Elän avioliitossa maailman ihanimman miehen kanssa. Mies välittää, kuuntelee ja on tukenani aina tarvittaessa. Viimeiset puoli vuotta olen ollut äärimmäisen väsynyt..pääasiassa työni vuoksi. Monesti iltaisin tekisi mieleni itkeä pois pelkkää väsymystäni ja pahaa oloani. Mutta jos itken, mies...hyvää tarkoittaen kylläkin..kysyy mikä hätänä. Olen sanonut olevani väsynyt ja vakuuttanut, että itkuni ei johdu hänestä ja että mielestäni meidän suhteessamme ei ole vikaa. Huomaan kuitenkin hänen loukkaantuvan vastauksestani, mutta en kuitenkaan voi kertoa hänelle työpäiväni aikana tapahtuneista asioista (vaitiolovelvollisuus). Nyt alkaa olla tilanne se, että "möykky rinnassani" kasvaa ja kasvaa, koska en voi enää purkaa pahaa oloani kotona. Miten saisin mieheni ymmärtämään, että tarvitsen oman tilan ja yksityisyyden asioiden läpi käymiseen?
Lupa itkeä?
Väsynyt
2237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksinkertaisesti siten, että hetkellä kun ei ole "tilanne" päällä, otat miestäsi kädestä kiinni, kerrot mitä työsi on (vaikka hän sen tietäisi), miten se välillä vaikuttaa sinuun ja mitä niillä huonoilla hetkillä eniten kaipaisit.
Meillä käytiin samankaltainen keskustelu aikoinaan muutaman loukkaantumisen jälkeen, sanoin suoraan, että niinä hetkinä en kaipaa mitään muuta, kuin että mieheni pitää kiinni. En kaipaa keskustelua tai mitään muutakaan, ainoastaan että on lähellä ja välittää. Tai antaa olla rauhassa jos sitä sillä hetkellä kaipaan. Tapani on muutenkin sanoa asioista suoraan, jos suhteessa vaivaa jokin, sanon sen, ja jos kyse on muusta, sanon senkin. Hänen on siis helppo uskoa, kun sanon ettei kyse ole hänestä.
Asia piti nimenomaan esittää sellaisella hetkellä, kun toinen ei ollut loukkaantunut, eikä muutenkaan ajatellut asiaa, siten hän osasi ymmärtää mitä tarkoitan "sotkematta" omia tunteitaan mukaan.
Kyllä se mieskin ymmärtää, kun löydät oikeat sanat ja tilanteen missä sanoa :)
Pelkän näännyttävän väsymyksenkin vuoksi käsittääkseni sinulla olisi oikeus hakea apua kuntasi mielenterveystoimistosta. Siellä voi puhua sydämensä kyllyydestä ja itkeäkin, kertoa IHAN KAIKEN, sillä siellähän kuuntelijoilla on vaitiolovelvollisuus.
Ei kenenkään kuulu pitää kaikkea tuskaa sisällään, yrittää kestää, ja miettiä vielä että miten toimisi ettei kaada sitä kumppaninsa päälle. Jotta kestät ja jaksat työssäsi, sinulla on oikeus ammattiapuun. MTT ei ole tarkoitettu umpihulluille, vaan hätää kärsiville! Myös unettomuus voi olla syy mennä sinne.
Vaihtoehtoisesti voisi ajatella työn vaihtamista. Parisuhde on mielestäni tärkeämpi kuin työ, ellei sitten tee TODELLA mielekästä ja antoisaa työtä jonka kokee kutsumuksekseen.