Olemme tunteneet reilun vuoden. Nyt asumme kesän koeluontoisesti yhdessä, hänen kotonaan.
Vuoden aikana olen törmännyt entisen "tyttöystävän" muistoihin ja tavaroihin. (Tyttöystävä oli pikemminkin erittäin kiihkeä suhde ja rakkaalleni tuolloin erittäin voimakas kokemus.) Kun olin muuttamassa sisään, huomautin hienovaraisesti joistain postikorteista ja söpöistä muistoista, että voisiko hän siirtää ne omaan talteensa ja näin kävi välittömästi. En tiedä missä tavarat ovat, enkä välitä.
Tänään löysin kaapista intiimin muistilappukokoelman. Mieheni on laittanut jokaisen salaisen tapaamiskerran jälkeen hurmioituneena ajatuksiaan paperille. Sori vaan, mutta pikku laput oli pakko lukea läpi.
Nyt kuolen. Tai toivon kuolevani. Minua ei rakasteta läheskään samoin. Ei ikinä.
Pitääkö niistä lapuista keskustella? Miten/mitä? Vai keräänkö kimpsuni ja luikin "kotiin", pois täältä? Kuinka kauan hänelle pitää antaa aikaa?
Hän vastaa kysyttäessä, että "tykkää" minusta, enkä itse kehtaa tunnustaa Rakastavani. Tuskin hän ei edes halua kuulla sitä.
Tai ainakaan minä en halua kuulla häneltä "väärää" vastausta.
Vuoden aikana olen törmännyt entisen "tyttöystävän" muistoihin ja tavaroihin. (Tyttöystävä oli pikemminkin erittäin kiihkeä suhde ja rakkaalleni tuolloin erittäin voimakas kokemus.) Kun olin muuttamassa sisään, huomautin hienovaraisesti joistain postikorteista ja söpöistä muistoista, että voisiko hän siirtää ne omaan talteensa ja näin kävi välittömästi. En tiedä missä tavarat ovat, enkä välitä.
Tänään löysin kaapista intiimin muistilappukokoelman. Mieheni on laittanut jokaisen salaisen tapaamiskerran jälkeen hurmioituneena ajatuksiaan paperille. Sori vaan, mutta pikku laput oli pakko lukea läpi.
Nyt kuolen. Tai toivon kuolevani. Minua ei rakasteta läheskään samoin. Ei ikinä.
Pitääkö niistä lapuista keskustella? Miten/mitä? Vai keräänkö kimpsuni ja luikin "kotiin", pois täältä? Kuinka kauan hänelle pitää antaa aikaa?
Hän vastaa kysyttäessä, että "tykkää" minusta, enkä itse kehtaa tunnustaa Rakastavani. Tuskin hän ei edes halua kuulla sitä.
Tai ainakaan minä en halua kuulla häneltä "väärää" vastausta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Teit todellakin väärin mennessäsi lukemaan toisen kirjoituksia. Se kai on selvää. Otit myös tietoisen riskin asiassa sen suhteen, etkä kestänytkään sitä, mitä sait tietoosi. Tuosta sinun tulisi nyt itse kantaa vastuu. On aivan turhaa lähteä vaatimaan toiselta osapuolelta jotain selontekoja omien tuntemustensa laadusta suhteessa aiempaan / -empiin kumppaneihin.
Sinun on nyt työstettävä tuo eteesi tullut asiasi itseksesi tai jonkun ulkopuolisen kanssa ja tultava asian kanssa toimeen. Kenenkään kaverisi tai tuttusi kanssa en soisi (miehesi näkökulmasta) sinun ruotivan tuollaisia asioita.
tuollaisen kanssa. Ellei mies tosiaan ole sanonut sinulle samoja asioita edes. Ehei, antaa sitten olla jos tunteet on noin jo jaettu ettei enää sinulle riitä.
Hyvä että sentään satuit näkemään muistilappuset. Kannattaa muuttaa pois tuollaisesta "kodista".
On ikävä mahdollisuus että olet ns laastarihoito..
ota asia esille , vaadi nuo laput mäkeen tai lähde itse.
Tuossa tilanteessa exä ,halutessaan, lempauttaa sinut pihalle koska tahansa, oli sitten vaikka lapsia tai mitä vaan...
kaverisi ei ole vielä päässyt kuiville entisestä suhteesta, niin kipeää kun se sinulle onkaan.
Et voi pakottaa tai painostaa siinä asiassa mitenkään, ainoa lääke on aika.
Voithan ottaa pienen breikin ja antaa hänelle aikaa selvittää tunteensa sinua kohtaan.
Hyvä että luit ne viestit, kyllä suhde pitää perustua avoimuudelle ja rehellisyydelle. Hän ei ole raaskinut poistaa vielä sitä entistä elämästään, muutenhan niitä lappuja yms. ei siellä enää olisi.
Paiskaa laput takkaan miehesi nenän edessä. Menneet on menneitä...
Muutin minäkin mieheni kämppään reilun vuoden yhdessäolon jälkeen.
Tiesin hänellä olleen edellisen suhteen, parivuotisen kihlauksen ja kyllä hän siitä kertoikin. Silloin alussa tunsin ettei hän ole päässyt asioista yli.
Roudasin miehen kämppään myös albumeja minusta ja entisestä elämästäni, hääkuva mukaanlukien:-)
Ne ovat laatikossa, eivät esillä. En halua niitä heittää pois, joskus on kiva lukea päiväkirjaa ja katsella kuvia.Eivät miehenkään valokuvat ole esillä mutta eivät mitenkään "jemmassakaan". Joskus hän on niitä näytellytkin.
En minä vaadi häntä hävittämään muistojaan, ovathan ne pääkopassa muutenkin. Ne ovat hänen henkilökohtaisia tavaroitaan ja käsitän ettei minulla ole edes oikeutta "käskeä" unohtamaan menneitä. Ei hän ikinä vaadi minuakaan luopumaan entisen miehen kuvista.Ihmisiä on tietty erilaisia mutta jokaisen elämään kuuluu menneisyys.Tärkeintähän on nykyisyys ja tulevaisuus.
Jokaisen ihmisen elämään kuuluu myös se "elämän rakkaus".
onko varma että kaapissa on kummitus
onko varma että kaapissa on kummitus
sinäkään tuskin unelmien prinssi ole, onhan sinullakin leikkelekuvasi. Ei aina saa sitä kenet eniten haluaa jolloin täytyy tyytyä muuhun. Täytyisi varmistaa ettei nykyinen tiedä eikä ole missään tekemisissä esimerkiksi exän kanssa. Fiksu hävittää entisten muistot ja sitäpaitsi, jos on ollut sellainen luonne exällä, että joku on ristiriidassa, sen unohtaakin kuin menneen talven lumet. Ikää kun tulee, typerät jutut jää yleensä pois,
Viisi vuotta vanha aloitus.
Oliko kyse miehesi ensimmäisestä suhteesta, jossa rakkaus oli mukana?
Sellainen suhde jää mieleen väistämättä. Muistojahan voi säilyttää, mutta ei näkyvillä. Jotenkin tuntuu, että hän ei vielä ole päässyt irti vanhasta suhteesta. Kumpi päätti suhteen?
Rakkaussuhteet eivät ole koskaan samanlaisia, koska ihmisinä olemme erilaisia ja kemiat eri ihmisten välillä toimivat eri tavalla. Harvoin ihastuminen noudattaa samaa kaavaa.
Asioista tulee aina puhua tai ne paisuvat ylitsepääsemättömiksi peikoiksi.
Tunteista pitäisi myös voida puhua, joten rohkaise itsesi ja keskustele kumppanisi kanssa.