muutimme hetki sitten poikakaverini kanssa yhteen. hänen pitäisi olla nyt vähän niinkuin mies talossa, mutta tuntuu että suhteemme on enempi kuin äiti ja poika. minä teen kaiken ja poika vain pelaa ja leikkii.. Keittiön allas ei vedä. Mies ei tee mitään asian eteen, mä vaan yritän pumppailla sitä auki ja kaadan putken aukasijaa,mut ei se auta, tukossa on. keittiölaatikosta on hajonnut kahva. sekin on ollut jo 3-4 vkoa irti, eikä mitään ole tapahtunut, ei tämä mies ole sitä laittanut kuntoon, ja itse en osaa.
kaikista nolointa oli se,että ostettin vahingossa liian iso veitsi-haarukka-lusikka muovipohja keittiön vetolaatikkoon (siis sellanen muovinen juttu mihin laitetaan ruokailuvälineet!) mutta se olikin muutaman sentin liian iso eikä uponnutkaan laatikon pohjalle.. kerroin poikakaverille ja hän sanoi ettei sille voi tehdä mitään.
sitten tuli minun isäni kylään ja saksilla napsi naps naps ylimääräiset reunat pois ja johan sopi muovitoosa laatikkoon..kyllä hävetti kun oma mies ei sellaseen hommaan edes kyennyt. tietokone ja tv vie kaiken ajan.olettaisin että kuitenkin mies on talossa, niin hänen toimeen kuuluisi tälläiset kaikenlaiset pikku rempparemppa jutut..miesten hommiahan ne on! mut ei. jätkä on kuin pikkukakara. koskakohan saadaan kahva kiinni ja putki auki? ehkä taas kun oma isäni tulee kyläilemään....viimeksikin isäni sen viemärin avas jo kertaalleen ,kunnes tukkiutu uusiks!
onko muilla samaa ongelmaa? missä iässä miehet aikuistuvat, vai tekeekö ne niin? *kyllästynyt*
kaikista nolointa oli se,että ostettin vahingossa liian iso veitsi-haarukka-lusikka muovipohja keittiön vetolaatikkoon (siis sellanen muovinen juttu mihin laitetaan ruokailuvälineet!) mutta se olikin muutaman sentin liian iso eikä uponnutkaan laatikon pohjalle.. kerroin poikakaverille ja hän sanoi ettei sille voi tehdä mitään.
sitten tuli minun isäni kylään ja saksilla napsi naps naps ylimääräiset reunat pois ja johan sopi muovitoosa laatikkoon..kyllä hävetti kun oma mies ei sellaseen hommaan edes kyennyt. tietokone ja tv vie kaiken ajan.olettaisin että kuitenkin mies on talossa, niin hänen toimeen kuuluisi tälläiset kaikenlaiset pikku rempparemppa jutut..miesten hommiahan ne on! mut ei. jätkä on kuin pikkukakara. koskakohan saadaan kahva kiinni ja putki auki? ehkä taas kun oma isäni tulee kyläilemään....viimeksikin isäni sen viemärin avas jo kertaalleen ,kunnes tukkiutu uusiks!
onko muilla samaa ongelmaa? missä iässä miehet aikuistuvat, vai tekeekö ne niin? *kyllästynyt*
Vastaukset 19
Vanhimmat
"keittiölaatikosta on hajonnut kahva. sekin on ollut jo 3-4 vkoa irti, eikä mitään ole tapahtunut, ei tämä mies ole sitä laittanut kuntoon, ja itse en osaa."
Mikä on niin vaikeaa kahvan korjaamisessa ja kiinnilaittamisessa? Kuvauksesi perusteella varmasti osaisit tehdä sen paremmin, kuin poikakaverisi, koska sinulla on HALUA tehdä se. Hänellä ei.
Omasta mielestäni jokaisen, niin miehen kuin naisenkin, täytyisi osata tehdä "toisen sukupuolen" töitä edes perusasioiden verran. Uusavuttomuus nykyään on kauheaa.
Ja jos et saa nykyistä miestäsi tekemään hommia, etsi toinen mies. Suomi on täynnä osaavia miehiä. Niin yksinkertaista.
on siis rikki riks raks keskeltä katki ja nyt on uus kahva mutta sekään ei ole oikean kokonen... ja nyt sit pitäs saada uus mut ei se tietokoneelta tuu eikä telkkarista...
uudenkin kahvan siihen laatikkoon saisi kiinni, vaikka erikokoa onkin, pitäs tehdä reijät vaan eri kohtaan,mut mites mä semmosia osaan.
Otat porakoneen ja laitat siihen sopivan pienen terän. Mittaat kohdat kahvasta ja laatikosta, teet lijykynällä laatikkoon merkit. Poraat reiät laatikon läpi, ja laitat kahvan ruuveilla kiinni.
Vai tarviiko isän käydä nekin hoitamassa?
ja nosta vähän volyymiä jos ei ota opiksi.
Vähän näyttää pitkässä juoksussa että huonon valinnan olet tehnyt.
no sänkyhommat kyllä sujuu sitten kun herra haluaa, häntä ärsyttää käskeminen ja määrääminen, mutta pakkohan se on kun ei oma alotteisesti osata!
Varmaan äitinsä lellimä,ei kotona oo tarvinnut mitään tehä.. Isäsi sitäpaitsi tekee väärin,kun korjaa. Se ei ole hänen tehtävä. Nyt poikasi luottaa siihen,ettei hänen mitään tarvi tehä,kun isi tulee korjaamaan. Huh huh! Olet muuttanut yhteen pikkupojan kanssa joka ei todellakaan ole vielä aikuistunut!
Jos noin pienistä asioista valitat niin mitäköhän ongelmia sulla kuule vielä on edessäs.. Huhhuh.. Oot kyl vissiin itekin aika lelli-lapsi.. Minä oon kyllä tottunu tarttuun toimeen kaikenlaisissa asioissa vaikka nainen oonkin! Kaikesta ei kannata vetää hernettä nenään mitä toinen jättää tekemättä, koska sillon se herne on ja pysyy siellä nenässä iankaiken.
Miten se poikaystäväsi muka osaisi tehdä tuollaisia remppahommia yhtään sen paremmin kuin sinäkään, ellei se ole käynyt erikseen jotain amiksen remppareiskalinjaa tai harrastanut tuollaisia asioita itsekseen? Suurta osaa miehistä voisi vähempää kiinnostaa jotkut remonttijutut. Ei remonttitaitoisuus ole mikään miesten aivoihin sisäänrakennettu ominaisuus.
En minäkään ole koskaan harrastanut mitään remonttijuttuja, koska ne eivät kiinnosta minua. Itse asiassa minua inhottaa kaikki sellainen työ mistä lähtee kova meteli, kuten poraaminen. Kotonani ei ole mitään työkaluja, paitsi ehkä vasara ja ruuvari. Jos jotain hajoaa, kutsun jonkun sellaisen kaverini apuun, joka tykkää tehdä remppahommia ja jolla on työkaluja. Itse saatan sitten laittaa vastineeksi kaverilleni aterian, sillä tykkään ruoanlaitosta ja olen siinä hyvä.
En ymmärrä mitä tekemistä remonttitaitoisuudella on aikuistumisen kanssa. Ihminen voi aikuistuessaan kasvaa ottamaan vastuuta muistakin kuin itsestään, mutta ei kukaan opi iän myötä automaattisesti sellaisia asioita, joita ei ole koskaan tehnyt.
Jos jätkä ei usko kun sanot sille että tekisitkö jotain, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
-lähdet ja jätät tyypin kasvamaan
-pidät suusi kiinni ja teet itse
Itselläni meni into kotitöihin suhteessa, jossa akka sanoi että teen kaiken väärin.
Ohjeistusta hommiin ei saanut, mutta olisi pitänyt tehdä hommat ja kuunnella sen jälkeen turhaa jäkätystä että väärin meni.
Pakkasin kamani ja jätin muijan tuijottamaan suu auki.
tuollainenkin on voinut pariutua kun maailma on täynnä kunnon miehiä joilla ei ole naista ...
Oikeet miehet on 30-50 vuotiaita, ala vaan niitä katsella..
.. ei enään ole, taisivat kuolla suomen sotiin. Opettele sisko hyvä tekemään, niihän minäkin opettelin. Nyt remontoin, korjaan autot sun muut, huollan puutarhan ja kodin, jne ukon istuessa tietokoneen äärellä tai harrastaen kanavasurffausta telkkarilla. Pidä vaan huoli, että kaveris palkka kulkeutuu tilillesi korvauksesksi "hotellin palveluista".
Ehkei hän osaa semmosia juttuja.
Minulla samanlainen mies(?). Merkit olivat näkyvissä jo seurusteluaikana, eikä parannusta ole 18 vuoden aikana tapahtunut; selityksiä kyllä riittää.
Olen itse käsistäni kätevä ja OSAAN kyllä remppahommat - pakkohan ne on jonkun ollut opetella - mutta kyllä miehen tehtävä olisi pitää huolta omaisuudesta ja asunnosta siinä missä naisenkin.
Vaihtoehtojakin on, mutta ne eivät kyllä ilmapiiriä paranna. Tosin paikat pysyvät kunnossa.
Jos teet kaiken itse (tai isäsi auttaa), saat tehdä niin lopun ikääsi. Voit myös tehdä niin kuin minä tein kerrostaloasunnossamme, ts. palkkasin taloyhtiön huoltomiehen tekemään kaikki asennukset, remontit ja pikkukorjaukset, ja annoin laskun miehelleni.
Hankalaa on itse asiassa se, että itse haluaisi asua kodissa, jossa kaikki on kunnossa. Jos jättää yhden paikan korjaamatta, sitten toisen... on kohta joka puolella jotain vinksallaan ja rikki. Näin on mieheni lapsuudenkodissa aina ollut. Mitään ei voinut käyttää kuin osittain tai niin, että kaksi kättä pitää kiinni toisesta päästä kun toista käytetään, ettei niin kuin kaadu tai jotain.
Anoppi mielellään olisi ottanut minut, miniänsä, heidänkin asunnon pikku remppalikaksi. No way, sanoin, että käske poikas opetella, minulle riittää yhden kämpän työt. Mies sai perinnöksi kesämökin, jossa en ole käynyt, enkä käy. Meillä kesämökkikin on miehelle lepola ja minulle työleiri. Lepäilköön mies omalla mökillään kunnes katto romahtaa niskaan.
Mieheni on ylpeä siitä, että ei osaa eikä tee kotona mitään. Minä taas halveksin miestäni, sillä vähän on vaikea olla ylpeä miehestä, joka osaa sujuvasti vain vaihtaa tv:n kanavia. Tämä liitto vetääkin viimeisiään.
Tänään käytiin rautakaupassa. Huusin pihalla miehelleni, että tuolla sisällä et sitten tule lähellekään, ja jos osut samalle osastolle, katsokin ettet ole tuntevinas, koska minä en kehtaa vetää perässäni kaupassa tuollaista puulelua, joka ei osaa ajatella eikä tehdä itse yhtään mitään. Autokuskin paikka on autossa eikä nyökkäilemässä rouvan perässä.
Jotain hyvää miehessänikin tietysti on. Hän auttaa mielellään. Tapetoin viime talvena koko kämpän (5 h k) mukaan lukien keittiön ja eteisen. Loukkasin sitten jalkani, mutta parin päivän sairasloman jälkeen jatkoin tapetointia kipsi jalassa. Mies lupasi levittää liiman kun minä laitan tapetin seinään. Ja kyllähän mies levitti liiman. Herätin hänet nojatuolista jokaisen vuodan laitettuani levittämään liimaa seinään. Nopeasti aina tuoliinsa nukahti, mutta nopeasti heräsikin.
Mies teki luonnollisesti oman osansa remontista eli maksoi firmalle, joka teki puolet hommista. Kitisi sitten loppuvuoden siitä, että hänelle tuli remontti paljon kalliimmaksi kuin minulle. No voi, voi.
Epäilen, että poikaystäväsi saattaa olla melkoinen mammanpoika. Testaa asia.
Kutsu anoppikokelas kylään ja katso miten käy. Jos pojassa on mammanpojan vikaa, niin
a) hän tekee, kun saa äidilleen sanoa tehneensä
b) poika ei tee ja äiti kieltää sinuakin määräilemästä poikaansa, joka on tarkoitettu jotain ylevämpää ja tärkeämpää tehtävää varten kuin pikkunikkarointi
Jos edes toinen edellämainituista vaihtoehdoista toteutuu, niin kerää tavarasi ja juokse.
Hyvä asenne, sisko :) Ja hauska ironinen ote asiaan vaikka onkin tietty ikävää, ettei liittonne enää toimi. Ainutkertaista elämää ei kannata viettää tuollaisen saamattoman vellihousun vierellä. En yhtään ihmettele, että olet menettänyt kunnioituksen häntä kohtaan. On selvää, että jokaisessa meissä on puutteemme ja kukaan ei osaa kaikkea, mutta jos ei ole edes yritystä tehdä mitään, vaan ainoa syy on laiskuus, niin ei siitä hyvää heilu. Anna palaa ja ota hatkat! Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.