että kahden kakkosen ( molemmat pettäneet aikoinaan puolisoitaan keskenään) liitto ei pidä tai se on hyvin harvinaista. Unelmat sortuu ja edellinen avioliitto haamuna kummittelee elossa mukana, ei kokonaan pääsekkään edellisestä puolisosta eroon ajatuksissaan , vaan palaa ajatuksissaan uudestaanja uudestaan menneeseen varsinkin jos on takana pitkä liitto.
Eikö kukaan
uskalla tunnustaa,
422018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
silloin todetaan vaan elämän monimutkaisuus ja nuollaan omat haavat. Toisin sanoen ymmärretään paremmin toisiammme vaikka pahalle tuntuukin. Valinnanvaraa on, mutta valinta on tiedossa vaikka muulta tuntuisi - siis teoreettisesti. Totuus on totuus, ihminen on jäsentelemätön. Mennyttä tarvitaan vain oman itsekkyyden ihmettelemiseen, minulle kaikki ja puolisoni myös... mutta se ei mene niin.
Minä uskallan tunnustaa, että toimii oikein hyvin, on toiminut meillä jo aika pitkäänkin. Asiat on selvitetty, kenelläkään ei ole hampaankolossa mitään suurempaa ainakaan. Sillä olisi se jo näkynyt. Hyvät välit on molemmilla lapsiin ja entisiin puolisoihin. Oikeastaan minulla mieheni entiseen vaimoon oikeinkin hyvät välit. Ollaan paljon mieheni ja hänen lastensa kautta tekemisissä.
Älkäämme siis yleistäkö, eihän !
hyviä kokemuksia. Jos rehellinen olen, ei se ollutkaan mitä odotin. Paljastui niin paljon uusia asioita esim. raha-asiat ja vaieaa oli lastenkin kanssa. Jo murrosikäiset eivät halunneet tavata minua, suorastaan huorittelivat. En tiedä äitikö heidät siihen saanut. Ollaan ja eletään kuitenkin nyt mutta ei ole mitä odotin. Tai enkö tiennyt mitä odotin ?
Kannattaa ottaa tarkasti selvää nuo raha-asiat sun muut, lasten tilanne ja kaikki ennen kuin päätöksiä tekee.
Tuo rahapuoli oli meilläkin ehkä se ongelma, jos nyt jotain erilaista oli. Meidän rahankäytössämme oli aikamoista eroa. Toisaalta sekin, että kuinka paljon juuri murrosikäisiin upotetaan rahaa. Minusta lapsille pitää sanoa ei aina välillä, mutta kaikilla pareilla ei sellaista tapaa ole. Toisaalta olimme aika omillamme molemmat suhteemme virallistaessamme, jotenka eihän niihin muksuihin minun rahojani tuhlattu. Sellaiset erot kyllä tosiaan saattavat näkyä ja aiheuttaa käytännön ongelmia. Sama se on tietysti vaikka vapaana aletaan suhteeseen, varsinkin, jos puolisolla ja itsellä on lapsia ja tietynlaiset tavat perhe-elämässä. Mutta keskustelemallahan niistä selvitään. Yleensäkin totutteleminen toisen tavoille on aina vähän kinkkistä; nuoruudessa kun ensimmäiseen suhteeseen mennään, se on kummallekin hieman outo juttu, ne tavat luodaan yhdessä. Niinhän se ei enää mene seuraavissa suhteissa.
Vaikka suhde alkoi hienosti, alkoi mieheni epäillä minua tai tarkkailla menojani ,puheluitani ja tarkisti esimerkiksi soittamalla ystävättärelleni, että olin varmasti hänen luonaan. Kuitenkin paljastui ,että hän itse oli harrastanut seksiä kaksi kertaa exänsä kanssa , säälistä. Minä annoin anteeksi ja se ei ole toistunut.
Lasten ja perheen käytäntöjen kanssa meilläkin on ollut vaikeuksia. Lapset ikävöivät toista vanhempaa ,kun asumme aika kaukana toisistamme. Olemme yrittäneet järjestää tapaamisia.
Kovasti tämän uusioperheen eteen työtä täytyy tehdä. Onhan se hankalaa ,kun on minun lapset ja sinun lapset ja sitten lasten toiset vanhemmat. Kuvio ei ole aina helppo. Kysyisinkin täällä aiemmin kirjoittaneelta ,jolla homma pelaa hyvin miten saitte sen onnistumaan ? Olisi kullanarvoista tietoa. Entä oliko teillä epäluulo tai mustasukkaisuusongelmia ?
pääsi sinusta eroon ja se toinen nainen ukostaan. Molemmilla on nyt varmaan paljon paremmat puoliskot. Ja teilläkin menee keskenään hienosti.Tosi upeeta !! Lapsilta ei sitten kysytä suoraa mitään , eihän ja ovathan ne solidaarisia vanhemmilleen. Mitä nyt mitä koulussa ja muiden vanhempien parissa ihmetellään , että miksihän Sanna on niin vaisu ja surullinen tai Kalle särki tahallaan ikkunan.
Taidatte olla aika nuoria ja lapset vielä alle kouluiän, oletan.
Ihminen kantaa myös menneisyyttään mukanaan tässä hetkessä niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Aikuinen ihminen ei voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Elämälleen voi ottaa uuden suunnan, mutta mennyttä ei voi pois pyyhkiä.
Minusta on luonnollista, että uskottomuudesta alkunsa saaneessa suhteessa esiintyy mustasukkaisuutta ja vahtimista. Tietäähän miehesi, että sinä ja hän olette ennenkin ratkaisseet suhteen ongelmia pettämällä. Teidän molempien uskottomuus entisissä suhteissanne on suhteellenne erittäin suuri stressitekijä ja vaikea sitä on poispyyhkäistä.
Miten muuten mies voi antaa säälistä seksiä kaksi kertaa exälleen? Minun ymmärrykseni mukaan mies ei kykene seksiin, jos ei sitä itse halua.
Minä haluaisin kysyä sinulta, olisiko sinun mielestäsi kannattanut tehdä töitä siinä aiemmassa suhteessa? Jos olisit tehnyt siellä niin paljon töitä kuin nyt uusioperheessä, olisitteko eronneet?
Nimenomaan emme ole niin nuoria. Minun poikani oli erotessamme 13-vuotias, siis murrosiän partaalla, hän jäi asumaan minun ja tämän uuden puolison luokse. Ei sen kummempia ongelmia ollut kuin mitä nyt tuonikäisen kanssa yleensä. Hän on jo muuttanut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, minä käyn tässä tavallaan luopumisprosessia lävitse. Isänsä kanssa asiat ovat sujuneet sutjakkaasti, poika oli isänsä luona säännöllisesti joka toinen viikonloppu, mutta myös aika paljon kesällä ja lomien aikoina. Ja muutoinkin kävi. Siellä päässä ei tullut myöskään mitään erityistä. Ja nykyisen mieheni kaksi lasta, tytär ja poika, he jäivät äitinsä luo asumaan. Olivat 10 ja 14, muistaakseni tuolloin. Kuten sanoin, minulla ja heidän äidillään synkannut hyvin alkukankeuksien jälkeen. Ja lapset eivät vihaa minua, en tiedä rakastavatko, mutta täällä he käyvät, nuorempi asuu vielä äitinsä kanssa. Lomailemme myös yhdessä.
Toki on niin, että toisen lasten suhteen täytyy olla hivenen varovainen heti alussa varsinkin. Mutta kyllä se luottamus syntyy, kun lapsi huomaa, etteivät vanhemmatkaan riitele keskenään.
Mistä moinen sävy ? Aivan kuin olisimme jotenkin outoja ja epäonnistuneita ihmisiä :) Voin kertoa, että lapsetkin ovat kaikki hyvinvoivia, opiskelevat ja näyttävät selviävän elämässä aika mallikkaasti. Eikö onnellisuus ole tärkeää. Minusta me olemme ihan normaaleja ihmisiä, sairauttakin on, mutta ei kuolettavan vakavaa, mutta pitkäaikaista.
Luulen, että nämä asiat ovat itsestäkin paljon kiinni, omasta asenteesta elämään ja toisiin ihmisiin. En puolustele mitenkään pettämistä, mutta kuitenkin on niin, että täällä nämä asiat ovat saaneet aika ruman sävyn. Aika paljonhan sitä tapahtuu, salassa erittäinkin paljon. Liitoissa on myös paljon muutenkin pielessä, en tiedä, mistä sitten johtuu.. onko tämä kiire ongelma, vai onko se vain tekosyy olla tekemättä jotain.
Joku tuolla kysyi, että jos olisin tiennyt olisinko tehnyt asioita enemmän aiemmassa liitossani. Minä tein omasta mielestäni silloin paljon, voin jossain vaiheessa jo aika huonostikin, kun emme saaneet ratkaistua ongelmiamme. Meidän kohdallamme kävi vain niin, että minun eteeni tupsahti "maailman ihanin mies" :) No menihän siinä silti aikaa, ennenkuin lopullisesti lämpenin. Mitäs siinä sitten ..
En tarvitse mitään moitteita, en vastannut tuohon kysymykseen siksi. Tulin vain katselemaan näitä juttuja ja nyt olen jo nähnytkin aika paljon.
Muistakaa itseensä luottaminen on tärkeintä, pitää kuunnella tuntojaan ja ottaa aikaa päätöksille.
Kiitoksia !
Kirjoitin tuohon toiseen kommenttiin jo tuosta aiheesta vähän. Lasten kanssa on mennyt aika hyvin, luulen, että se johtuu juuri siitä, että aikuiset pystyvät kommunikoimaan keskenään. Toki on arkipäivän asioita, jotka ärsyttävät, ihan selvästi miestänikin on joskus ärsyttänyt tämä minun oma poikani ja meidän erimielisyytemme kun poika oli murrosiässä. Hänen ongelmansa oli ehkä se, että hän oli taloudessa toinen aikuinen ja siinä mielessä määrääjä. Ehkä hän välillä tunsi epävarmuutta sen suhteen. Mutta muutaman kerran tuli tiukempi ottelu ja hän sai tehtyä asiansa selväksi. Minä yritin antaa hänelle tilaa siinä mielessä. Mutta kyllähän ne tiukat neuvottelut käytiin lasten kanssa niin, että oma vanhempi oli se, joka neuvotteli ja sitten tietysti neuvoteltiin lasten toisen vanhemman kanssa.
Murrosiän partaalla oleville lapsille ei oikein voi tuoda kakkosisää tai kakkosäitiä mukaan kuvioon. Ei taida onnistua, luulen niin.
Mustasukkaisuus.. minä en ole mustasukkainen, mieheni ehkä silloin alussa tarkkaili enemmän, luulen niin. Häntä ehkä huoletti se, että emme olleet sotajalalla ex-mieheni kanssa, olimme jaapanneet vuosia asioitamme ja taisi olla niin, että kumpikin oli jo kyllätynyt koko asiaan.
Voihan se niinkin mennä, että mustasukkaisuus pilaa sen suhteen, sitten kun arki alkaa, rupeaa miettimään, että rakastaakohan se vielä. No se pitää muistaa sanoa ja näyttää. Mutta molempien pitää tehdä se, koska siitähän se alkaa, epäily, kun tulee torjutuksi henkisesti tai fyysisesti.
Mutta tosiaan, meidän lapsemme eivät olleet enää niin pieniä,silläkin on merkitystä. Tosin voihan siinä sitten tulla muita ongelmia.
Kiitoksia sinullekin :)
miettinyt. Vaikea sanoa,mutta tottahan se on ,että ensimmäistä liittoa ei hoidettu niin kuin tätä. Olihan ne kuviot tietysti helpommat.
vain hoituivat. Taisi oma avioliittosi todella kurjalla mallilla kun petetty mies ei kärsinyt pettämisen takia vaan iloitsi onnestasi toisen miehen kanssa ja sama taisi olla siellä toisella puolella.
Siis en usko , että kaikki meni kuin unelma, kuin saduissa. Eikö ollut petetyksitulemisen tuskaa ? Eikö syyllisyyttä jatkuvasta valehtelemisesta puolisolle ? Jos näitä ei lainkaan esiintynyt ovat sinun ja nykyisen miehesi edellisten avioliittojen loppuminen ollut puolisoille vain helpotus kun pääsivät teistä eroon.
Miksi teidän täytyi muuten olla uskottomia ? Miksette kertoneet puolisoillenne tilanteesta ja kertoneet haluavanne avioeron ?
Suoraansanoen uskon, että kaunistelet asioita todella ronskisti tai sitten et ole suostunut näkemään toisten tunteita. Sinun juttusi voisi aloittaa " Olipa kerran....eikä heillä ollut minkäänlaisia ongelmia ja he olivat ylimpiä ystäviä keskenään. Tämän oli haltian taikasauva määrännyt".
Toisilla vaan katsos on täydellisen erilainen asenne uskottomuuteen - kuten elämänkulkuun yleensä. Joillekin uskottomuus ei merkitse maailmanloppua. Ja esimerkiksi mieheni on sanonut, että jos minä joskus jonkun toisen kelkkaan aion hypätä, niin ko. miehen on sitten parempi olla todella hyvä--- eikä mikään onnenonkia-haihattelijatyyppi... Itseäni ehkä hiukan jurppii vähän tuollainen "isä-tytär" -meininki. Mutta huikean paljon parempi silti, kuin mustasukkainen kontrolloiva mies.
Mietin, että sulla sitten on tainnut mennä huonosti. Jos joskus on hirveän vaikeaa, mieti omaa asennettasi. Voisiko kenties ongelmien ratkaisu lähteä sieltä omasta päästä. Sieltähän se yleensä ratkaisu tulee, jos itsellä on paha olo. Muilta voi tietysti jotain odottaa, mutta itse sitä on oman onnensa seppä.
Älä ihmeessä ole kateellinen toisille, tee itsellesi oma elämä !
ja muutenkin tekisin mitä lystää ja olisin ukon menemään laittanut mutta kun on nuo lapset(nuoret), jotka kysyvät, että onko se nainen tärkeämpi sinulle kuin me ? Ja se toinen nainen ei huolinutkaan ukkoani vaan luikki oman ukkonsa ja perheensä hoteisiin. Siksi tässä olen ihmetellyt, että miksi piti pettää jos ei ollut kanttia sitten toteuttaa "unelmaansa".
Se valehteleminen minulle ja lapsille päin naamaa jurppii. Et kai sinäkään pidä siitä ,että sinulle jatkuvasti valehdellaan ? Olen sanonut ukolleni, että mikset kertonut silloin heti, miksi piti valehdella ja esittää jotain muuta kuin on niin kauan ? Ei tässä minulle paljoa annettu mahdollisuutta omaa päätä käyttää ja ongelmia ratkaista. Enkä ole tippaakaan kateellinen heille kahdelle ,jotka sotkivat kahden perheen elämän eivätkä olleet kykeneviä kantamaan vastuuta. Tässä nyt ihmettelen lapset huomiomioon ottaen mikä olisi paras ratkaisu.
Ei tässä minun asenteelleni paljon sijaa annettu,
minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa heittää valehteleva ukko ulos tai pitää se kun vinkui rakastavansa ja lastenkin takia.
Se nainen sanoi minulle ettei ollut koskaan aikonutkaan jättää perhettään. Sehän on hyvä vaan, jos joillakin menee hyvin.
Että tällainen sotku. Ja vielä kerran minulla on ihan oma elämä, en ole riippuvainen miehestäni.Olen sanonut ,että jos haluat mennä ,minun puolestani mene vaan. Vastaus siihen on ,että rakastaa, katuu ja ymmärtää nyt tehneensä väärin olleensa sokean ihastuksen vallassa ???? Eikä halua , että perhe hajoaa lastenkin kannalta.
Kirjoitat minulle kuin olisin joku ääliö, joka ei ymmärrä mitään omasta elämästä eikä elämästä yleensä. Sinulla ei ole ilmeisesti ollut kovin suuria ongelmia ja murheita kuten oman lapsen kuolema.
Sinä tunnut olevan aivan ylivertainen suhteessa minuun asenteissasi ja ongelmanratkaisutaidossasi. Ja sinusta on oma häpeä ja nimenomaan häpeä ,jos on vaikeaa. Tyhmällä on vaikeaa ei tuntevalla taitaa olla mottosi.
Yksi kysymys ,johon et suostu vastaamaan on tuo valehteleminen ja pettäminen , muksi täytyi tehdä niin noin erinomaisen asenteen omaavan ?
Vai tarkoitatko sitä petetyksitulleen asennetta, että ottaa kaiken vain olan kohautuksella ?
Ja vielä pidätkö tosiaan moraalisesti hyväksyttävänä valehtelemista ? Voisitko vastata tähän !
Vielä kerran en ole kateellinen sinulle enkä mielestäni kenellekkään. Minulla on upeat lapset, hyvä ja mielenkiintoinen työ , ihana asunto ja paljon muuta hyvää , ei minun tarvitse olla kateellinen , silti voin olla murheellinen ja minulla voi olla ongelmiaa. Lapseni kuolema oli elämäni kovin paikka ,joka pani asiat tärkeysjärjestykseen.Onneksi sinulla ei ole ollut tällaista murhetta siinä ei asenne eikä ongelmanratkaisutaitokaan varsinkaan silloin alussa tippaakaan auta, sitä vaan huutaa suoraa huutoa sydän sirpaleina. Tämä on tehnyt nöyrän elämän edessä toisin kuin mitä sinä vaikutat olevan. Ei voi aina hallita elämää vaan elämä hallitsee myös meitä, tämän olen oppinut !
Toivotan sinulle hyvää elämää jaettet joutuisi oppimaan elämää niin raskaalla kädellä kuin minä.
avoin avioliitto ? Mitä sitä turhaa pettämään ?
Pettäminen tietty on jännää ,mutta vois sitä vaihteeks kuttuu vaikka kakkoset kylää ja pitää hauskaa ja jutskailla parisuhdeasioist. Sehä vois olla mielenkiintoist ja antoisaa.
Näi niinkun sinkku kakkosena se ei onnistu ku joutuu aina oleen "piilos" ku vaimo ja sen suku olis haukkana kimpus.
tuo isä tytär meininki, kun sinulle jo kertoo millaisen miehen kanssa sun kannattaisi lähtee eikä se häntä yhtään haittaisi vaikka lähtisit , ehkä päinvastoin. Ihan kuin hänellä olisi jo uusi kierroksissa. Onks tullut mieleen? Ei kai maailmanloppua voi uskottomuuteen verrata , ihan eriluokan asioita !
tärkeintä, mutta kyllä sitä pitää voida toisiinkin luottaa. Jos en pystyisi luottamaan vaimooni olisi elämä melko hankalaa ja monimutkaista.
Miksi muuten tällä palstalla käyt, jos asiasiovat täysin kunnossa. Tulee vaan mieleen, että ei ne menneet ole sittenkään ihan pois mielestä menneet. Ja sekin kertoo jotain, että sinulla on tarve selitellä sitä. Minun motiiveja jos ihmettelet, olen x-petetty ja sanon sinulle, että vaikka otin eron, se että rakastamasi ihminen pettää ja hylkää on helvetin kova paikka.
Niin se käveli minun x:n elämään "elämää suurempi rakkaus", pettivät vuoden ennenkuin jäivät kiinni ja panin eron heti vireille.
Sielä ne nyt kolmen avioliittovuoden kuluttua kuulema yrittää puhaltaa roihua hiillokseen.Toivottavasti onnistuvat tajuamaan ettei se parisuhde yhtä roihua voi loputtomiin olla vaan löytävät tasapainoisen arjen. En kanna kaunaa xälleni vaikka kauan kesti selvitä petoksen aiheuttamasta kivusta.
Äksäni on muutaman kerran yrittänyt ottaa yhteyttä ,mutta en ole vastannut. Olen onnellisesti naimisissa ei pettäneen kanssa ja ollaan puhuttu nämä pettämisasiat yhdessä, niin että jos jotain eteen tulee meillä on sopimus miten toimitaan.
On kummallista, miten näillä palstoilla joku, joka ilmoittaa jatkavansa liittoaan syystä tai toisesta petetyksitulemisen jälkeen, saa aivan hirveät syytökset ja kurat päälleen. Ymmärrän sinun valintasi täydellisesti ja teit mielestäni oikein. Kasvattakaa lapsenne rauhassa isoiksi ja sen jälkeen voi tehdä uuden tilannekatsauksen.
Sinulle voimia! Totesin myös itse, että kun purkaa aidosti sydäntään näillä palstoilla, saa kuitenkin hyvin paljon sellaista aivan roskavastausta, ilkeämielistä tyhjien tynnyrien katkeraa kolinaa.
Meillä ei (ainakaan tietääkseni :D) petetä.
voin ihmetellä ,että juuri tässä ketjussa eräät pitävät sitä petettyä huonona ja kelvottomana, jolla ei ole omaa elämää. Kyllä se parisuhde on kahden kauppa. Kiitos.
on semmoset ,että pettämisestä kärsiminen on naurettavaa. Sehän on sun mielestä ihan piece of cace ! Ja ohjeetikin olet saanut mahdollisesta tulevasta kumppanista. Taidatpa olla sellainen ,joka ei tiedä oikeasti petetyksitulemisesta mitään tai sitten tunne-elämäsi on ohutta kuin silkkipaperi. Muuten mistä tiedät ettei teillä petetä ? Siinähän se piilee sen pettämisen pirullisuus, että et voi tietää. Kuinka sen todistat, että sinua ei petetä, et mitenkään ,jos et ala kokoajan miehesi kintereillä juoksemaan.
Ihan huti meni arvauksesi. Tiedän pettämisestä melko paljon: Minulla on yliherkkä omatunto, jonka kautta olen oppinut arvioimaan niin omaani kuin muiden käyttäytymistä. Vetämään johtopäätöksiä ja tekemään tiivistelmiä elämän eri osa-alueista :). Exäni vuodelta 1 ja 2 sanoi mahdollisesti käyvänsä vieraissa, jos sellainen tilanne tulee eteen. Meillä on edelleen, yli 20 vuoden ajan, tiukkoja keskusteluja tästä aiheesta... Ihan lämmöllä. Kuvittele. Ihan kepeästi en todellakaan tähän ilmoitukseen silloin alkujaan suhtautunut. Olen pohjimmiltani vakava ihminen. Ja kasvanut tämän asian suhteen oikein kunnolla viime vuosina. Kehitys on nyt niin pitkällä, että olen vahvasti sitä mieltä, että mieheni tietää mitä minulle haluaa kertoa ja mitä ei. Tuota kutsun luottamukseksi. Uskoton hän silti tuskin on, koska on aina kotona... Enkä minä (enää) jaksaisi hermoromahdusta itselleni hankkia, jos kävisi vieraissa, vaikka silloin kun on "lenkillä"... Mikäli taas meidän seksielämä unohtuisi unholaan ja tuollainen käry kävisi, niin ehkä vaihtaisin miestä. Siksi nyt vanhempana onkin mukavampaa, kun ei tarvitse enää tiukkapipoilla niin paljon kuin nuorempana.
ja uskollisuutta kannatan. Olin vai ihmeissäni kommentistasi, ettei pettäminen ole vakava asia.
Kyllä sen luottamuksen pettäminen on. Hyvä ,että sinulla on 20 vuotta (jos oikein ymmärsin) liitto ,jossa voitte luottaa toisiinne.
Tuo sinun heitto ettei pettäminen ole maailmanloppu ( ei sitä minustakaan perimmiltään ole) ,tuntuu vaan julmalta esim. sellaista kohtaan ,joka tuoreeltaan sitä kipuilee ja tuskaa kantaa.
Kun sanot ettet ihan kepeästi vastannut, täytyy todeta ,ettet oikein hallitse kirjoittamisen tyylilajeja(vaikutelma oli kepeä).
Kun kuulostelen miten kerrot puolisostasi ja keskusteluistasi hänen kanssaan, luulen , että sinulle olisi aikamoinen shokki ,jos miehesi ilmoittaisi löytäneensä uuden.
olevan harvinaista ja sullakin siitä on jo niin kauan aikaa ,että se alun helvetti on jo unholassa. Ei kai teidän puolisonne itkeneet onnesta kun paljastuitte aikoinaan pettureiksi vaikka nyt monien vuosien kuluttua siedätte ja kaiketi osa pidättekin toisistanne.
En usko ,että teidän taival on ollut yhtä auringonpaistetta. Tämän sanon kokemuksesta , ollaan selvitty ,mutta hitonmoisia vaikeuksia on ollut. Minä olen se petetty mies enkä ole kuin muodollisissa väleissä entisen vaimoni miehen kanssa. Nykyinen vaimoni ei ole halunnut tavata kumpaakaan heistä , koska mies on hänen parhaan ystävänsä pettänyt exaviomies.
Kaikkea puppuahan tänne voi kirjoittaa,mutta se,että elämä on kuin ,joku sanoi satua ja muiden ongelmat asennevammoja ja luonnevaurioita on täyttä paskaa.Ja ,jotkut vielä kuvittelevat pysyvänsä ratkaisemaan kaikki ongelmatkin ja muilla kuin heillä ei ole omaa elämää.
Roskaa!! Tai ei oikein vintillä toimi !!
Onko se tosiaan noin kamalaa, jos jollakulla ihmisellä menee kuitenkin ihan hyvin ?
Ihmettelen, että kenenkähän vintillä viheltää..
Se on katsos niin, että keskivertosuomalaisella ihmisellä menee ihan tylsän tavallisesti, pystyvät järjestämään elämänsä, vaikka välillä menisikin sekaisin. Eivät kaikki ryve suossa. Jokaisella menee joskus pieleen, mutta kaikki eivät sorru surkutteluun kovin pitkäksi aikaa.
Tulin tähän lueskelmaan tänään ja olen aika ihmeissäni, miten huonosti täällä meneekään.
Jos joku uskaltaa sanoa pärjäävänsä suht hyvin tapahtuneesta huolimatta, heti pitää hyökätä.
Se on outoa ja kertoo kyllä jostakin muustakin kuin huonosta tuurista parisuhteen kannalta.
Koettakaa pärjätä, se on asenteesta tosiaan kiinni !
Noinhan se elämä menee. Myönteisestä asenteesta on paljon hyötyä, nutta ei se kaikkia vaikeuksia ratkaise. "Asenteesta se on tosian kiinni." paremminkin ,"myös asenteestakin se on kiinni".
Ja vaikeuksia mättää jokaisen elämään aina välillä, jokainen aikuinen ja nuorempikin sen tajuaa. Minä olen niitä joilla menee kuten sanot "suht hyvi tapahtuneesta huolimatta" suossa en ryve ja olen sitä mieltä,että jos kaveri rypee suossa, voi sen auttavan käden hänelle ojentaa. Se, että kuinka kauan joku asia mieltä painaa ,on hyvin yksilöllistä asenteesta huolimatta.
Huh, huh viittaat näköjään tälle palstalle kirjoittjien olevan(nimittelet siinä sattumalta myös itseäsikin) jotenkin psyykksisesti häiriintyneitä? (kertoo jostakin muustakin kuin huonosta tuurista parisuhteessa).
Tulin tähän lueskekeleman ? Miksi ? Ennen kuin mieheni petti ,en tiennyt edes tällaista palstaa olevankaan. Niistä omista ongelmista se kiinnostus heräsi.... ja vaikka nyt jo paremmin meneekin on niitä kipukohtiakin olemassa. En tule tänne kehuskelemaan kuinka hyvin menee ,vaan pohdiskelemaan (niiden kanssa ,jotka kirjoittavat asiallisestai) asioita, kokemuksia jne.
Ei minusta ole outoa ,jos jotkut ei usko,jos joku väittää elämänsä olevan ongelmatonta. Olen niin kauan tätä elämää elänyt, että voin kokemuksesta sanoa, ettei niin ole. Miksi koet, että sinua vastaan hyökätään jos sinulle esitetään kysymyksiä ?
Olen muuten samaa mieltä kuin joku aikaisemmin , että kyllä sinullakin on jokin motiivi vain luueskella ja kirjoitella tälle palstalle.?
Tuntuu pahalta lukea sinun asenteellasi kirjoitettua tekstiä, ihankuin ne ,joilla on vaikeaa olisivat itse syypäitä siihen. Tulee mieleen kirjoittaako näin ihminen ,jota painaa syyllisyys ,vaikka hän ei sitä tiedostaisikaan.
Siinä vaiheessa ,kun olen saanut murheeni selvitettyä , en enää tätä palstaa avaa. Ei ole tarvis.
Hyvää kesää ja rakastakaa lähimmäisiänne.
Tämä on sitten kuules tasan toinen tälle palstalle kirjoittamani kommentti, ehkä puoli vuotta sitten edellisen kerran käväisin. Taisit olettaa minua joksikin toiseksi. Onhan meitä tällaisia harmittavan hyvää elämänvaihtettakin eläviä ihmisiä. Yksi asia, on elämässä muitakin suruja ja murheita, kuin parisuhteeseen tai ihmissuhteisiin liittyvät asiat. Joten älkää ihmeessä vähätelkö ihmisiä, joilla siinä suhteessa menee hyvin. Kukaan ei voi tietää toisen elämästä, joten turha oletella mitään ! Olen tällainen lueskelija täällä keskustelusivuilla, en kovin tiiviisti kuitenkaan, joskus kirjoitankin. Välillä vaihdan palstaa, enkä valitse niitä sillä perusteella, että ne olisivat jotenkin minua henkilökohtaisesti kiinnostavia.
Olen kiinnostunut ihmisistä ja ihmissuhteista. Edellisen kerran vierailin "anopit ja apet" -palstalla. Minulla ei ole edes anoppia, jota kauhistella tai kehua, hän on kuollut. Mutta aikanaan meillä meni ihan hyvin. Vai onkohan sekin ihan outoa :) Ja monilla muilla palstoilla..
Taidanpa siis jättää teidät rauhaan kinastelemaan, koska kerran tänne ei erilaista porukkaa tarvita.
Ihan vaan vinkkinä voisin suositella, että kannattaa keskustella ihmisten kanssa, joilla ei ole akuuttia ongelmaa. Saa vähän erilaista katsantokantaa.
joilla ei ole akuuttia ongelmaa. Enkä vähättele niiden elämää, joilla menee hyvun. Menihän minullakin hyvin avioliitossa 18-vuotta ja sitä edeltäneessä elämässä ei ole valittamista. Kaikenlaista ongelmaa ja hankaluutta tietty on ollut matkan varrella. Siis en ole kateellinen sinulle sen kummemmin kuin muillekkaan. Luulen ,että elämäni on ollut, keskimääräistä onnellisempi ja etuoiketetumpi kuin monen muun.
En kehuskele sillä ,mutta se ei takaa ,että onni potkii hamaan hautaan asti.
Kummallista että luet juttuja ,jotka eivät kiinnosta. Olen itse himolukija ja valitsen hyvin tarkkaan luettavani, laajalla skaalalla.
Olet varmaan oikeassa että kirjoitukseni osoite oli väärä.
Tuo ihmisten kovuus toisia kohtaan minua ihmetyttää. Kun minulla meni hyvin olin toki valmis kuuntelemaan ja auttamaan sitä tarvitsevaa, enkä piehtaroinut omassa erinomaisuudessani.
tasan toinen kerta kun...! Huh ompa siellä vihanen täti-ihminen, tällaisen miehen varmaan täytyy pysytellä huutoetäisyydellä. Ajatelkaa nyt naisihmiset miten sananne asetatte. Sieltä sivaltaa heti ruoska puolin jos toisin. Väitän ,että me miehet emme moista harrasta ainakaan samassa mitassa. Haukkukaa vaan sovinistiksi ! Mielipiteeni on minullakin, kun noita teidän juttuja olen lueskellut.
Aivan asiallista ja sympaattistakin tietty on paljon mukana, mutta keskittykää ennemmin asioiden pohtimiseen. Vastatkaa jos toinen kysyy.
Siksihän se kysyy,ettäsaisi vastauksia.
Perustelen sitten miksi olen tällä palstalla erosimme juuri keväällä sovussa, suuri ikäero syynä. Vaimo halusi lapsia minä en.
Luottamus on jokaisessa itsessään, ei siinä toisessa. Riippuu siis todella paljon aivan omasta itsestä miten uskottomuuden kokee. Se voi kirpaista jonkun verran tai todella paljon, niinkuin kaikki muutkin maailman asiat. Luotan itseeni sekä mieheeni enemmän nyt kuin 20 vuotta sitten. Siksi uskottomuus ei ole enää niin vakava asia kuin joskus ennen. Minulle olisi ollut myös 20 vuotta sitten todellinen shokki, jos mieheni olisi silloin löytänyt jonkun toisen. Enää ei. Nyt osaisin suhtautua asiaan kepeämmästä näkökulmasta...
miten hän asiat elämässään kokee. Eikös se ole itsestäänselvyys?
Se, että miten luulee jonkin asian kokevansa on vain luulo ei totuus eikä itsestäänselvyys.
Jos sinua huijataan autokaupassa johtuuko se sinun huonosta itseluottamuksesta vai kauppiaaan ammattitaitoisesta oveluudesta ? Näitä voi pohtia loputtomiin ja yhtä oikeaa vastausta ei löydy,me kun koetaan asiat niin erilailla. Eikä sinun kokemuksesi ole parempi kuin muiden.
Tuo sinun oman itseluottamuksesi kaikkivoipuuden paisuttelu kyllä panee ounastelemaan, ettet kompastu omaan erinomaisuuteen ts. ihmiselämässä voi tapahtua asioita ,joissa vahvinkin itseluottamus ja itsetunto tilapäisesti sortuu.
Ja niiden uudelleen kasaaminen on kovaa työtä.
Psykopaatti ei koskaan tunnusta itseluottamuksen horjuvan . Ehkä siinä on terveen itseluottamuksen ja sairaalloisen itseluottamuksen raja, jota aivan lähelle ei kanna mennä.
Itseluottamus on muuten kuten monet muut piirteet ihmisessä sellainen , että se vaihtelee tilanteen, ajankohdan, iän ja monen muun asian myötä. Voi siis sanoa , että jollakin on keskimäärin hyvä itseluottamus (ei aina).
Ja toisaalta ihmisten tunne-elämä on erilainen . Toinen kokee asiat syvästi toisella tunne-elämä on ohutta kuin silkkipaperi.
Mitä sanot usein kuultuun väitteeseen, että jonkun tulee ansaita luottamus ?
jatkuvasti valehtelee mulle päin naamaa, niinettä asiat menee perseelleen, niin mitä helvettiä sillä suunnattomalla itseluottamuksellani teen, kun sillä kusipäävalehtelijalla on aivan samanmoinen itseluottamus kuin mulla. Tää on elävää elämää.
helvetin itseriittoisia paskapäitä ,joilla on itseluottamusta vaikka kaataa koko yritys ja ei sitten pätkääkään itsekritiikkiä. Eivät sitten uskalla tunnustaa kun niitä kusetetaan oikein kunnolla. Että se siitä itseluottamuksesta. Astu vaan alas maan kamaralle ja ole niin kuin muutkin hyvällä itsetunnolla ja itseluottamuksella mutta realisti ja muista se terve itsekritiikki. Heippa !
luotettava tai epäluotettava riippumatta sinun itseluottamuksestasi. Ja se itseluottamus on niitä ihmisen herkimmin horjutettavia piirteitä. Siksi varmaan niin kovasti siihen takerrutkin ja sillä kaikki asiat perusteletkin, tyyliin rystyset valkoisena.
Ja nyt sitten minulla on kaikkivoipainen itseluottamus - aika kova juttu...
Siinäpä se onkin, ettei näihin asioihin ole mitään "oikeaa" ratkaisua tai vastausta. Pääasia on kuitenkin, että pärjää itsensä kanssa, mieluummin myös muiden. Minun kokemukseni ei tietenkään ole parempi kuin muiden; se onkin mahdotonta, sillä jokainen on oma persoona. Kukaan ei koe asioita samoin. Minä olen oman elämäni paras asiantuntija kuten sinä omasi.
Miten sitten ansaita luottamus? Eiköhän se onnistu vain tutustumalla toiseen perinpohjin. Siinä onkin kuuleminen ja tutkinta kaiken a ja o... Tämä vaihe vaan helposti kiireisenä nykyaikana jää tekemättä.
Tottakai joku voi epäluotettava kusettaja. Ilman muuta. Ei sillä ole itsetuntoni kanssa mitään tekemistä. Mutta minun velvollisuuteni itseäni kohtaan on selvittää, ettei kukaan läheiseni ainakaan tällainen ole. Jos niin osoittautuu, aina voi äänestää jaloillaan. Ihmissuhteet ovat täysin vapaaehtoisia.
Uskallan kertoa vaikka se näille sivuille onneaan todistamaan lähteneet eivät ehkä haluaisi kuulla. Uskon ,kuten ketjun aloittaja, että se on harvinaisempaa ,se kahden pettäjän liiton onnisuminen, ainakaan ilman haavoittamatta toisia.
Tiedän ,että haavoitin syvästi miestäni, hän koki , että vein lapset häneltä. Hänestä tuli viikonloppuisä. Tämän tosiasian olen vasta vuosien kuluttua kyennyt itselleni tunnustamaan ja ymmärtämään entistä miestäni.
Meidän kahden rakastuneen pettäjän ( niin kuin sanot) liitto kesti neljä vuotta. Aluksi tuntui hyvältä, mutta mieheni jotenkin ei ollut valmis kasvattamaan myös minun lapsiani. Hän sanoi sen myöhemmin suoraan ettei halua kasvattaa toisten lapsia. Minä olin kyllä valmis kakkosäidiksi.
Eikä se huoltajuus ja missä lapset milloinkin olivat ollut kovin helppoa. Ihmettelen suuresti tätä yhtä naisihmistä,joka ei ollut kokenut minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Taitaa hänellä olla niin kauan tapahtuneista ,että aika kultaa muistot.
En moralisoi ,en arvostele ,mutta kerron tässä oman kokemukseni. Nyt olen naimisissa ja toivottavasti tämä suhde on pysyvä ja kantaa myös ne elämän karikot.
Naisten on ehkä helpompi hyväksyä uuden miehen lapset kotonaan. Varsinkin jos miehellä on omia lapsia, hänen on vaikea olla läsnä muille lapsille arjessa. Johtuisikohan naisten hoivavietistä? Tiedän monia miehiä, jotka ihan tietoisesti karttavat yksinhuoltajaäitejä. En ole koskaan kuullut naisesta, joka olisi jättänyt miesystävänsä sen takia, että hänellä on lapsia edellisestä avioliitosta.
että minä ketjun aloittaja olen kahden pettäjän suhteessa yrittänyt elää ja tiedän niistä kiemuroista aika paljon. Voihan se joillekin, joissakin olosuhteissa onnistua (onnea vaan !), mutta oma kokemus on ,että liian vaikeaksi menee, varsinkin kun on mukana suuria tunteita vähän jokataholta.
Kiitos kommenteista ja hyvää kesää sinkkumies tätänykyä ! Paska homma mutta täytyihän se kokeilla !
..tässä kohtaa vasta kiinnostuin jutustasi! Olisit kirjoittanut samalla nimimerkillä. Nyt on vähän vaikeaa selvittää millaisia kokemuksia sinulla oli kaikenkaikkiaan. Siis oletko mies? Ymmärsinkö ihan väärin? Enimmäkseen täältä lukee naisten vastaavia tarinoita. Pitää kyllä sanoa että rankkoja kokemuksia olet käynyt, olit sitten kumpi tahansa. Hyvää kesää sinulle, on sillä liikenteessä paljon muitakin sinkkuja, vähän kateeksi käy :)
Meille kokemuksistasi. Ei kai se haittaa vaikka ketjun aloittajaksi paljastui mies. Minä haluaisin mielelläni lukea näkemyksiäsi ja kommentoida niihin.
hauveli :), mutta ettet vaan kävisi puremaan? Ei minulla ole mitään kokemuksia, paremminkin yritän niitä välttää. Tästä ensimmäisestä suhteessa on tullut pettymyksiä, mutta en varmaan uniikki ole siltä osin. Aina voi erota, mutta voi sitä yrittää jatkaakin, koskaan ei voi tietää miten kävisi jos toisin tekisi, elämä on täynnä valintoja. Ja sinkkuelämä kuulostaa joskus houkuttelevalta :( jos vaan lähtis kävelemään, hau-hau!