Mitä mieltä olette tällaisista sisaruksista?
Toinen yläetuhampaani kolahti pahasti 15-vuotiaana, ja päätti alkaa kuolemaan 25-vuotiaana. Särky kroonistui pahaksi, hammasta juurihoidettiin puoli vuotta. Olin sairaan kipeä, enkä pystynyt puhumaan edes aina. Hammas oli kaksi kuukautta jopa musta jossain vaiheessa.
Puolen vuoden taistelun jälkeen sain hammaslääkärin suostumaan hampaan repimiseen. Olin vaan huojentunut, että sain säryn pois suusta. Sain tilalle väliaikaisen irtoproteesin, ja olin siihenkin täysin tyytyväinen.
Nyt kuulin, kuinka siskoni ja veljeni olivat naureskelleet sukujuhlissa kaikkien kuullen, kuinka hassulta ja tekarilta minun hampaani näyttää.
Itse en edes ajatellut koko asiaa, ennen kuin kuulin tästä. Tuntuu sairaan pahalta, sillä sisarukseni tiesivät kuinka kipeä olin puolen vuoden ajan (kuumetta 37 astetta koko ajan, jne). Nyt tuntuu, että en ole ollenkaan sujut sen asian kanssa. Saan luultavasti implantin vasta maalis-huhtikuussa, koska luuta oli hävinnyt niin paljon.
Nyt on vaan vainoharhainen olo siitä, että kaikki huomaavat tekohampaan, ja että kaikki kiinnittävät ulkonäössäni ensimmäisenä huomiota hampaaseeni.
miten selviäisin tästä? Hassuinta on, että en itse koskaan tuijota sillä tavalla ihmisten ulkänäköä.
Kiva sinkkukesä tulossa.
Toinen yläetuhampaani kolahti pahasti 15-vuotiaana, ja päätti alkaa kuolemaan 25-vuotiaana. Särky kroonistui pahaksi, hammasta juurihoidettiin puoli vuotta. Olin sairaan kipeä, enkä pystynyt puhumaan edes aina. Hammas oli kaksi kuukautta jopa musta jossain vaiheessa.
Puolen vuoden taistelun jälkeen sain hammaslääkärin suostumaan hampaan repimiseen. Olin vaan huojentunut, että sain säryn pois suusta. Sain tilalle väliaikaisen irtoproteesin, ja olin siihenkin täysin tyytyväinen.
Nyt kuulin, kuinka siskoni ja veljeni olivat naureskelleet sukujuhlissa kaikkien kuullen, kuinka hassulta ja tekarilta minun hampaani näyttää.
Itse en edes ajatellut koko asiaa, ennen kuin kuulin tästä. Tuntuu sairaan pahalta, sillä sisarukseni tiesivät kuinka kipeä olin puolen vuoden ajan (kuumetta 37 astetta koko ajan, jne). Nyt tuntuu, että en ole ollenkaan sujut sen asian kanssa. Saan luultavasti implantin vasta maalis-huhtikuussa, koska luuta oli hävinnyt niin paljon.
Nyt on vaan vainoharhainen olo siitä, että kaikki huomaavat tekohampaan, ja että kaikki kiinnittävät ulkonäössäni ensimmäisenä huomiota hampaaseeni.
miten selviäisin tästä? Hassuinta on, että en itse koskaan tuijota sillä tavalla ihmisten ulkänäköä.
Kiva sinkkukesä tulossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä sinä siitä huolehdi.
Paljon vakavampi juttu on sisarustesi ala-arvoinen käytös sinua kohtaan. Sille en keksi mitään niksiä, miten voisit ojentaa heitä. Tarvitsisin itsekin jonkinlaista neuvoa jatkuvasti mokaavia sisaruksiani vastaan.
sisaruksesi olla sinulle kateellisia?
Lippu korkealle vain,ei kaikki ihmiset pinnallisia ole.
juttu. Eivät normaalit ihmiset niin tyhmiä ole, että tuijottaisivat tuollaisia asioita.
Oman mieheni etuhampaat olivat menneet onnettomuudessa, enkä huomannut asiaa ollenkaan, ennenkuin hän siitä kertoi.
Sisaruksiasi voisit kyllä vähän ojentaa, aika hölmöä käytöstä.
melkeinpä kaikilta Jääkiekkoa pelaavilta on hampaita irronnut ja varsinkin näiltä NHL tähdiltä. Joten et sinä ole ainutkertainen tällaisen asian kanssa. Tuohan ei nykymaailmassa ole mikään ongelma enään. Onneksi ei tarvitse ilman hampaita elää jos ne vaikka sattuvat lähtemään. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Älä välitä tuollaisesta, sisaruksesi ovat vain ja ainoastaan "lapsellisia" vielä jos tuollaiseen ala-arvoiseen naureskeluun ryhtyvät.
Naura sinä leveällä suulla ja näytä ettet heidän arvostelustaan välitä tuon taivaallista. Jätä heidän arvostelunsa omaan arvoonsa. Unohda koko juttu!
Kiitos vastauksista:)
Tänää on jo parempi mieli. Onneksi olen muuten nätti, ettei tartte itteensä hävetä. Mulla oli vaan niin nätti hymy ennen tota hammastraumaa. Täytyy vaan toivoa, että implantti onnistuu.
Mun sisko ja veli ovat aina olleet jotenkin epähienostunteisia, siis sanoo mitä mieleen juolahtaa. Itse taas yritän olla hienotunteinen toiselle aroissa asioissa. Ihmisissä on eroja, onneksi en itse sentään ole tommoinen hölmö.
Itselläkin on, eikä kukaan ole koskaan huomannutkaan. Lekurit löytää jopa tismalleen sopivat väritkin jne. Eikä tunnu erilaiselta kuin omat hampaat. Mutta sisaruksesi ovat kyllä hölmöjä, se on vissi.
Ymmärrän hyvin loukkaantumisesi,itselläni on myös synnynnäinen vamma,jota ei onneksi huomaa vaatteet päällä.
Ainoa joka asiasta tietää on sukuni,kärsin hirveästi vammastani ja kasvoin koko nuoruuteni oppien häpeämään varmaan siitä syystä että kotonani vammaani suhtauduttiin kammoksuen.
Tunsin etten ole normaali ihminen ja asia sai minut aina tuntemaan alempi arvoiseksi muiden rinnalla.
Läksin sitten opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle ja siitä työ elämään.
Huomasinkin samalla että olen ihan normaali ihminen kuten muutkin ja elämäni maistui pitkästä aikaa hyvältä.
Opin jopa elämään ajattelematta vammaani.
Kunnes vuosien tauon jälkeen tapasin sisareni,tunsin jo heti hänet nähdessäni että vajoan taas alemmaksi muita vaikkei asiasta edes puhuttu.
Tapasin sisariani aina silloin tällöin ja aloin jopa tuntemaan oloni normaaliksi heidän läsnä ollessaan ,kuvittelin että hekin ovat hyväksyneet minut täysi vertaiseksi ihmiseksi vaikka mielessäni kummitteli asia jonka he kumminkin tietävät ja mietiskelin aina mahtavatko he nauraa minulle poissa ollessani..
Kerran sain sitten kuulla yhdeltä nuorimmista sisaristani loukkaavaa puhetta vammastani,nauru suussa hän heitti herjaa kuulteni hieman juovuksissa ja kertoi kuinka minulle nauretaan takana päin ..
Päätin etten halua olla heidän kanssaan tekemisissä koska eivät tunnu kunnioittavan minun yksityisyyttäni vaan haluavat jatkaa loukkaamalla arasta asiastani..
Mietin kerran asiaa,ja motiiveja tuollaiseen käytökseen,en keksinyt muuta kuin kateus siitä etten saisi pärjätä vajaivaisena samoin kuin he.
Olin jostain lukenut että useilla sisaruksilla on samankaltaisia ongelmia,joku omituinen toisen mollaaminen on hyvin suosittua..,kai siitä saa jonkinlaisia kiksejä ja nostetta omalle egolleen.
Tiedä häntä.
Ohjeeksi annan että katkaise napanuora sisaruksiisi jos he eivät anna sinulle arvostusta ja kunnioitusta,aina toiselle arka asia ei sovi puheen aiheeksi ja sen jos ketkä omat sisaret tietävät,mutta miksi silti sellaisista puhuvat naureskellen,mietippä syitä ,itse päädyin KATEUTEEN.
Olet vahva ja hyvä ihminen, ja olet pärjännyt hyvin elämässäsi. Tuollaiset sisarukset voit unohtaa, tai ajatella heitä vajavaisina. Tunnevamma on mielestäni yksi ihmisen pahimmista vajavaisuuksista. Onnea ja menestystä, olet miljoona kertaa vahvempi ja parempi ihminen kuin sisaruksesi!!
On sama juttu mutta alaleuassa ja sillä erotuksella että hampaat lähti samantien eikä niitä yritettykään istuttaa takaisin. No ikää mulla on 30 ja hienot on nää nykyiset hampaat samaa sävyä muiden kanssa, eikä tunnu. Sisaruksillasi taitaa olla jotain vikaa, oisko oman elämän puute?!? Jaksamista.