No niin ja sitten asiaan.
Ihastuin ja rakastuin. Valitettavasti ensin suhteemme esteenä oli välimatka. Molemmat olivat omilla tahoillaan, mutta ei voitu toisiamme unohtaa.
Mies yritti seurustella toisen naisen kanssa, mutta suhde päättyi ja valitettavasti minullakin oli syytä siihen.
Päätimme yrittää yhdessä, mutta se on vaan niin hemmetin vaikeaa.
Tiedän että mies rakastaa tavallaan tätä toistakin naista, ei tunteet katoa kuin veitsellä leikaten. Ongelma on kuitenkin se, että hän rakastaa myös minua, ja paljon enemmän kuin ystävänä. Hän sanoikin, että miksi hän ei voi olla tyytyväinen, johtuuko toinen nainen mielessä siitä, että hän tuntee syyllisyyttä tavasta jolla hän lähti suhteesta?
Olemme aina olleet toisillemme aivan rehellisiä, kaikesta on puhuttu. Valitettavasti totuus usein satuttaa eniten.
Tällä hetkellä pohdimme tahoillamme mitä oikeasti haluamme. Surullista on se, että oikeasti rakastan tätä miestä enemmän kuin mitään.
Juuri eilen keskustelimme siitä, että miksi ei aina riitä, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Miksi tulee se epäilys, että onko vielä jotain enemmän.
Kävi miten kävi voin sanoa, että tämä ihminen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Kuten eilen totesimme molemmat, toivottavasti me kaksi onnistumme. Mutta toivoa onnistumiselle ei ole, ennen kuin hän on varma, että minä olen se jota kohtaan hän tuntee enemmän ja aidommin.
Totuushan on, että ystäviä meistä ei voi tulla, se sattuisi liikaa.
Ihastuin ja rakastuin. Valitettavasti ensin suhteemme esteenä oli välimatka. Molemmat olivat omilla tahoillaan, mutta ei voitu toisiamme unohtaa.
Mies yritti seurustella toisen naisen kanssa, mutta suhde päättyi ja valitettavasti minullakin oli syytä siihen.
Päätimme yrittää yhdessä, mutta se on vaan niin hemmetin vaikeaa.
Tiedän että mies rakastaa tavallaan tätä toistakin naista, ei tunteet katoa kuin veitsellä leikaten. Ongelma on kuitenkin se, että hän rakastaa myös minua, ja paljon enemmän kuin ystävänä. Hän sanoikin, että miksi hän ei voi olla tyytyväinen, johtuuko toinen nainen mielessä siitä, että hän tuntee syyllisyyttä tavasta jolla hän lähti suhteesta?
Olemme aina olleet toisillemme aivan rehellisiä, kaikesta on puhuttu. Valitettavasti totuus usein satuttaa eniten.
Tällä hetkellä pohdimme tahoillamme mitä oikeasti haluamme. Surullista on se, että oikeasti rakastan tätä miestä enemmän kuin mitään.
Juuri eilen keskustelimme siitä, että miksi ei aina riitä, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Miksi tulee se epäilys, että onko vielä jotain enemmän.
Kävi miten kävi voin sanoa, että tämä ihminen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Kuten eilen totesimme molemmat, toivottavasti me kaksi onnistumme. Mutta toivoa onnistumiselle ei ole, ennen kuin hän on varma, että minä olen se jota kohtaan hän tuntee enemmän ja aidommin.
Totuushan on, että ystäviä meistä ei voi tulla, se sattuisi liikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän se on niin, että jos rakkaus on aitoa ja oikeaa, niin siinä ei ole mitään sijaa kenenkään toisen miettimiselle. Rakastunut ihminen ei pohdi tuollaisia, miksi on toinen mielessä. Jos monen välillä pohtii ja palloilee, ei se silloin kyllä sinua oikeasti rakasta. Sori vaan.