Jännä fiilis tuli tänään. Oltiin tossa äsken kaverilla kattomassa futismatsia. Oli mukava kelata et tänään pääsee "äijien" kaa kattoo futista ja juomaan bissee. Noh, tuli kerrassaan mukava fiilis kun havahduin yhtäkkiä, että kaverit tekstaavat kaikki - kenenkäs muunkaan kuin oman rakkaan kanssa - kännyköilläänsä ja itse istun siinä välissä hölmönä. Alkoi jopa vähän se tilanne naurattaa =).
Noh nyt kotiin tullessani se nauru loppui ja aloinkin miettimään että miksei mulle oo suotu samaa.
Moni näil foorumeil tuppaa kelaamaan, et "parasta kai mun on tottua tähän yksinäisyyteen - enhän mä tuu ikinä ketään löytämään" tms. Ite oon aika suurella otoksella tullut siihen päätelmään, että ns tavalliset mattimeikäläiset (jätetään marginaaliryhmät kuten asunnottomat ym. joita elämä on poikkeuksellisen paljon potkinut päähän huomiotta) elävät keski-iässä lähes poikkeuksetta parisuhteessa. Oon päättäny et mussahan ei niita vikoja tai syitä tulla jätetyksi yksin ole siinä määrin, että jäisin jotenkin loneriks. Enkä todellakaan tuu luovuttamaan sen ns. oikean etsimisessä. Tai lähinnä oon päättänyt suhtautua joka ikiseen uuteen tuttavuuteen yhtä innokkaasti tai avoimesti kuin suinkin on mahdollista. Uskon ja toivon, että lopulta se joku tyttö vielä löytyy =).
Se, että olenko viimeinen vai toiseksi viimeinen kaveriporukastani, joka löytää lopulta sen paremman puoliskonsa, on täysin irrelevanttia. Eläminen tässä paikassa ja tässä hetkessä juurikin omana itsenään eikä minään muuna on se millä on väliä, ja tulevaisuuden (tai menneisyyden) synkkyyden harmittelu tai voivottelu on täysin turhaa - oikeastaan se tekee hallaa koko pariutumisprojektille: masentunut ihminen ei näytä millään mittarilla kiinnostavalta. Oman tilanteen vertailu ns 'voittajien' elämäntilanteeseen on täysin turhaa myös, sillä AINA tulee löytymään ihmisiä, joilla yksinkertaisesti menee paremmin. Toisaalta aina löytyy myös niitä, joilla meneekin huonommin; näiden silmissä oletkin jossain määrin jopa "voittaja".
Myös se, että näkee omassa sinkkuudessaan jotain positiivista - myönnettäköön, voi toisinaan olla vaikeaa - parantaa fiilistä merkittävästi. Kotona yksin ollessa meikäläiselle riittää se, että laittaa musiikkia soimaan tai ottaa kirjan käteen. Urheilu auttaa myös lähes kaikkeen, samoin kuin kavereiden näkeminen ja työ/opiskelu. Mikä sinun lääke yksinäisyyttä vastaan on?
On totta, että ihmiset, joilla ei ikinä varsinaista parisuhdetta ole ollut ovat sikäli tukalemmassa tilanteessa, koska eivät tunne parisuhteen normeja tai yleisiä hyväksyttyjä toimintamalleja. Toisaalta jokainen omaksuu nämä mallit ennemmin tai myöhemmin, joko oman tai toisen kokemuksen kautta, joten pelkoa itse parisuhdetta kohtaan ei tarvitse tuntea - jokainen ne oppii aikanaan.
Tuli taas aikamoista ilmoittelua.=) Toivotan täten kaikille oikein hyvää kesää ja menestystä ihmissuhteissa! Mä ainakin meinaan vielä löytää jonkun. Sitä on liian monta vuotta jäljellä yksin vietettäväksi =).
Noh nyt kotiin tullessani se nauru loppui ja aloinkin miettimään että miksei mulle oo suotu samaa.
Moni näil foorumeil tuppaa kelaamaan, et "parasta kai mun on tottua tähän yksinäisyyteen - enhän mä tuu ikinä ketään löytämään" tms. Ite oon aika suurella otoksella tullut siihen päätelmään, että ns tavalliset mattimeikäläiset (jätetään marginaaliryhmät kuten asunnottomat ym. joita elämä on poikkeuksellisen paljon potkinut päähän huomiotta) elävät keski-iässä lähes poikkeuksetta parisuhteessa. Oon päättäny et mussahan ei niita vikoja tai syitä tulla jätetyksi yksin ole siinä määrin, että jäisin jotenkin loneriks. Enkä todellakaan tuu luovuttamaan sen ns. oikean etsimisessä. Tai lähinnä oon päättänyt suhtautua joka ikiseen uuteen tuttavuuteen yhtä innokkaasti tai avoimesti kuin suinkin on mahdollista. Uskon ja toivon, että lopulta se joku tyttö vielä löytyy =).
Se, että olenko viimeinen vai toiseksi viimeinen kaveriporukastani, joka löytää lopulta sen paremman puoliskonsa, on täysin irrelevanttia. Eläminen tässä paikassa ja tässä hetkessä juurikin omana itsenään eikä minään muuna on se millä on väliä, ja tulevaisuuden (tai menneisyyden) synkkyyden harmittelu tai voivottelu on täysin turhaa - oikeastaan se tekee hallaa koko pariutumisprojektille: masentunut ihminen ei näytä millään mittarilla kiinnostavalta. Oman tilanteen vertailu ns 'voittajien' elämäntilanteeseen on täysin turhaa myös, sillä AINA tulee löytymään ihmisiä, joilla yksinkertaisesti menee paremmin. Toisaalta aina löytyy myös niitä, joilla meneekin huonommin; näiden silmissä oletkin jossain määrin jopa "voittaja".
Myös se, että näkee omassa sinkkuudessaan jotain positiivista - myönnettäköön, voi toisinaan olla vaikeaa - parantaa fiilistä merkittävästi. Kotona yksin ollessa meikäläiselle riittää se, että laittaa musiikkia soimaan tai ottaa kirjan käteen. Urheilu auttaa myös lähes kaikkeen, samoin kuin kavereiden näkeminen ja työ/opiskelu. Mikä sinun lääke yksinäisyyttä vastaan on?
On totta, että ihmiset, joilla ei ikinä varsinaista parisuhdetta ole ollut ovat sikäli tukalemmassa tilanteessa, koska eivät tunne parisuhteen normeja tai yleisiä hyväksyttyjä toimintamalleja. Toisaalta jokainen omaksuu nämä mallit ennemmin tai myöhemmin, joko oman tai toisen kokemuksen kautta, joten pelkoa itse parisuhdetta kohtaan ei tarvitse tuntea - jokainen ne oppii aikanaan.
Tuli taas aikamoista ilmoittelua.=) Toivotan täten kaikille oikein hyvää kesää ja menestystä ihmissuhteissa! Mä ainakin meinaan vielä löytää jonkun. Sitä on liian monta vuotta jäljellä yksin vietettäväksi =).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerrankin sinkku oikealla asenteella. Loistavaa!
hyvä viesti, olen samaa mieltä kanssasi ja toivottavasti löydät tytön itsellesi! :)
Mutta tosi elämä menee tänään näin;
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000094
kirjoitus. Täynnä asiaa ja kunnon sellaista; siinä näkee, että kyseinen kirjoittaja ajattelee asioita kaikelta kantilta, eikä vaivu synkkyyteen vaan uskoo ja luottaa parempaan tulevaisuuteen.
Se antaa meille muillekin sinkuille lisää itsevarmuutta ja iloa elämään :).
täällä samoin ajatteleva sinkku nainen. ihan kuin oisin lukenut tekstiä omasta elämästäni, melkein.... kaverit menee naimisiin, kihloihin ja osalla on jo lapsiakin... mut so what! mä aion nauttia elämästäni vapaalla mutta en pane vastaan jos joku ihana ihminen sattuu kohdalleni.
ihanaa kesää kaikille!
piristävää luettavaa :) kiitos. Maailmassa olkoon enemmän tuollaisia älykkäitä ja positiivisia HYVIÄ miehiä. Hyvää kesää sinulle :)
Kaikki toivonsa menettäneet valittajat tulisikin rodunjalostuksen nimissä viedä saunantaakse ja tappaa sinne. Toisaalta se on kyllä luotien tuhlausta, sillä lisääntymäänhän emme pääse muutenkaan.
Kirjoitus ihan jees, ei siinä mitään. Mutta positiivisuudesta huolimatta aina on olemassa mahdollisuus, että jää yksin. Sehän on ihan tuuripeliä, osuuko oikeaan paikkaan oikeaan aikaan vai nou. Positiivisuus on aina tervetullutta, mutta ripaus realismia ei ole koskaan pahitteeksi.
Moikka!
Olet kyllä harvinainen tapaus, kiitos kirjoituksesta.! Tallensin sen itselleni ja luen aina uudestaan ja uudestaan aina tarpeen tullen. Aurinkoista kesää!
C u.