..ole ihanaa parisuhdetta, kuin minulla? Vaimoni on huumorintajuinen ja aiva ihana ihminen. Hän nauttii omasta työstään, elättää itsensä eikä mitenkään käytä minua hyvksi.
Kauniskin kuin mikä! Ei niinkään missityyppisesti vaan raikkaan peroonallisella tavalla. Pisamaiset nauravaiset kasvot ja aivan upeat ruskeat silmät.
Meillä on osittain yhteiset harrastukset, osittain omia. Ei ole vaimo koskaan kieltänyt minua mihinkään menemästä. Ne muutamat kerrat kun on mennyt poikien kanssa pitkäksi rouva on kuitannut muutamalla pahalla sanalla ja pikku murjotuksella. Minusta se on normaalia ja rakastavaa käytöstä. Jos vaimon mielestä saisin juosta kapakoissa ja vetää viinaa kavereiden kanssa tämän tästä pikkutunneille, niin eihän hän välittäisi minusta. Vai?
Seksi sujuu hienosti. Tietenkin vähän harvemmin kuin ihan vasta tavatessa. Ollaan sentään oltu jo vuosia yhdessä. Ollaan opittu tykkäämään samoista jutuista sängyssäkin. Toisiamme ollaan opetettu. Vaimo enemmän minua, kuin minä häntä..
Tuntuu ihmeelliseltä, että ihmisillä tuntuu suurin valittamisen aihe elämässä olevan oma aviopuoliso. Jos siihen asiaan ei voi itse vaikuttaa, niin mihin sitten? Enkä nyt tarkoita, että heti siippa vaihtoon. Yleensä toisen ihmisen käytös on oman kääytöksen peili. Jos vittuilet, toinen vittuuntuu. Sitten siinä yhdessä vittuillaan. Miksi ihmiset päästävät asiansa sellaiselle tolalle?
Kauniskin kuin mikä! Ei niinkään missityyppisesti vaan raikkaan peroonallisella tavalla. Pisamaiset nauravaiset kasvot ja aivan upeat ruskeat silmät.
Meillä on osittain yhteiset harrastukset, osittain omia. Ei ole vaimo koskaan kieltänyt minua mihinkään menemästä. Ne muutamat kerrat kun on mennyt poikien kanssa pitkäksi rouva on kuitannut muutamalla pahalla sanalla ja pikku murjotuksella. Minusta se on normaalia ja rakastavaa käytöstä. Jos vaimon mielestä saisin juosta kapakoissa ja vetää viinaa kavereiden kanssa tämän tästä pikkutunneille, niin eihän hän välittäisi minusta. Vai?
Seksi sujuu hienosti. Tietenkin vähän harvemmin kuin ihan vasta tavatessa. Ollaan sentään oltu jo vuosia yhdessä. Ollaan opittu tykkäämään samoista jutuista sängyssäkin. Toisiamme ollaan opetettu. Vaimo enemmän minua, kuin minä häntä..
Tuntuu ihmeelliseltä, että ihmisillä tuntuu suurin valittamisen aihe elämässä olevan oma aviopuoliso. Jos siihen asiaan ei voi itse vaikuttaa, niin mihin sitten? Enkä nyt tarkoita, että heti siippa vaihtoon. Yleensä toisen ihmisen käytös on oman kääytöksen peili. Jos vittuilet, toinen vittuuntuu. Sitten siinä yhdessä vittuillaan. Miksi ihmiset päästävät asiansa sellaiselle tolalle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä täältä muutama onnellinen, parisuhteeseensa tyytyväinen ihminen saattaa löytyä, vaikka useimmiten kun tätä(kin) palstaa kun lueskelee meinaa ihmetys nousta pintaan.
Kukaan ei vahdi minua, enkä minä vahdi ketään. Kunnioitusta ja luottamusta kun löytyy sen verran. Molemmilla omat suunnitelmat elämää varten(niin paljon kun elämää nyt ylipäätään voi suunnitella), mutta onneksemme suunnitelmissamme on yhtymäkohtia. Molemmilla omat duunit(rahat) ja aikalailla omat harrastuksetkin, mutta viikonloppuisin on aikaa viettää laatuaikaa. Oma, mutta yhteinen kämppä sekä ihana koira pitää tämän pariskunnan yhdessä, vaikka joskus niitä vaikeampiakin päiviä sattuisi kohdalle. Ei tietysti kaikissa tilanteissa! Onnea sinull onnellinen, kirjoittelenko muuten avomieheni kanssa?
No olipa kiva kuulla, että joku toinenkin on liittoonsa tyytyväinen. Ainahan sitä välillä tulee pientä kitkaa kaikkien väleihin, mutta niistä selviää muutaman tunnin hiljaisuudella.
Minusta tuntuu, että ihmiset eivät vaan osaa arvostaa omaa puolisotaan.Joskus tuntuu, että puolisoa kohdellaan huonommin kuin tuiki tuntemattomia ihmisiä. Eihän se niin voi olla! Puoliso on kaikkein raikkain, häntä tulee kunnioittaa ja kohdella hyvin ja arvostavasti.
Kivaa koiran ulkoiluttamista vaan teille!
Minulla ainakin on aivan ihana avopuoliso! Sen lisäksi, että hän on avomieheni hän on myös paras ystäväni. Kenenkään seurassa minulla ei ole niin hyvä olla, kuin hänen kanssaan. Luotamme toisiimme, kunnioitamme toisiamme ja meillä on hauskaa yhdessä. Hän on ns. 3:n H:n Helmi. :) Eli hänen kanssaan on Hyvä, Helppo ja Hauska olla. :)
Tottakai olemme eri mieltä joistakin asioista ja jotkut hänen tapansa todella raastavat toisinaan hermojani. Aivan kuten jotkut asiat minussakin varmasti ärsyttävät toisinaan häntä. Pääosan ajasta kuitenkin olen todella onnellinen hänen kanssaan. Teemme paljon kaikenlaista yhdessä ja joskus sitä oikein pysähtyy ihmettelemään, voiko jonkun kanssa todella olla näin hyvä olla. :)
Nautitaan ihanista puolisoistamme, elämä on turhan lyhyt nurisemiseen, varsinkin, kun ei toista voi eikä kuulukaa koittaa koko ajan muuttaa. Ihanaa kesää sulle ja avopuolisollesi! :)
Unelmamies vierellä. Jotain selvitettävää suhteessa joskus ollut, mutta sekin asia murto-osa siitä ihanasta ajasta, mitä yhteiselomme on aina ollut.
Ehkä jotkut ihmiset liian herkästi ottavat kumppanikseen sen joka vastaan tulee ja sitten yritetään hänestä muokata omien halujen mukaista - sen sijaan että odotettaisiin rauhassa että se unelmien mies tai nainen tulee vastaan. Kyllä se joskus tulee, ei myöskään tarvitse tyytyä huonompaan jonka myötä sitten saa vaan valittaa loppuelämänsä siitä kun suhteessa on huonosti ne ja nämä asiat.
On aivan ihanaa lukea täältä positiivisiakin asioita!!
Ehkä ne huonot asiat on niitä, jotka halutaan puida näin julkisesti - harmi! Ihmiset, ajatelkaa myös niitä hyviä puolia puolisoissanne! =)
Itse olen myös onnellisessa parisuhteessa, vaikka tietenkin niitä kinojakin tulee välillä. On kuitenkin tärkeää, että ne selvitetään kunnolla niin mikään ei jää hiertämään.
Itse olen havainnut kaksi tärkeää asiaa (on niitä kyllä paljon muitakin!), joita kannattaa koko suhteen ajan vaalia.
Ensinnäkin älä pidä puolisoasi itsestäänselvyytenä. Mitä tahansa voi tapahtua, tahallista tai tahatonta. Tämä on ainut elämä, ja ethän halua menettää rakkauttasi huonolla käytöksellä?
Toiseksi: Älä yritä muuttaa kumppaniasi! Et itsekään ole täydellinen, miksi sitä pitäisi vaatia toiselta??! Tämä on usein se kompastuskivi. Kuvitellaan itse olevamme oikeudenmukaisia, mukavia ja että muistaisimme kaiken mitä toinenkin, tai että mielenkiintojen olisi oltava samoja. Vaikka eletään parisuhteessa yhteistä elämää, molemmat ovat kuitenkin yksilöitä! Jokainen meistä tarvitsee omat tapansa, kiinnostuksen kohteensa, ja ennenkaikkea oman elämän! Emmehän riistä sitä pariltamme? Meillä on niin, että itse olen ns. kotikissa. Viihdyn kotona, eikä minun tarvitse niin usein käydä ulkona ystävien kanssa tai tehdä jotain. Aluksi olin näreissäni miehelleni siitä kun hän tykkäsi käydä aika usein ties missä ystävien kanssa. Sitten tajusin että eihän siinä ole mitään järkeä. Toinen tykkää mennä, minä en, mitä sitten? Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Kyllä sitä yhteistä aikaa kuitenkin aina löytyy! En enää kuvittele olevani hänelle "maailman napa", vaikka varmasti tärkein olenkin. Nyt myös suhteemme on paljon onnellisempi kuin ennen.
Siinä oli parin minun tärkeintä ajatustani parisuhteesta, ja kuten sanottu, niitä on paljon muitakin. Mutta edellämainitut asiat on todella hyvä tiedostaa, ja ajatella niitä silloin tällöin.
Onnellisia parisuhteita kaikille! Rakkaus on maailman kaunein ja tärkein asia, ja sen säilyttäminen ei ole itsestään selvää.
Kyllä min ainakin olen onnellinen rakkaani kanssa. Olemme seurustelleet 2 vuotta ja menimme 22.6.2006 kihloihin. On meillä myls yhteisiä harrastuksia,ja myös omia. Molemmat elättää itse itsensä tai sitten yhdessä molemmat. Se aina vaihtelee....
Meilä yhteiset unelmat/haaveet,ym...
Aikomuksena on ostaa oma ravintola ja pyörittää sitä yhdessä. Myös siksi että saisi olla mahdollisiman paljon yhdessä. Nautimme toisistamme,joka tavalla. Ei sen aina tarvitse olal rakastelu,että nauttii toisesta. Voi olla läheisyys,hymy,kosketus,ym....
Minulle raks "opetti" kaiken rakastelusta. Olin "kokematon". Ja sitten minusta tuli kokenut. Elämää on ihanaa,kun on ihminen jota oikeasti rakastaa! Hän saa päiväsi paistamaan,heti aamustakin :)