestää tämän etäisyyden. Onnea sinullekin kestämiseen!
Itse lähdin englantiin poikaystävän takia au-pairiksi jotta olisi yksi lisä vuosi aikaa tutustua toisiimme paremmin.(olimme tunteneet/seurustelleet 2kk:ta) tapailimme englannissa n.kuukauden kun jäimme vain kavereiksi ja minä tapasin suomalaisen pojan. seurustelimme vuoden englannissa ja palasimme suomeen yhdessä varmoina yhteisestä tulevaisuudesta. muutin hänen kotikaupunkiinsa hän on kotoisin pohjois-suomesta,minä etelästä. Puoli vuotta asuimme yhdessä kunnes erosimme. Jäin kuitenkin kyseiseen kaupunkiin jonka olen alusta asti tuntenut omakseni. ja nyt on uusi kulta viereisestä kaupungista. jokainen kokemus ja ero on tuonut kyyneleitä ja surua. mutta ilman näitä muuttoja en olisi kokenut näin paljon uusia opettavaisia ihmissuhteita. kyllä elämä kuljettaa.. vaikka välillä liiankin nopeaan. oma neuvoni kokemuksestani on että rohkeasti vain etiäppäin ja kokeilemaan!
Ystäväni tutustui reilu vuosi sitten tyttöön ja he ehtivät olla noin kuukauden yhdessä. Heillä molemmillaan oli tiedossa se,että tyttö lähtisi pian vaihto-oppilaaksi. Päättivät yhdessä lopettaa heti, eikä myöhemmin,jolloin ero olisi ollut paljon vaikeampi..:\
Päätimme, että on parasta lopettaa suhde, kun se ei ollut vielä kehittynyt kovin vakavaksi. Sitäpaitsi kumpikaan ei olisi ollut mahdollisuudessa/halukas muuttamaan toisen kotimaahan lähitulevaisuudessa, ehkä vuosiin. Kirjoittelemme kuitenkin sähköpostia kavereina :)
Moi!
Sattumalta luin viestisi. Itse asuin viime vuonna ulkomailla, Italiassa, ja juuri ennen kun oli tarkoitus palata takaisin Suomeen tapasin nykyisen poikaystävääni. Olimme yhdessä Italiassa vaan 1 kk ja nyt oltu kaukosuhteessa jo yli vuoden. Vaikeata oli mutta jos tarpeeksi rakastaa kaikki on mahdollista mutta sehän riippuu teistä. Meillä ei ole ollut mitään draamoja/mustasukkaisuutta mitä muilla usein on silloin kun asuvat eri maissa. Poikaystäväni on nyt tulossa tänne vaihtoon ja voin sanoa että tämä vuosi on mennyt nopeasti ohi ja kaiken tavoin loistavasti!
Neuvoksi: Älä panikoi, hanki Skype ja nauti yhteisistä hetkistä silloin kun tapaatte! :)
Tsemppiä!
Hei! Kiva sattuma. olin myös viimeisen vuoden italiassa vaihdossa ja 1 1/2 kk ennemmin tapasin mieheni. hyvin ainakin tähän asti toiminut, luotamme 100% toisiimme ja yhteisiä suunnitelmia.. sinne menossa olen takaisin...
tapasin tyttöystäväni täällä suomessa ja hän asuu ruotsissa. käymme toistemme luona aina kun pystymme vaan ja toimii oikein hyvin. joskus on vaan niin kova ikävä että meinaa järki lähteä mutta ei siinä muuta vikaa ole.