Minulle kävi klassisesti: jätin n.3 kk sitten miesystäväni, ja vasta pikkuhiljaa olen tajunnut virheeni ja sen, miten paljon siinä menetin. Että tosiaankin rakastin häntä.
Olemme edelleen pitäneet yhteyttä, mutta ei hän enää uskalla palata yhteen: sen verran pahasti jättäminen murensi hänen luottamustaan minua kohtaan. Uusia miehiä minulla ei ole ollut, vaikka alussa kävinkin parilla treffillä. Näistä exäni myös tietää.
Jättämisen taustalla pitkään jatkunut vaikea elämäntilanne, jonka vuoksi molemmilla pinna kireällä: mies irtisanottiin vuosi sitten 13-vuotisesta työpaikastaan, ja uuden työn löytäminen kesti aikansa. En vain jaksanut enää ahdistavan oloisia olosuhteita...
Nyt vain toivon, että ehkä joskus vielä... Jos pikku hiljaa hän vakuuttuisi siitä, että tosissaan edelleen rakastan häntä, haluaisin yrittää uudestaan ja todella pitää kiinni tällä kertaa - myötä- ja vastoinkäymisissä.
Olemme edelleen pitäneet yhteyttä, mutta ei hän enää uskalla palata yhteen: sen verran pahasti jättäminen murensi hänen luottamustaan minua kohtaan. Uusia miehiä minulla ei ole ollut, vaikka alussa kävinkin parilla treffillä. Näistä exäni myös tietää.
Jättämisen taustalla pitkään jatkunut vaikea elämäntilanne, jonka vuoksi molemmilla pinna kireällä: mies irtisanottiin vuosi sitten 13-vuotisesta työpaikastaan, ja uuden työn löytäminen kesti aikansa. En vain jaksanut enää ahdistavan oloisia olosuhteita...
Nyt vain toivon, että ehkä joskus vielä... Jos pikku hiljaa hän vakuuttuisi siitä, että tosissaan edelleen rakastan häntä, haluaisin yrittää uudestaan ja todella pitää kiinni tällä kertaa - myötä- ja vastoinkäymisissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"En vain jaksanut enää ahdistavan oloisia olosuhteita".. ´hoh hoh, eikä ollut enää "kivaa" kun äijä ei maksanut kaikkea??? Vai mikä ahdisti? Elämä?
Se, että miehellä oli jatkuvasti pinna kireällä tilanteensa vuoksi.
sinä vain jätit hänet hyvin vaikeassa elämäntilanteessa yksin. Työpaikan menetys on yleensä hyvin raskas tilanne ihmiselle. Olikos se nyt läheisen kuoleman ja avioeron jälkeen heti seuraavana stressipistelistalla?
Nytkö taas kelpaa, kun on työpaikkakin ja asiat kunnossa?
En ihmettele, ettei hän uskalla kanssasi. Hän tietää, ettei tämä nykyinenkään työpaikka ole varma, eikä varmaa ole sekään, ettei muitakin vastoinkäymisiä elämässä tulisi, vaikka masennus.
Hän uskoo, että sinulle kelpaavat vain menestys ja
helppo elämä.
Ei hän, sen enempää, kuin kukaan muukaan, voi sitä sinulle luvata.
Sinullekin voi tapahtua mitä vain vastoinkäymisiä. Miten suhtautuisit, jos pahimmalla hetkellä rakastettukin heittäisi ulos.