omien vanhempien hyväksyntä

tähän mitään sanottavaa mutta alkoi sieppaamaan sen verran, että täytyy vähän ottaa kantaa. Lähde hyvä ihminen au pairiksi jos SINÄ sitä haluat. Elä itse oma elämäsi, tietenkin voi kuunnella äitiäkin mutta valikoivasti. Hän on uskoakseni perillä siitä, että tahdot kuunnella ja noudattaa hänen ohjeitaan kaikessa. Mielestäni on väärin, että hän sen tietäen sanoo (ja on vihainen), mitä sun pitää tehdä. Eihän äitisikään voi niin itsekäs olla, että ei anna sun nauttia omasta elämästäsi. Tarviiko sitä kaikessa mitä tekee niin järkeä olla, tee jotain vaan koska se tuntuu mukavalta. Olet nuori, ehdit vielä ottaa muutakin suuntaa, käy nyt katsomassa mitä au pair -meininki on ja sen jälkeen jotain muuta. Kuuntele äitiä mutta päätä itse.

hei!

Olen myös sitä mieltä, että lähde ihmeessä. Ymmärrän kuitenkin myös äitiäsi. Oma tyttäreni oliEnglannissa au pairina.olen minäkin hieman ollut vastaan tätä ideaa. Samoin kuin sinun äitisi, minäkin halusin tyttäreni menevän yliopistoon.Sanoin, että katsotaan sitten, kun tulokset tulevat. Hän sitten itse päätti ettei hae minnekään ja otti kimpsut ja kampsut mukaansa ja viiletti maailmalle.

Tuntui pelottavalta, kun ei tiennyt tyttärensä olevan turvallisessa kurssissa yliopistosta työelämään. Nyt hän kuitenkin jo tuli kotiin pääsykokeita varten ja kurssi on nyt yliopistoa kohti.

Meidän äitien ajatusmaailmoja on joskus vaikea ymmärtää, ja joskus kahlitsemme lapsiamme suotta. Ei se suhdettanne kaada, vaikka tällä kertaa et noudattaisikaan äitisi neuvoja. Hän vain yrittää varmistaa sinut "turvalliselle tielle".

Tartu vain rohkeasti härkää sarvista ja elä omaa elämääsi täysillä.

moikka!

Mulla on kans mennyt äidin kanssa sukset ristiin tän au pair jutun kans. Ei se mua raivoissaan estele, mutta sanoo aina, et jos mä nyt mieluummin en lähtis. Perheitä oon jo omatoimisesti engelsmannien maalta ettiny ja kyllä mä meen. On vaan niin kurjaa jättää tyytymätön äiti lentokentälle. Mulla on vähän sama juttu ku sulla. Äidin kans ollaan kaksistaan pärjätty ja nyt mä mietin et miten se oikein pärjää ihan yksin, kun mä en oo kotona. Se on aika erakko ja mä oon sen paras kaveri. Mä oonkin kannustanut sitä ottamaan kaverikseen uutta koiraa.

Annetaan nyt kuitenkin mutsiemme sulatella tätä meidän lähtöfaktaa ja mennään vaan.

Mulla on ollu aivan eri tilanne. Oon tällä hetkellä USA:ssa aupparina ja mut äiti ja isä innostui aivan tavattomasti mun lähdöstä. Minkäköhän takia?:) Ne oli koko ajan tosi kannustavia kun kerroin haaveestani. Mun pikkusiskokin on jo päättänyt lähteä au pairiksi, vaikka se ei oo ees kolmeatoista. Mut kai se on vähän eri juttu, kun asuu vain äitinsä kanssa. Eikös sitä sanotakin, et kun vanhempi puolisonsa kuoleman jälk yhden lapsen yksinhuoltajaks, niin niiden välille syntyy jokin erikoisen vahvan outo side.

Kylläpäs mäkin muuten lisäsin oman osani tän keskustelun syvällisyyteen, vaikka päätin nimenomaan olla lyhyt ja ytimekäs.

Tsemppiä teille kaikille, vaativien vanhempien valitut!

Mul on taas tälleen et ku haluaisin pitää väli-aikaa koulusta siis jos pääsen yhteen kouluun sisään ja lähteä aupairiksi mut äiti on koko ajan vastassa et jos sinne kouluun pääset ni ei oo järkee lähtee aupairiks edes lyhyemmäksi aikaan ku vuodeks...mitäs mieltä ootte? eihän se haittaa jos lykkään koulua 5kuukaudella..

Mun äitikin oli au pair-hommaa vastaan, eikä uskonut edes että tosissani oon lähdossä, kun 2005 tammikuussa aloin puhumaan, että aion lähteä kesäksi au pairiksi (sitten innostuin lähtemään koko vuodeksi, kun kesä tuntuikin liian lyhyeltä ajalta, ja oikea ratkaisu oli :)). Hän kai ajatteli, että se on taas näitä mun vouhotuksia ja päähänpistoja, ja menisi ohi parissa viikossa.

Kun kuitenkin hommasin perheen ja lentolippua sun muuta, niin äiti alkoi tajuamaan, että hei, meidän tyttohän ihan oikeesti on lähdossä. :D Sit se oli ihan huolissaan ja "pelotteli" mua kaikella, etten jaksa au pairin-hommaa ym. Mä tunnen äitini, joten en ottanut tuota henkilokohtaisesti, vaan päätin näyttää sille, että osaan ja pystyn!

Nyt on sit melkein vuosi takana.. ja oon ollut kahdessa eri maassa au pairina.

äiti oli myos sitä vastaan et viettäisin välivuoden lukiosta, kun se pelkäsi et jätän opiskelut kokonaan ja pahimmassa tapauksessa pokkaan miehen ulkomailta ja jään sinne.. xD

Sitä nyt ei kuitenkaan oo tapahtunut, vaan oon palaamassa parin viikon päästä Suomeen kotiin.

Mut kun olin puoli vuotta ollut au pairina toisessa maassa ja lähdin toiseen, äiti oli sitä mieltä et oon kasvanut ihan hirveesti henkisesti au pair-aikana ja musta on tullut vastuullisempi ja aikuisempi, ja niinpä oli sen mielestä hyvä vaan, et menisin vielä toiseenkin maahan ja oppisin lisää kieliä.

Eli äitit ajattelee järjellä sitä hommaa vähän liikaakin, mut ne myos välittää susta niin paljon, et voivat siksi olla negatiivisia idealle.

Koska se on sun elämä, lähde vain jos siltä tuntuu. äitisi kyllä varmasti ymmärtää myohemmin ja voithan sinä sinne yliopistoon joka tapauksessa mennä! Ei au pairina olo ole pelkkää piikomista, vaan paljon muuta! :D

TSEMPPIä! :)

Mä kerroin vanhemmilleni pikkuisen ennen lähtöä, että oon menossa auppariksi syksyllä. Mulla oli liput jo varattu ja periaatteessa pakkaamista vaille kaikki valmiina, joten ei ne kauheasti voineet käydä vastustamaan. Ei ne kyllä todellakaan yli-innoissaan olleet, lähinnä varmaan kauhuissaan jossain suhteessa, mutta en jättänyt niille mitään mahdollisuutta puhua mua kiertämään päätöstäni.
Ei ehdottomasti paras - edes hyvä - tapa toimia, mutta riippuu tosi paljon perheestä. Itsehän jokainen vanhempansa parhaiten tuntee. Olin aika varma, että vanhempani suostuttelisivat mut jäämään (jos mulle tarpeeksi pitkää jankkaa jotain niin teen sen ihan siksi että jankuttaminen loppuis), mitä en tosiaankaan halunnut.

Mulla oli periaatteessa sama tilanne, etta vanhemmat ei hyvaksyneet sitten ollenkaan... Mutta siina mielessa erilainen, etta en ole yhta laheinen esim. aitini kanssa kuin sina ilmeisesti olet. Mulla vanhemmat sanoivat, etta ala lahde, mina sanoin etta kylla lahden ja varasin liput. Ymmarran kuitenkin etta haluat pitaa valit aitiisi hyvina.
Yrita kuitenkin miettia asiaa myos silta kannalta, etta et voi loppuelamaasi hakea aitisi hyvaksyntaa joka asialle, vaan sinun taytyy elaa omaa elamaasi ja tehda omat paatoksesi. Aitisi varmasti rakastaa sinua ja haluaa sinulle vain parasta, ja uskoisin kylla etta han sopeutuu myos tahan vaihtoehtoon ja toivottavasti oppii kunnioittamaan myos sinun ratkaisujasi!
Au pair-vuodesta on varmasti hyotya, sen lisaksi etta opit kielen paremmin kuin voisit sita millaan koulutunneilla oppia, saat aivan uudenlaisia kokemuksia ja varmasti se vuosi kasvattaa myos henkisesti aivan erilailla kuin jos viettaisit sen vuoden Suomessa.
Yrita puhua viela aidillesi, mutta jollet saa aitisi paata kaantymaan, niin minun neuvoni on, etta lahde silti. Mieti tilannetta, jollet aitisi takia lahdekaan, voit miettia koko vuoden etta mitas jos olisinkin lahtenyt, mitas jos... Pahimmassa tapauksessa tulet vain katkeraksi aidillesi kun esti taman kokemuksen sinulta.

Onnea matkaan mita valitsetkin, tarkeinta on etta teet niinkuin itsesta tuntuu parhaalta. Muista myos, etta vaikka et au pairiksi paattaisikaan lahtea, niin aina on mahdollisuus lahtea vaikka sielta yliopistosta vaihtoon.

Pakko sanoa viela tahan loppuun, etta itse lahdin Englantiin, ihastuin maahan niin paljon etta olen talla hetkella taalla yliopistossa, paatin siis jaada tanne:) En osaa edes ajatella millaista elamani olisi jos olisin kuunnellut vanhempiani, en silla sano etta se huonompaa olisi, mutta varmasti hyvin erilaista, ja todella iloinen olen etta pidin oman paani. Aiti ja isa on tulossa heinakuun lopussa toista kertaa kaymaan, eivatka edes muista enaa etta alun perin yrittivat estaa lahtoani:D

Mulla vanhemmat ei suoranaisesti yrittaneet estella, mutta olivat kuitenki sita mielta ettei valttamatta oo ihan paras mahdollinen idea. Erityisesti isukkini ei nahnyt mun tulevaisuuden kannalta aupparin hommassa hirveesti jarkea koska en lastenhoitoalalle aio. Tai ylipaatansakaan duuniin, joka liittyisi lapsiin.

Perustelin kuitenki koko homman hyvin eli kielitaito, uusi kulttuuri, itsenaistyminen. Hyvaksyi sitten kun ei oikein muutakaan voinut, mut oli silti sita mielta etta "tuo lastenhoito ei sinua tulevaisuudessa millaan tavalla auta". Eli ei oikeastaan suostunut edes noteeraamaan noita muita syita miksi halusin lahtea.

Nyt reilun puolen vuoden jalkeen on tyytyvainen, etta olen mennyt. Luottaa siihen, etta parjaan ja kaikki menee hyvin. On tosi onnellinen etta olen saanut uusia, mahtavia kokemuksia ja ihmissuhteita.

Luulen, etta mun tapauksessa ainakin taustalla oli huoli etta "mihin se meidan tytto nyt oikein on menossa..." Etta ei sitten itse ole siina vierella auttamassa jos homma ei sujukaan tai jos tulee jotain ongelmaa... Mut kai se on vanhempien vaikea myontaa, etta huoli on se suurin syy. Muihin juttuihin on helpompi vedota...

Yrita jutella viela aippas kanssa, mutta jos ei siltikaan oikeen ymmarra niin lahde silti. Luulen, etta jalkeenpain on kuitenkin ihan tyytyvainen...

Itse sain vuoden au pairina olon jälkeen opiskelupaikan yliopistosta joka on maailman kymmenen parhaan joukossa. Au pair vuoteni lopussa lähetin paperini UCAS-sivujen kautta yhteishakuun, siinä se. Ilman pääsykokeita ja opintolaina pitää maksaa takaisin vasta kun tienaan yli 20 000 EUR vuodessa. Koska olin jo asumassa maassa, se laskettiin eduksi. Olen valmis 3 vuoden päästä.

Hain myös Suomessa Kuopion Yliopistoon pääsykokeiden avulla enkä päässyt. Mainittakoon että Kuopion Yliopisto ei mahdu edes maailman 500 parhaan yliopiston joukkoon...

Jos haen töitä ulkomailta, englanniksi suoritettu tutkinto avaa monisatakertaiset mahdollisuudet verrattuna esim. siihen että olisin opiskellut suomeksi.

Tiivistetysti - Jos en olisi tullut au pairiksi, olisin nyt todennäköisesti työttömyyskortistossa tai lukemassa merkonomiksi tai jotain muuta tosi kehittävää...

Tai sit sä voit myös tehdä niinku mä et teen tiedotusopin approo netin kauttaa täältä etänä ja onnistuu hyvin. ei mee hukkaan vuosi! Monissa avoimissa yliopistoissa on tälläsiakin kursseja.