Olen saanut sellaisen kuvan, ettei eräs miespuolinen työkaverini juurikaan pidä minusta. Töissä suhtautuu tosi nuivasti, hädin tuskin tervehtii aamuisin. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Työtehtävämme ovat sellaiset, ettemme juurikaan työpäivän mittaan ole edes tekemisissä, joten näiden muutaman vuoden aikana olemme vaihtaneet pari hassua lausetta ja siinä se. En siis oikein ole voinut häntä loukata tai muutenkaan käydä hänen hermoilleen, joten hiukan ihmetyttää. Ei tämä mikään elämää suurempi ongelma minulle ole, mutta joskus harmittaa, kun ei edes tervehdykseen voi vastata kunnolla.
Viime viikonloppuna satuimme kuitenkin eri paikkakunnalla samaan baariin ja tyyppi oli kuin eri mies. Tuli oma-aloitteisesti juttelemaan ja jäi pitkäksi aikaa rupattelemaan. Ei vaikuttanut olevan pahemmin päissään ja jutteli ihan asiallisia, pääasiassa työjuttuja. Sanoi vielä, että mukavaa törmäillä näin vapaa-ajallakin.
Käyttäytyminen töissä ei kuitenkaan ole muuttunut mitenkään tämän baarikohtaamisen jälkeen. Jotenkin kyllä ihmetyttää, miten erilaista suhtautuminen on töissä ja töiden ulkopuolella. Mitenkäs te miehet tämän ristiriidan selittäisitte?
Viime viikonloppuna satuimme kuitenkin eri paikkakunnalla samaan baariin ja tyyppi oli kuin eri mies. Tuli oma-aloitteisesti juttelemaan ja jäi pitkäksi aikaa rupattelemaan. Ei vaikuttanut olevan pahemmin päissään ja jutteli ihan asiallisia, pääasiassa työjuttuja. Sanoi vielä, että mukavaa törmäillä näin vapaa-ajallakin.
Käyttäytyminen töissä ei kuitenkaan ole muuttunut mitenkään tämän baarikohtaamisen jälkeen. Jotenkin kyllä ihmetyttää, miten erilaista suhtautuminen on töissä ja töiden ulkopuolella. Mitenkäs te miehet tämän ristiriidan selittäisitte?
Vastaukset 15
Vanhimmat
töitä. eikö tämä ole ihan selvä juttu?
töissä voisi odottaa edes jonkinlaista alkeellista kanssakäymistä, kun työt on kuitenkin tehtävä. Ei töiden tekeminen ole mikään selitys sille, että millainen on muita ihmisiä kohtaan.
Veikkaisin, että sillä on joku muu syy siihen, haluaa tehdä jonkun toisen sinun kustannuksellasi mustasukkaiseksi tai esittää muille baarissa olevansa suurikin naistenmies. Ei siitä kuulosta kuitenkaan ilman jotakin baarisurraajan roolia olevan mitään. Jotkut miehet on niin epäaitoja.
Tämä jos jokin on miehen logiikka. Työ on täysin irrallinen elämän alue. Minäkin voin karjua kaverille, joka on samassa työpaikassa kitarisat metrin ulkona, mutta kun työpaikan ovi paukahtaa kiinni, se jää sinne.
Naiset tekevät töiden teostakin yhden helvetin, kaiken pitää olla SUURI SOSIAALINEN TAPAHTUMA (tm). Paskannakit. Töissä tehdään töitä, vapaa-ajalla seurustellaan.
En minäkään töissä käy leikkimässä, mutta pystyn silti esimerkiksi tervehtimään työkavereitani tai vaihtamaan heidän kanssaan muutaman sanan lakisääteisellä. Työtehokkuuden siitä kärsimättä...
Ristiriita taitaakin johtua putkiaivoista :]
persoona sinne työpaikallekin menee. Sulla on tosiaankin ongelma, jos täytyy agressiivisesti käyttäytyä työpaikalla! Taidat olla ilmapiirin pilaaja, noita löytyy joka toiselta työmaalta.
Työilmapiirillä on todella suuri merkitys työn mielekkyyteen ja tuottavuuteen.
Ilmapiirin, työtahdin ja sallitut sosiaaliset funktiot määrään minä. Ämmät voivat länkyttää itkien vaikka nurkan takana, meillä tehdään töitä eikä soiteta itkuvirsiä. Ugh. Ilmapiirin voit työntää lähimpään sorviin.
hahahhaha
laitetaan nykyään kortistoon, jos työmaa on vähääkään ajanmukainen ja tulevaisuuteen suuntautunut :D. Kaverilla ei ole ammattitaitoa tehtäviinsä.
sais työntää jotakin muutakin sinne sorviin.
Työt ovat töitä ja on hyvä asia, ettei siihen sotketa muita juttuja. Monet tietävät tapauksia, joissa työpaikkaromanssit ovat päättyneet ja sitten toiset (naiset) eivät enää töissä ole kyenneet toisten kanssa tehtäviään kunnolla hoitamaan.
Kuvittelepa, jos joku työkaverisi seurustelisi sinun kanssasi, jättäisi sinut (vaikkapa ilman syytä) ja alkaisi seurustella jonkun toisen samassa työpaikassa olevan työtuttavasi (naisen) kanssa. Mitä siitä seuraisi? Tiedonkulku päättyy siihen paikkaan, yrität järjestellä ongelmia miehelle, haukut häntä (ja uutta naistaan) selän takana? Mieti sitä rehellisesti. Käytännössä työt eivät enää sujuisi ja kun hommat eivät toimi, koko systeemi ona vaarassa kaatua, työpaikat mukaanlukien. Siinä loppuu taas monelta mahdollisuudet maksaa asunto- yms. lainoja, perheet hajoavat taloudellisten ongelmien takia yms. On parempi pitää työasiat erillään muista asioista.
sotkettua hyvään työilmapiiriin? Tietenkään työkavereihin ei seota, mutta kavereita niiden kanssa on hyvä olla. Ihan oman mielenterveyden kannalta, ja myös firman (tuottavuus). Yritykset ovat tämän oivaltaneet jo aikoja sitten. Siksi kaikki yhteiset biletykset ja harrastuksiin ohjaukset. Ja työnohjaukset jne....
roudaa duunejasi himaan. itellä on ainaski niin, etten edes jaksa puhua duunissa ku sen vertaa kun on pakko. kaikki risteilyt ja saunaillat tulee automaattisesti skipattua koska ei kiinnosta tutustua sen paremmin....duunia on duunia.
Itse en viihdy työpaikassani, ja olen tehnyt useita työhakemuksia, mutta en tunnu pääsevän pois. Lähden heti, kun saan toisen, kohtuullisen (nykyisessä työssä on alalle aika hyvä palkka ja hyvät edut) työn. Näin se on kaikille osapuolille parempi, että minä en kiinny kehenkään, ja kukaan ei kiinny minuun. Eli olen töissä varmaan kaikille aika etäinen, ehkä jonkin verran tylykin, vaikkakaan kyse ei ole tietoisesta valinnasta, se vain tulee 'läpi'.
Kuitenkin, olen sinkkumies, ja työpaikalla on useita nuoria, kauniita ja mukavan oloisia sinkkunaisia. Töissä en oikein pysty vaihtamaan 'minua v*tuttaa' -asennetta pois, mutta jos kohtaan heidät vapaa-ajalla, olen paljon rentoutuneempi, hauskempi, mukavampi ja toivoakseni jopa hurmaavampi. Mielenkiintoa minulla heihin siis olisi.
Tämä voisi olla syy.
Miksi sen moikkaaminen sulle on niin tärkeää? Anna sen olla omissa oloissaan! Teet työsi ja se tekee omansa. Piste
Jos et ymmärrä mikä ero on kitinällä ja ihmettelyllä, en ihmettele, ettet myöskään ymmärrä hyvien käytöstapojen päälle.
Kuten sanoin, saan kyllä työni tehtyä, vaikka tervehtisin ja käyttäytyisin muutenkin työkavereitani kohtaan ystävällisesti. Joillekin se ilmeisesti on sitten vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta.
Sanoin myöskin jo, ettei tämä ole minulle elämää suurempi ongelma. Pohditaanhan täällä paljon muitakin ei-niin-tärkeitä asioita, joten miksi ei tätäkin.