En ota kantaa virolaisen Euroopan unionin komission jäsenen Siim Kallaksen edesottamuksiin nykyisessä toimessaan, mutta haluan muistuttaa kyseisen herran menneisyydestä.
Siim Kallas, joka on epäilemättä eräs älykkäimmistä ja lahjakkaimmista virolaisista poliitikoista kautta aikain, on kotimaassaan edelleenkin juorujen kohde. Peratessaan EU:n hallintoa, vastustaessaan korruptiota ja julistaessaan avoimuuden ilosanomaa Kallas unohtaa mainita omassa menneisyydessään kummittelevan kuprun.
Aikoinaan Viron sosialistisen neuvostotasavallan vuosina mm. ammattiyhdistysjohtajana ja Viron kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajan Rahva Häälin varapäätoimittajana ahkeroinut Kallas oli aktiivinen toimija Viron "laulavan vallankumouksen" vuosina ja eräs Kansanrintaman perustajaisistä.
Viron saatua takaisin itsenäisyytensä elokuussa 1991 Kallas toimi Viron keskuspankin (valtionpankin) pääjohtajana ja johti maan irtautumista ruplavyöhykkeestä. Kallasta pidetään aiheestakin vuonna 1992 uudelleen käyttöön otetun Viron kruunun "isänä".
Kallaksen kauteen Viron keskuspankin pääjohtajana ajoittuu yksi "uuden Viron" suurimmista ja kummallisimmista taloudellisista kupruista. Länsimaisilta luottolaitoksilta saatu 10 miljoonan USD:n tuki uudelle ja heikolle valuutalle "katosi". Tänäkin päivänä Virossa ihmetellään, miten 10 miljoonaa taalaa voi noin vain kadota. Ihmettelen minäkin. Asiaa selvitettiin luonnollisesti Viron poliisin ja syyttäjälaitoksen toimesta, mutta kukaan keskuspankissa, mukaan luettuna pääjohtaja Kallas, ei tiennyt asiasta mitään.
Vaikka Kallas olikin saanut julkisuudessa kyseenalaisen maineen, hän ryhtyi pankkiuransa jälkeen jälleen politiikkaan ja toimi pitkään Reformipuolueen johdossa, pää-, ulko- ja talousministerinä. Kallas on "uuden Viron" ultralibertaristisen talouspolitiikan pääarkkitehti, jonka poikkeuksellinen poliittinen ja muu lahjakkuus arvatenkin johtivat hänet Viron hallituksen ehdokkaaksi EU:n komissioon, ja sitä myöten myös sen jäseneksi.
Siim Kallas, joka on epäilemättä eräs älykkäimmistä ja lahjakkaimmista virolaisista poliitikoista kautta aikain, on kotimaassaan edelleenkin juorujen kohde. Peratessaan EU:n hallintoa, vastustaessaan korruptiota ja julistaessaan avoimuuden ilosanomaa Kallas unohtaa mainita omassa menneisyydessään kummittelevan kuprun.
Aikoinaan Viron sosialistisen neuvostotasavallan vuosina mm. ammattiyhdistysjohtajana ja Viron kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajan Rahva Häälin varapäätoimittajana ahkeroinut Kallas oli aktiivinen toimija Viron "laulavan vallankumouksen" vuosina ja eräs Kansanrintaman perustajaisistä.
Viron saatua takaisin itsenäisyytensä elokuussa 1991 Kallas toimi Viron keskuspankin (valtionpankin) pääjohtajana ja johti maan irtautumista ruplavyöhykkeestä. Kallasta pidetään aiheestakin vuonna 1992 uudelleen käyttöön otetun Viron kruunun "isänä".
Kallaksen kauteen Viron keskuspankin pääjohtajana ajoittuu yksi "uuden Viron" suurimmista ja kummallisimmista taloudellisista kupruista. Länsimaisilta luottolaitoksilta saatu 10 miljoonan USD:n tuki uudelle ja heikolle valuutalle "katosi". Tänäkin päivänä Virossa ihmetellään, miten 10 miljoonaa taalaa voi noin vain kadota. Ihmettelen minäkin. Asiaa selvitettiin luonnollisesti Viron poliisin ja syyttäjälaitoksen toimesta, mutta kukaan keskuspankissa, mukaan luettuna pääjohtaja Kallas, ei tiennyt asiasta mitään.
Vaikka Kallas olikin saanut julkisuudessa kyseenalaisen maineen, hän ryhtyi pankkiuransa jälkeen jälleen politiikkaan ja toimi pitkään Reformipuolueen johdossa, pää-, ulko- ja talousministerinä. Kallas on "uuden Viron" ultralibertaristisen talouspolitiikan pääarkkitehti, jonka poikkeuksellinen poliittinen ja muu lahjakkuus arvatenkin johtivat hänet Viron hallituksen ehdokkaaksi EU:n komissioon, ja sitä myöten myös sen jäseneksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kallas on siis näkemyksellinen ja vahva poliitikko.
Vihjailetko, että Kallas olisi dollarikuplan takana, koska hän oli valtionpankin silloinen johtaja? Tätä emme voi tietää. Yhtä hyvin saattoi KGB sen kaapata, tai moni muu taho.
Kannattaa toki muistaa, että esim nykyinen pääministerimme vastusti julkisesti Balttian maiden itsenäisyyshankkeita.
Koivistosta puhumattakaan!