Olemme seurustelleet poikakaverini kanssa reilu 3.5v. Hän koko ajan puhuu kihloihin menemisestä ja lukee tarkasti kaikki koruliikkeen kuvastot läpi mitä postiluukusta sisälle tulee. Asumme yhdessä, ja nyt kumpikin käy jo työssä.
Missä vaiheessa te muut olette menneet kihloihin?
En ole halunnut mennä yhtään aikaisemmin kihloihin, koska en haluaisi mitään teinikihloja.. tänä vuonna täytän 20v.. Olisiko jo aika?
Meidän suhteessa menee ihan ok, luotetaan toisiimme ja rakastetaan toisiamme mutta kyllä joskus tulee otettua yhteenkin ihan kiitettävästi...
Taloutemme on vakaa, kumpikin käy töissä.
Pitäisikö vielä odottaa vai suostua? Tyhmää sitä toki täältä on kysyä, mistä te muutte olette ollu varmoja että suostutte kosintaan? Itse tunnen itseni vielä epävarmaksi..
"Entä jos....." lause pyörii päässä, mitä jos joskus meneekin poikki tai pitääkö sitoutua tähän ihmiseen loppu elämäksi... tällä hetkellä haluan, mutta entä jos mieleni muuttuu....
Missä vaiheessa te muut olette menneet kihloihin?
En ole halunnut mennä yhtään aikaisemmin kihloihin, koska en haluaisi mitään teinikihloja.. tänä vuonna täytän 20v.. Olisiko jo aika?
Meidän suhteessa menee ihan ok, luotetaan toisiimme ja rakastetaan toisiamme mutta kyllä joskus tulee otettua yhteenkin ihan kiitettävästi...
Taloutemme on vakaa, kumpikin käy töissä.
Pitäisikö vielä odottaa vai suostua? Tyhmää sitä toki täältä on kysyä, mistä te muutte olette ollu varmoja että suostutte kosintaan? Itse tunnen itseni vielä epävarmaksi..
"Entä jos....." lause pyörii päässä, mitä jos joskus meneekin poikki tai pitääkö sitoutua tähän ihmiseen loppu elämäksi... tällä hetkellä haluan, mutta entä jos mieleni muuttuu....
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielesi voi muuttua myös 20 avioliittovuoden jälkeen. Miehesi voi rakastua toiseen, sinä voit kuolla onnettomuudessa, vaikka mitä voi tapahtua. Tärkeintä on, mitä sinä tunnet nyt, ja mitä sinä HALUAT tuntea miestäsi kohtaan tulevaiuudessa. Sitähän alttarilla kysystään...kun rakkaus ei aina ole vahva, on tärkeää, että se tatho säilyy. Jotta rakkaus taas kasvaisi.
Ensimmäisessä vakavassa suhteessa on normaalia juuri tuon tyyppinen pohdinta...onko se eka tosiaan se, jonka kanssa haluan aina olla. kun ei ole kokemusta muista mahdollisesti paremmista tai huonommista. Mut aina löytyy jollain tasolla parempia. Vastavuoroisesti myös monet muut asiat siinä ihmisessä saattavat olla helvetisti huonommin kuin nykyisesi kohdalla. Ei koskaan ole ongelmatonta suhdetta, sellaista, jossa et jonain päivänä miettisi et mitä hittoa mä nään tossa ihmisessä. No, ei ehkä kaikki ajattele noin, mutta itse temperamenttisena saatan rypeä jonku riidan jälkeen ihan pohjamudissa, vaikka oikeasti rakastankin toista.
Luottamus ja rakkaus ovat tärkeintä. Ajatteletko, että voisit perustaa perheen hänen kanssaan? osaatko kuvitella teidät yhdessä vanhoina kiikkustuolissa?
Kumpikin vastaus on oikea, jos sinusta siltä tuntuu sisällä. Minä olen pohdiskeleva luonne, en minäkään aikanaan osannut riemusta kiljuen vastata kyllä. Tärkeää se on miettiä asioita. Ei teidän tartte heti mennä kihloihin...mut jos huomaat, että miettiminen vain jatkuu ja jatkuu, et koskaan tunne enemmän varmuutta kuin epävarmuutta...niin silloin on ehkä aika avata siivet, ja koittaa elää omaa elämää miettien, mitä siltä elämältä haluaa.
onnea kuitenkin päätöksesi suhteen!
vaikka iästäsi poistuu 20 jälkeen se teiniin viittaava loppu (englanniksi) niin olet silti mielestäni todella nuori menemään kihloihin! Itse olin aikoinani melko samaisessa tilanteessa, oltiin yli 3v yhdessä ja 21v. erottiin...oltiin liian nuoria. Nyt ikää 25 ja kihloihin menin 1,5vuoden seukkailun jälkeen nyt keväällä.
itse olin 19 kun menin kihloihin... pitkät ajat oltu jo yhdessä, eikä se ikä mitään vaikuttanut. pitää vaan olla varmoja ettei mennä kihloihin sen takia kun se on trendi nykypäivänä vaan sen takia että se on lupaus avioliitosta. :) meillä suunnitelmissa oli noin 5 vuoden kihlaus aika ja naimisiin... pitkä kihlaus, oppiipahan tuntemaan siinä ajassa toisen. Ennen kihlausta seurusteltiin pikkusen yli vuosi....
Mä olin 16kun mentiin kihlohin kihlattu nyt 21 ja mä täytän 17v.
Asutaan yhdessä.
Me oltiin seutusteltu reilu vuosi kanssa.
Juu juu tiedetään olen nuori ja plää...Mutta olemme molemmat varmoja että tämä kestää jos yritää.
Kumpikaan meistä ei pidä juttua ns.teinikihlauksena koska olemme yhdessä,eikä jutumme katkennut 6kk tai alle.
Mutta itse voin kyllä sanoa että ku "ystäväni" meni kihloihin poikakaverinsa kanssa niin sanoin sitä jutua kylläkin teinilihlaukseksi koska TIESIN että se ei tule kestämääm,eikä kestänytkään,he erosivat kihlauksen jälkeen 2vk myhemmin.