Vastuun mielenkiintoinen erityispiirre on siinä, ettei sitä voi itse määrätä tai muotoilla. Vastuu on vaatimus, joka tulee aina itsen ulkopuolelta, eikä sitä voi itse määrätä.
Vastuun kantaminen on omien tekojen vaikutusten näkemistä kaikessa muussa – ympäristössä, muissa ihmisissä jne. Vaikutusten näkemiseltä ei voi kokonaan kieltäytyä, eikä niiden arvaamattomuudelta. Tietoisuus vaikutuksista tulee usein tiedon, kokemusten ja ennakoimisen kautta.
Vastuun pakenemista on se, että tietoisesti kieltäytyy tunnistamasta niitä vaikutuksia, joita omilla teoilla on. Kuviteltu ja tietyntavoin rajattu vastuu on vastuunkieltämistä. koska se ei todellisuudessa vastaa muuhun kuin omaan kuvitelmaan ja rajaukseen.
Vastuuttomuus on irrallisuutta: ihmisen irrallisuutta kaikesta muusta. Aktiivista vastuuttomuutta on se, että ihminen vastustaa omaa vastuutaan, passiivisessa vastuuttomuudessa ihminen ei tunnista sitä, mihin hänen vastuunsa pitäisi vastata.
Tässä foorumissa on ihmeen yleistä se, että omista valinnoista, teoista ja niiden seurauksista ei haluta ottaa vastuuta; tai pikemminkin nähdään asia niin, etteivät oman toimintani seuraukset ole minun vastuulla. Tuntuu myös siltä, että vastuun ottaminen tarkoittaa useammalle samalla ”syyllistä johonkin”, esim. seurauksista.
Vastuun, vastuuttomuuden ja vastuun kantamisen määritelmät ovat sekä yksilöiden, yksilön ja yhteisöjen, yhteisöjen ja yhteiskunnan ja yhteiskunnan ja globaalin maailman kohdalla samat. Yksilölle ei anneta oikeutta olla ”sokeampi” tekojensa seurauksista sen enempää kuin yhteisöillä tai valtioilla. Ja näitä peräänkuulutamme kansalaisina ja vaadimme vastuun kantamista esim. valtiolta työllisyydestä, terveydenhuollosta jne.
Miksi tällä palstalla vastuuta rajataan vain itseen? Miksi vastuun ottaminen ja sen myöntäminen on ihmiselle vaikeaa? Kenen kuuluu kantaa vastuu teoistani ja niiden vaikutuksista? Tunnistammeko itsessämme vastuun pakenemisen? Onko itsen kanssa eläminen helpompaa vastuuttomana?
Vastuun kantaminen on omien tekojen vaikutusten näkemistä kaikessa muussa – ympäristössä, muissa ihmisissä jne. Vaikutusten näkemiseltä ei voi kokonaan kieltäytyä, eikä niiden arvaamattomuudelta. Tietoisuus vaikutuksista tulee usein tiedon, kokemusten ja ennakoimisen kautta.
Vastuun pakenemista on se, että tietoisesti kieltäytyy tunnistamasta niitä vaikutuksia, joita omilla teoilla on. Kuviteltu ja tietyntavoin rajattu vastuu on vastuunkieltämistä. koska se ei todellisuudessa vastaa muuhun kuin omaan kuvitelmaan ja rajaukseen.
Vastuuttomuus on irrallisuutta: ihmisen irrallisuutta kaikesta muusta. Aktiivista vastuuttomuutta on se, että ihminen vastustaa omaa vastuutaan, passiivisessa vastuuttomuudessa ihminen ei tunnista sitä, mihin hänen vastuunsa pitäisi vastata.
Tässä foorumissa on ihmeen yleistä se, että omista valinnoista, teoista ja niiden seurauksista ei haluta ottaa vastuuta; tai pikemminkin nähdään asia niin, etteivät oman toimintani seuraukset ole minun vastuulla. Tuntuu myös siltä, että vastuun ottaminen tarkoittaa useammalle samalla ”syyllistä johonkin”, esim. seurauksista.
Vastuun, vastuuttomuuden ja vastuun kantamisen määritelmät ovat sekä yksilöiden, yksilön ja yhteisöjen, yhteisöjen ja yhteiskunnan ja yhteiskunnan ja globaalin maailman kohdalla samat. Yksilölle ei anneta oikeutta olla ”sokeampi” tekojensa seurauksista sen enempää kuin yhteisöillä tai valtioilla. Ja näitä peräänkuulutamme kansalaisina ja vaadimme vastuun kantamista esim. valtiolta työllisyydestä, terveydenhuollosta jne.
Miksi tällä palstalla vastuuta rajataan vain itseen? Miksi vastuun ottaminen ja sen myöntäminen on ihmiselle vaikeaa? Kenen kuuluu kantaa vastuu teoistani ja niiden vaikutuksista? Tunnistammeko itsessämme vastuun pakenemisen? Onko itsen kanssa eläminen helpompaa vastuuttomana?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Vastuu on vaatimus, joka tulee aina itsen ulkopuolelta, eikä sitä voi itse määrätä."
Jos jo heti alussa tehdään tuollainen virheoletus, ei muukaan teksti voi olla kovin oikeassa. Ihminen voi ottaa itse vastuuta. Hän voi hyvinkin määritellä itselleen omat vastuunsa. Näin tapahtuu jatkuvasti.
Siksi ihmettelen sitä miksi petetty osapuoli vierittää vastuun kakkosen niskaan omasta suhteestaan. Kakkonen on vastuussa osallistumisesta suhteeseen pettäjän kanssa. Mutta miten voi ulkopuolinen olla vastuussa puolisoiden välisestä suhteesta ja sen epäkohdista. Ne on olleet jo siellä ennestään kun toinen on päättänyt lähteä pettämään. Pettäjä on vastuussa omista teoistaan ja päätöksistään. Huom! Nyt en tarkoita syyllistää petettyä, koska hänellä on vaikeata aivan varmasti, mutta pettäjä ja petetty ovat yhdessä vastuussa parisuhteestaan ja sen kunnosta ja huolehtimisesta. Se ilmeisesti puuttuu koska toinen pettää. Usein olen huomannut että pettäjä kokee ettei tarpeeksi saa puolisoltaan huomiota ja hakee sitä muualta, harvoin pettämisen taustalla on seksinpuute.
Noin juuri, minustakin vastuuta tunnetaan tai ei, se otetaan ja sen mukaan toimitaan tai ei. Ainoastaan rikosoikeudellinen vastuu ja vastuu joistakin tehtävistä, esimerkiksi työssä, ovat asioita, joita yhteiskunta, tai toinen tai toiset voi ulkopuolelta määritellä ja vaatia. Voi olla jotain muutakin, mutta tällainen ihmissuhteita koskeva vastuu on jo paljon hankalampi käsite. Jotenkin sellainen vaatimus ulkopuolelta ei onnistu, ellei yksilö niin itse halua. Silloin astuvat kuvioon myös ihmisen oma arvomaailma, mitä hän arvostaa ja mitä ei. Ja nehän ovat hyvinkin vaihtelevia meillä ihmisillä. Mitä tiiviimpi yhteisö sitä selkeämminhän näitä vastuita voidaan vaatia, nimenomaan sillä perusteella, että yksilön on noudatettava tiettyä moraalia ja tapoja, tullakseen hyväksytyksi yhteisöön. Mutta nykymaailmassa, yksilöllisyyden merkityksen kasvaessa, tämäkin puoli on menettänyt merkitystään.
...tulee jyräämään länsimaailman.
Muslimeilla on normisto, jota he noudattavat hyvinkin uskollisesti samaan aikaan kun länsimaailma rappeutuu moraaliseen relativismiin ja välittömän mielihyvän tavoitteluun.
Ei nyt millään pahalla, mutta aloittaja ei itse määritellyt sitä, mitä on vastuu. Tuo on vastuun määritelmä lyhykäisyydessään; ja samoin vastuun kantamisen ja vastuuttomuuden.
Sopii siis kysyä, mistä on sinun tieto peräisin? Omasta päästä?
Kumma juttu, kun yleisesti ollaan sitä mieltä, että olettaa ei saa, pitää tietää. Ja sitten kun käytetään ihan asiapohjaista ja jokisen tarkistettavissa olevaa tietoa, niin se onkin taas väärin ;)
Charles, googlettele vaikka aikasi kuluksi vastuun määritelmää. Se ei todellakaan ole se, mitä itse kukin määrittää..
Käytitkö aktiivista vai passiivista vastuun pakenemista? ;)
vastuun kanto eikö ole tekemistä eikä näkemistä vain? Esim. perheesseen on tehty lapsia, vanhemmat kantavat heistä vastuun ja tekevät kaikkensa että heillä on asiat hyvin. Huolehtivat, että käyvät koulunsa, ruokaa ja vaatetta on. Eivätkä vain katso päältä että "olenpa vastuussa".
Oletetaan että kyseessä on nainen joka lähtee pettämään. Naisella menee huonosti aviomiehensä kanssa ja hakee lohtua muualta. Kuvioon tulee mies joka huomaa naisen pahanolon ja tekee kaikkea kivaa että naisen olo piristyisi, koska aviomies ei sitä ole tehnyt. Vieras mies kantaa vastuun naisen piristämisestä, koska oma mies on niin vastuuton ettei sitä ole vaimolleen älynnyt tehdä.
T.pienellä huumorilla...
Kukaan vastaajista ei vaivautunut ensin tarkistamaan, miten todellakin vastuu, vastuun kantaminen tai vastuuttomuus määritellään.
Tapansa mukaan he he näkivät aloituksen polaarisena kannanottona, yksittäisenä mielipiteenä.
Ehkä se kertoo palstan käyttäjien koulutustasosta, ehkä välinpitämättömyydestä ja kyvyttömyydestä ottaa asioista selvää ennen julistustaan.
Kurja juttu, sillä näin ihminen vain vie itseltään mahdollisuuden oppia ja sivistää itseään.
Vastuun määritelmä ei ole mikään tuulesta temmattu juttu. Moni ei ehkä suosu hyväksymään edes sitä tosiasiaa, että mm. yhteiskuntamme lainsäädäntö ja normisto lähtee vastuussa tuosta ajatuksesta. Samoin yksilön oikeudet, jotka on kirjoitettu perustuslakiimmekin, sisältävät saman vastuun määritelmän.
Vastaajat eivät oivaltaneet sitä, että oma tietämättömyys tai asiasta selvää ottamattomuus eivät ole peruste osoittaa aloitustasi vääräksi. Ja huomaatko, kaikki perustelivat väitteensä subjektiivisesti, heillä ei ole siis väitteilleen mitään argumenttia, mikä kestäisi testauksen. Argumentin testaushan on juuri se, millä se osoitetaan toteen.
Vai niin, no kerropas meille mikä on se määritelmä vastuulle, joka on oikea ja ainoa. Sitäpäs ei taida olla. Kautta aikojen ovat filosofit analysoineet olemassaolon ongelmaa, ihmisyyttä ja sen laatua. Annetaan määritelmiä moraalista, oikeasta ja väärästä, etiikan kysymyksiä on pyöritelty suuntaan jos toiseen; käsitteet ihmisen vapaus/velvollisuus, vapaa tahto, hedonismi, arvot, normit, luettelo on pitkä ja jokainen ajattelija painottaa asioita omalla tavallaan. Moraalikäsityksiä riittää, eikä kukaan voi sanoa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ja kaikkia näitä asioita voidaan käsitellä yhteiskunnan, eri instanssien ja yksilön kannalta. Silloin ne saavat erilaisia sävyjä.
Jos yhteiskunnassa kaikki olisi laeilla ja muilla säännöksillä säädelty, moraalia ei tarvittaisi. Moraali liittyy siihen, miten toimimme, jollain tietyllä tavalla. Se kytkeytyy henkilökohtaisiin perusteisiin, motiiveihin, syihin ja arvoihin. Niiden pohjalta harkitsemme asioita ja teemme valintoja. Ja tehdessämme valintoja me kannamme vastuuta tai sitten emme. Se nimenomaan riippuu siitä, mitä arvostamme. Meillä on tässä yhteiskunnassa vapaus valita.
Jossain toisenlaisessa yhteiskunnassa nämä moraalikäsitykset ovat yhteneväisempiä ja sitovampia. Mikä on sitten hyvä ja mikä ei, siitäkin on kiistelty ja esitetty näkemyksiä.
Sohaisit asiaa, joka on todella laaja ja josta riittää keskustelemista paljon ja sittenkään ei vielä tule yhteisymmärrystä.
Joten palstan taso ei nyt kyllä tässä tullut toteennäytettyä mielestäni lainkaan. Ja miksi olisi pitänyt, sanahan on vapaa, ainoastaan suomi24:n sheriffit vartioivat meidän "moraaliamme" :))
Suosittelen lukemaan vaikka Kantia, Rousseauta, tai sitten vielä vanhempia ajattelijoita, suuntauksia riittää ja yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei löydy ..
vaikka googlen avulla ja katso mitä ITSE löydät, niin ei tarcitse sitten muiden löytöjä kommentoida vääriksi.
Siis ihan oikeasti, jos on vähänkin älyä, niin eikö ihminen ota asioista selvää ja vaikka linkitä omasta mielestään paremmin aiheeseen sopivia juttuja.
Tosin sinulla nyt menee muutama asia sekaisin ja pahasti. Kannattaisi termistökin tarkistaa, ennen kuin "on oikeassa".
Käsitteet on määritelty kyllä ja tarkasti. Tulkinta on toinen juttu, ja siihen sinä syyllistyit, ei ap.
Todellakin, jokainen painottaa asioita OMALLA TAVALLAAN, mutta nyt on edelleen kyse jonkin käsitteen määrittelystä. Kaksi aivan eri asiaa ja jos et sitä noin ymmärrä, niin tajuat varmaan, ettei yhtään tieteen alaa, yhteiskuntaa tai edes yksilöä voisi olla olemassa, jos käsitteet olisi jokaisen itsensä määriteltävissä. Miten kukaan hallitsisi kaaosta? Olisiko kukaan turvassa?
Tuo oli kyllä ymmärtämättömyytsei huipentuma! Mitä luulet, kummasta on kumpi lähtenyt kehittymään?! Ajattelet siis niin, että lait synnyttävät meille moraalin. Mutta kun kaikkia mahdollisia asioita ei ole lain tai asetuksin säädetty, niin ihmisten on ollut pakko kehittää ikään kuin lisäksi moraali..? Sano, että sinulle tuli ajatusvirhe..? Ei kukaan voi todellakaan olettaa asian olevan niin.
Itse suosittelen sinulle luettavaksi vaikka sivistyssanakirjaa tai tietosanakirjaa.. Ajattele, käsite sivistyssanakirjakin on tarkoin määritelty, vaikka sivistyksestä voidaan olla montaa mieltä ja kirjojakin on niin monenlaisia..
Niin kannattaisi tosiaan perehtyä filosofiaan ..
ei millään pahalla :) ensin vaikka joku perusteos,
siis sen googlen sijaan !
löytyy kaikki perusteosten tiivistelmät..
On yksi tosi hyvä sivusto, josta löytää TIETOSANAKIRJA-ARTIKKELEITA. Suosittelen ;)
määritelmää vastuusta. Ei ole olemassa absoluuttista totuuttakaan. Jokaisella on ihan oma "totuus", muttei sitäkään kukaan kokonaisuudessa pysty hahmottamaan, saati kuvailemaan. Samoin on vastuun laita.
Tottakai jokainen voi määritellä vastuunsa itse -niin pitääkin tehdä, monella se vaan jää tekemättä ;). Ellei kanna vastuuta itsestään, etsiikin juuri herkästi syyllistä muualta: Toinen nainen, ymmärtämätön vaimo, siinä ehkä ne yleisimmät syntipukit.