Pelottaa,vuosi siitä kohta on

Pian tulee vuosi lapsen menettämisestä.Joku sanoi joulu on pahin,mutta joulukin meni ohitse.
Toinen sanoo m inulle tulee masennus,joku sanoi heti kuoleman jälkeen mene töihin.Siihen vastasin et sinä voi titää,milloin minun pitää mennä töihin,et voi tietää,kun et ole itse sitä
kokenut.Kaikki sanovat ja sanovat vaikka mitä.
Ehkä olisi parempi kysyä,haluaako toinen puhua
kuolemasta.Itse olen puhunut harvoille ja sitä puhetta onkin riittänyt,joskus tuntui,että he osaavat puheeni jo sanasta sanaan .Mutta kaikkihan me olemme niin erilaisia,toinen puhuu,toinen ei.Mutta tämä tuleva päivä on kuitenkin niin erilainen kuin esim.joulu,
se on lapsen kuolinpäivä,raskain päivä mitä
voi äidille tapahtua.Osa on otettu pois ja
sitä ei voi saada takaisin.
92145
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

joutunut kokemaan. Minä itken kun luen tätä. Pystytkö sinä itkemään? Pystytkö rukoilemaan ihan hiljaa mielessäsi vaan ja olemalla vaan rukouksessa. Ei mitään suorituksia. Onko sinulla joku läheinen ihminen, jonka kanssa voit puhua ja joka ymmärtää ihan oikeasti ja jaksaa kuunnella? Oletko ollut vertaistukiryhmässä? Tällaisen asian kanssa ei jaksa ihan vaan yksistään painia, kyllä siihen tarvitaan apuvoimia. Pyydä esirukousta ja juuri tuota päivääkin varten - ei se ole heikkoutta. Kyllä ihminen saa olla heikko, me kaikki olemme kun kovaa koetellaan.
Psalmi 34: 5- muutamia jakeita eteenpäin
"Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä.
Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."

Äänestä
  • Minä pystyn itkemään ja olen itkenyt koko syksyn,mutta pikkuhiljaa itkukin vähenee.Pahin on takana,mutta mikään ei saa muistoa pois.
    Yksin ollessani muistelen lastani,sillä haluan
    sen pitää yksin itselläni.En tunne tarvitsevani
    muita,kun olen saanut puhua ja kirjoittaa paperille.Itse rukoilen,joka ilta kaikkien puolesta.Mutta olen pettynyt rukouksiin,koska ne
    eivät ole auttaneet aikaisemmin.Tiedän senkin,että meillä kaikilla on määrätty aika,minkä saamme olla täällä.Kiitos sinulle vastauksestasi.

    Äänestä

  • Miten.... kirjoitti:

    Minä pystyn itkemään ja olen itkenyt koko syksyn,mutta pikkuhiljaa itkukin vähenee.Pahin on takana,mutta mikään ei saa muistoa pois.
    Yksin ollessani muistelen lastani,sillä haluan
    sen pitää yksin itselläni.En tunne tarvitsevani
    muita,kun olen saanut puhua ja kirjoittaa paperille.Itse rukoilen,joka ilta kaikkien puolesta.Mutta olen pettynyt rukouksiin,koska ne
    eivät ole auttaneet aikaisemmin.Tiedän senkin,että meillä kaikilla on määrätty aika,minkä saamme olla täällä.Kiitos sinulle vastauksestasi.

    silloin kun on tarkoitus käydä niinkuin käy, mutta saahan niistä kuitenkin lohtua, kun on joku jolle voi puhua ja joku, joka varmasti kuulee aina, vaikka se rukousvastaus ei ole aina sellainen kuin itse haluaisi. Jeesukselle voi puhua kaiken, ihan kaiken mitä sydämessä on, ei mitään liirum laarumia vaan niinkuin parhaalle ystävälle ja vieläkin paremmalle. Hän kuulee huokauksenkin. Hän lohduttaa aina jotenkin, jollain tapaa. Koeta seurata, kun olet rukoillut, ja katso, minkä lohdutuksen saat: aina tulee joku lohdutus, sen olen ainakin itse havainnut. Hän voi lähettää vaikka pikkulinnun laulamaan sinulle. Meille aika täällä on tosiaan määrätty jo silloin kun olimme äitimme kohdussa. Mutta vaikka emme saa täällä maan päällä vastauksia näihin vaikeisiin kysymyksiin, niin kaikella, mitä meille tapahtuu, sanotaan olevan jokin tarkoitus kuitenkin. Sanotaan, että kerran taivaassa kaikki meille selviää, että miksi. Se on ainakin selvää, että Jumala vetää meitä ihmisiä täällä puoleensa sekä hyvällä että pahalla. Jumala ihan "kateuteen asti halajaa sitä Henkeä, jonka Hän on meihin laittanut". Hän odottaa meidän yhteydenottoamme, kolkuttaa sydämemme ovella - "avaa, avaa, täällä Hyvä Paimen,minä se olen, älä pelkää". Raamatussa sanotaan, että itse Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat taivaassa meidän puolestamme "sanomattomin huokauksin".

    Äänestä

  • alkup.vastaaja kirjoitti:

    silloin kun on tarkoitus käydä niinkuin käy, mutta saahan niistä kuitenkin lohtua, kun on joku jolle voi puhua ja joku, joka varmasti kuulee aina, vaikka se rukousvastaus ei ole aina sellainen kuin itse haluaisi. Jeesukselle voi puhua kaiken, ihan kaiken mitä sydämessä on, ei mitään liirum laarumia vaan niinkuin parhaalle ystävälle ja vieläkin paremmalle. Hän kuulee huokauksenkin. Hän lohduttaa aina jotenkin, jollain tapaa. Koeta seurata, kun olet rukoillut, ja katso, minkä lohdutuksen saat: aina tulee joku lohdutus, sen olen ainakin itse havainnut. Hän voi lähettää vaikka pikkulinnun laulamaan sinulle. Meille aika täällä on tosiaan määrätty jo silloin kun olimme äitimme kohdussa. Mutta vaikka emme saa täällä maan päällä vastauksia näihin vaikeisiin kysymyksiin, niin kaikella, mitä meille tapahtuu, sanotaan olevan jokin tarkoitus kuitenkin. Sanotaan, että kerran taivaassa kaikki meille selviää, että miksi. Se on ainakin selvää, että Jumala vetää meitä ihmisiä täällä puoleensa sekä hyvällä että pahalla. Jumala ihan "kateuteen asti halajaa sitä Henkeä, jonka Hän on meihin laittanut". Hän odottaa meidän yhteydenottoamme, kolkuttaa sydämemme ovella - "avaa, avaa, täällä Hyvä Paimen,minä se olen, älä pelkää". Raamatussa sanotaan, että itse Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat taivaassa meidän puolestamme "sanomattomin huokauksin".

    ei varmaankaan kannata ajatella kovin paljon etukäteen, että kuinka jaksan sen päivän ja silloin. Vaikeina aikoina saa vain olla ja antaa Elämän kantaa (lue Jumalan). Täytyy vain ajatella että "päivä vain ja hetki kerrallansa". Hyvä kun jaksaa hetkestä hetkeen. Me saamme voimaa täksi hetkeksi, täksi päiväksi, huominen pitää huolen itsestään, eihän me itse tiedä edes nähdäänkö huomista päivää. Jumala lohduttaa antamalla kesän, antamalla auringon, antamalla linnunlaulua, antamalla hyviä ihmisiä ympärillemme, antamalla itsellemme terveyttä ja ruokaa jokaiselle päivälle. Hän avaa meidän silmämme huomaamaan ja heräämään asioita, ihania kukkia, taivaansinen. "Paljon on aihetta lapsella kiittää, elämän lahjoja kaikille riittää, jokainen päivä on aamusta varhain, Jumalan lahjoista kaikista parhain."
    (huom. kirjoittajalla on itsellään parantumaton sairaus).

    Äänestä

VOIMIA Sinulle!

Äänestä

Hei!
Meillä on mennyt vähän toista vuotta tyttären menetyksestä. Kaikki juhlapyhät ja merkkipäivät ovat tietysti olleet vaikeita, koska silloin kaikkein eniten muistuttaa perheenjäsenen poissaolo,mutta arkipäiviäkin on yhtä kovia, jolloin vajoaa syvälle suruun.
Vuosipäivä kuolemasta on varmasti pysähdyttävä päivä, mutta meillä ei ollut sen pahempi kuin muutkaan "rakkauden täyteiset muistelupäivät,kyynelten lomassa".
Meillä on totuttu siihen ajatukseen, että seuraavaa päivää ja sen tuntemuksia ei tiedä ja siten ne on otettu vastaan, miten ne tulee. Jotenkin eteenpäin on silti menty.
Olemme olleet saman kokeneitten tukiryhmässä mukana, helpompi on jutella saman kokeneitten kanssa.Puhuminen auttaa vaikka samasta asiasta puhuisi jatkuvasti.

Voimia sinulle kohdata surusi tulevina päivinä.

Äänestä

kulunut 2,5 vuotta. Kaikki päivät ovat olleet välillä pahimpia. Jokin muisto laukaisee ikävän, usein hyvin yllättäin.
Annan hänet pois vähitellen, hyvin rauhassa.
Kaikki hänen tavarat ovat paikoillaan, vaattet kaapissa, lukujärjestys seinällä jne.
Mutta koko ajan tulee myös jotain uutta.
Rauha siitä että hänellä on hyvä olla saa minutkin rauhoittumaan. itken kun ikävä käy sietämättömäksi,
Sinulle voimia oman menetyksesi kanssa. Jokainen päivä tuo myös jotain uutta.

Äänestä

Poikani kuolemasta on nyt vuosi ja 5 kk. Vuosipäivää minäkin pelkäsin mutta rakkaiden ihmisten kanssa siitä muodostui kaunis muistojen päivä. Surua, ikävää, tuskaa tunsin silloin niinkuin joka muukin päivä. Voin purskahtaa itkuun vaikka mitään kummempaa ei olisikaan - tai voin nauraa jotain hauskaa muistoa.
Elämä on nyt tällaista - sen olen jo hyväksynyt. Poikani kuolemaa en hyväksy tai ymmärrä koskaan mutta jatkaakseni omaa elämääni on pakko nöyrtyä ja ottaa vastaan.

Olen saanut voimaa siitä että minulla sentään oli hänet se 20 vuotta ja että kaikki asiat olivat hyvin kun hän täältä lähti.
Kaksi lasta on tässä maailmassa kanssani ja yksi rakas poika tuolla enkelinä.

Muuta en voi toivottaa sinulle kuin voimia siihen että pystyisit sinäkin hyväksymään tämän uuden elämäsi. Lapsesi kulkee mukanasi sydämessäsi ikuisesti - hän on poissa mutta silti läsnä.

Tässä Sinullekin lohduksi tämä runo joka on minua kovin lohduttanut.
Kaikkea hyvää!

Kuolemaa ei ole.
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroit pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niinkuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua välimatkan päässä
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.

Henry Scott Holland

Äänestä

Niinhän siittä kohta tulee vuosi. kauhea ikävä on parasta ystävääni. niin paljon sanottavaa jäi sanomatta. tiedän mikä suru sinulla on, itselläni tulee välillä asia hyvinkin tiheästi mieleen. tänään vasta uskalsin teettää hautajais kuvat. se sama suru tuli mieleen mikä silloin vuosi sitten. kyllä sinä jaksat mennään yhdessä eteenpäin. näin tässä yksi päivä ystäväni tytärtä hän oli kuin ilmetty kaksoisolento ystävälleni. ajattelen häntä joka päivä vaikka suru on rinnassa. jaksamisia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miten reagoida? kirjoitti:

Pian tulee vuosi lapsen menettämisestä.Joku sanoi joulu on pahin,mutta joulukin meni ohitse.
Toinen sanoo m inulle tulee masennus,joku sanoi heti kuoleman jälkeen mene töihin.Siihen vastasin et sinä voi titää,milloin minun pitää mennä töihin,et voi tietää,kun et ole itse sitä
kokenut.Kaikki sanovat ja sanovat vaikka mitä.
Ehkä olisi parempi kysyä,haluaako toinen puhua
kuolemasta.Itse olen puhunut harvoille ja sitä puhetta onkin riittänyt,joskus tuntui,että he osaavat puheeni jo sanasta sanaan .Mutta kaikkihan me olemme niin erilaisia,toinen puhuu,toinen ei.Mutta tämä tuleva päivä on kuitenkin niin erilainen kuin esim.joulu,
se on lapsen kuolinpäivä,raskain päivä mitä
voi äidille tapahtua.Osa on otettu pois ja
sitä ei voi saada takaisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu