Ollaan oltu yhdessä 3 vuotta, josta asuttu yhdessä noin 2 vuotta. Kihloihin mentiin noin vuosi sitten. Me molemmat ollaan 21-vuotiaita, eli aika nuoria...nyt on alkanut tuntuu et olis parempi pitää taukoa tai erota kokonaan. Mieheni on jääny kiinni pettämisestä ennen kihlausta. Mut jostain syystä oon antanu anteeks. Ehkä siit syystä että pelkään jäädä yksin, ja etten löytäis enää uutta miestä. Nyt tuntuu et kihloihin meno oli suuri virhe mitä ei olis pitäny tapahtua koskaan. Kihloihin meno johtui siit et mieheni oli armeijas ja en nähnyt häntä usein, ja jotenkin rakastuin häneen uudelleen. Hän pääsi armeijasta puol vuotta sitten, ja kaikki on menny päin p:tä sen jälkeen. Ei olla harrastettu seksiä puoleen vuoteen, eikä pussailtu kolmeen kuukauteen. Mua ei kiinnosta koko tyyppi enää mitenkää. Kaikki intohimo on kadonnu ja samalla tunteet. Sain selville tässä muutama viikko sitten, että mieheni on netin deittipalvelun avulla tutustunut muihin tyttöihin ja alkanu mailaileen toisille. Ja chattaillut teinityttöjen kanssa chateissa. Saako miehet tyydytystä sellasesta? Mun pinnani on palanut. Mä yritin lähtee, mut mieheni puhu mut ympäri. Vähän aikaa hän oli kiltti ja tosi ihana. Mut nyt sit taas kaikki on ennallaan. Kirjottelu muiden muijien kans jatkuu. Mun pitäs vaan ottaa niskasta kii itteeni ja lähtee. Mä tarviin jonku tukee...
Mieheni on sika!!
Kyllästynyt...
314830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Haluatko tuhlata elämääsi sian kanssa vai et? Eroatte anyway jossain vaiheessa. Joten pistä nyt töpinäksi. Kenkää tuommosille. Ne on olevinaan välillä niin "ihania ja söpöjä ja helliä" mutta pelkkää paskaa ne on. Niinkuin joku fiksu joskus sanoi että "kaikki ihmiset ovan "mukavia". Siksi olet jäänyt tuollaiseen kamalaan suhteeseen. Eli ala nyt punnita niitä paskoja puolia ja hyviä puolia. Luultavasti ne hyvät puolet on silkkaa valehtelua, ja vaikkei oliskaan, niin niitä olisi hyvin vähän. Katso minne se vaakakuppi kallistuu ja lähde siihen suuntaan. Tsemppiä. Älä anna itseäsi pidettävän pellenä (enää)
ja jatka elämääsi uudelta pohjalta. Tommonen tyyppi ei ole sua varten, vaan löydät takuuvarmasti uuden.
Olet nuori ja mitään kiirettä sulla ei ole sitoutua, joten ole kokeeksi jonkin aikaa yksin äläkä heti ryntää uuteen suhteeseen.
Yritä ajatella asiaa järjellä. Jos suhteessa ei ole
enää mitään hyvää, mitä järkeä siinä on roikkua?
Ei elämäänsä kannata tuhlata suhteessa, jolla ei
selvästi ole mitään tulevaisuutta. Ei intohimoa, ei
rakkautta ja muita naisia. Kuulostaako se toimivalta
suhteelta? Mitä sinä siitä suhteesta saat?
Valinta on sinun. Minun puolestani voit viettää toimimattomassa
suhteessa vaikka vuosikausia, mutta sinuna ajattelisin,
miksi teet niin.
Et sinä parempaa miestä löydä ainakaan roikkumalla
vanhassa suhteessa. Eroa ja ole jonkin aikaa ihan
omillasi. Tutustu itseesi ja siihen, mitä mieheltä
haluat. Ei sinkkuelämä ole niin kamalaa kuin näköjään
kuvittelet.
..että perseesi näyttää tältä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasvapakaraisuus
nythän se selvisi........................
tuskin olet tuon naisen pakaroita nähnytkään!
Mene vain katselemaan vertaisiesi h-ien pakaroita ja unohda normaalit naiset, ne ovat liian aikuisia sinun ymmärryksellesi.
oon aivan samanlaises tilantees ku sinä. mut en "uskalla" lähtee.
Kerro lisää millases tilantees itse oot. Mäkään en "uskalla lähtee"...
piitkä liirum laarum tarina. mut.
me ollaan oltu yhdessä 4 ja puol vuotta. itseasiassa ylihuomenna tulee tasan se puol vuotta! enkä oo noteerannut asiaa mitenkään. ja tuskin "mieskään". yleensä aina keksin jotain kivaa vuosipäivän kunniaks, mut enää ei kiinnosta sitä juhlia. me ei olla kihloissa. 2ja puol vuotta sitten pyysin kihloihin, mut jätkä ei halunnut. oli silloin intis. mut oikeestaan ihan hyvä ettei menty, se ois ollu vääristä syistä, kuten teillä? nyt kesällä olisin halunnut naimisiin, mut äijä ei. on sitoutumiskyvytön paskianen. pyysi mua kyl kihloihin ja "sit joskus naimisiin". vitut.
päällisin puolin kaikki ois ok. on autoo asuntoo ja ton kans ei rahasta varmasti tulis puutetta, on sen verta kunnianhimoinen töitten suhteen. ei dokaa paljon ei lyö ym. mut sit henkisesti tää suhde on tosi paska. kärsin henkisestä väkivallasta. valehtelusta salailusta. pettämisestä ei oo jääny kii, mut mul on sellanen tunne et se on pettänyt mua. alkusuhteessa olin niin sokea ja nuori ja tyhmä. luottamus on mennyt, se on loukannut mua verisesti (parikin kertaa) enkä mä pysty unohtamaan sitä.
en usko et enää ikinä voin olla onnellinen sen kanssa, en pysty unohtamaan. siksi haluaisin erota. elämä pelkkää riitelyä. mies ei vaan haluu erota. enkä mä ymmärrä miksi. mä en vastaa sen ihannetta naisena/tyttöystävänä. miksi se ei suostu eroon?
eroaminen on käytännössä tosi hankalaa. mun pitäis löytää ittelleni jostain kämppä?? pitäis maksaa vuokra takuut ja kaikki kalusteet. eikä mulla ole rahaa. mul ei oo autoo. ei mitään. lisäks oon läheisriipuvainen, en kestä yksin oloo. siks en uskalla lähteä. mitä jos en pärjää.
olipahan stoori... saitko mitään selvää? ja raapasin vasta pintaa.. pahoittelen jos teksti on tosi vaikea selkoista. en nyt jaksa alkaa pilkkuja viilaa...
Kyllä mä sain teksistä selvää...meillä on sama just sama tilanne. Päällisin puolin kaikki on hyvin. Ihana vuokrakaksio keskustas, oma auto ja taloudellinen tilanne kunnossa. Mies kyl joi kohtuullisen paljon, mut nyt on vähä rauhottunu vkonloppu töiden takia. Sillo ku se joi, niin petti mua. Paskiainen kielsi pettämiset, vaik mä näin viestit kännykäs ja kerran sil oli fritsukin. Eikä se edes kadu, sano vaan et ne oli kännisen tekoja ja ettei ne merkitse mitää. Me oltiin just muutettu yhteen ku nämä tapahtu. Olin vaan niin tyhmä et annoin anteeks..olinha juuri muuttanu ekan kerran yhteen jonku kans. Mies valehtee koko ajan, ei pelkästään mulle vaan kaikille. Mä en tajuu..oon sanonu siit monta kertaa sil, mut se ei lopeta tapaansa. Luottamus on menny, mä en usko enää yhteenkää sanaan mitä sen suusta tulee. Mä en pysty enää oleen onnellinen tai suunnitteleen tulevaisuutta. Joka ilta ku meen nukkuun, ajattelen et huomenna mä lähden, mut sit ku aamu tulee niin en pystykään lähtee mihinkää..Sama juttu, mäkään en oo mieheni ihannenainen. Oon saanu siitäkin kuulla monta kertaa. Oon brunette ja mies toivoo blondia. Muutakin vikaa mussa on miehen mielestä. Sillo kerran ku yritin lähtee, mies oikein aneli mua jäämään. Sit mä jäin, ja päätin et voihan sitä viel yrittää. Mut turha yrittää sellasta mikä on jo monta kertaa nähty ettei se toimi. Välil tuntuu kyl et mä oon pelkkä palvelija tai kodinsiivoja, kun meil ei oo mitään intiimiä suhdetta enää. Mulla on vähä sama homma, pitäs löytää asunto ja ostaa huonekalut. Me ollaan ostettu kaikki huonekalut yhdessä, niidenkin jaosta tulis kauhee riita. Mä varmaan pärjäisin paremmin ilman miestäni, mut mä pelkään enemmän sitä et löydänkö uuden miestä ja ilon elämääni. Toiseksi mä pelkään et mies tekee jotain mulle tai itselleen jos lähden. Mies on syöny rauhottavia lääkkeitä, kun se on jätetty aikasemmin. Mut mä haluisin elää omaa elämää, enkä jakaa sitä tollasen paskiaisen kans...
menin sanattomaks. ei tässä oikee tiiä mitä sanois. mä ymmärrän niin hyvin miltä susta tuntuu.
kaikkein eniten vituttaa toi kieltäminen. se vituttaa niin saatanasti. sekin ärsyttää et jos kävellään yleisillä kaduilla yhdessä ja se kattelee muita naisia, JA MÄ NÄEN SEN, mä näen ihan selvästi millon se kattoo. mä nään sen muijan naamasta ja miehen naamasta. ja sit ku kysyn et mikäs siinä oli niin ihmeellist ni ei hän mitään kattonut. MIKSI SE EI VOI MYÖNTÄÄ. ei siinä nyt loppujen lopuks oo mitään pahaa jos kattoo, kyllä minäkin joskus katon (nykyään useinkin). mutta mikseise voi myöntää?? sit mä saan kuulla sen kaverin tyttöystäviltä kaiken mailman juttuja entisistä panoista yms, mistä olen kysynyt siltä monta kertaa aikasemmin. me ollaan vaan kavereita sano äijä.
ja. totta kyllä on et ne kännisen teot ei välttämättä merkitse mitään. jos ajattelee tilannetta esim. omalle kohalle, mut kyllä silti pitäis jonkun sortin katumista olla. vaikka edes siitä että aiheutti toiselle pahan mielen. (aiheutti varmasti PALJON muuta kuin pelkän pahanmielen)
kenelle muille ukkos valehtelee ja mistä?
mulla oli ihanat tulevaisuuden suunnitelmat, tulevaisuuden piti olla ihanaa ja täydellistä. kaikki hukkaan! toi pilas kaikki mun suunnitelmat. ja neljä vuotta mun elämästä. mun itsetunto on ollut aivan rusentunut, toi teki musta avuttoman ja heikon. ennen suhdetta olin itsenäinen ja vahva, lähes kaikkivoipa. nyt taas alkaa itsetunto pikku hiljaa palailee. mut se johtuu huomiosta mitä oon saanu muilta miehiltä. tolta en oo ikinä saanu huomiota. ainakaan läheskään tarpeeks. huomion on aina saanu kaikki muut. entinen tyttöystävä, entiset panot, kavereitten tyttöystävät, harrastukset, kaverit, työ, sukulaiset, mut en minä.
ja mä kans joka saatanan ilta meen nukkuu niin saatanan onnettomana. kaikki on päin vittuu. mut aamulla ku herään, kaikki ei ookkaan niin päin vittuu. mut illal taas on, aamul ei. sekin on niin perseestä. ja mun mieli heittelee niin perkeleesti. eilen tuli taas ajatuksen häiven et jos se haluais mun kans naimisiin ja hankkis meille ajat parisuhdeterapeutille, ni voisin viel yrittää. ja toisaalta ihan sellanen pieni osa mua haluiskin viel yrittää. mutku tosiasia on se et mä en pysty unohtamaan kaikkee sitä paskaa mitä se on pistänyt mut kokemaan. mä en kertakaikkiaan pysty. enkä mä enää pysty luottamaan siihe.
ja mä oon yrittäny laittaa tän suhteen niin monta kertaa poikki, et en enää ees pysty laskee. aina se on luvannut muuttuu ja panostaa suhteeseen. ja aina mä oon vaan halunnut laittaa poikki. ekan kerran yritin laittaa poikki vissii puol vuot siitä ku alettii seurustelee. ekan kerran ajattelin eroa noin 3kk siitä ku oli alettu seurustelee. mutta kun olin niin nuori tyhmä ja kokematon en ymmärtänyt et ois oikeesti pitänyt laittaa poikki. aattelin vaan et ei tästä suhteesta haittaakaan oo.
ja tässä nyt ollaan.
alotetaanko omat elämät näitte elämien rinnalle? kovaa flirttailua ja jotain suhteen poikasta? jos se auttais alkuun. ?? tosin mä en tässä kylä pahasessa voi mitää salasuhteita alottaa ku kaikki tuntee mut ja juoruamista ei voi estää. et vituiks meni sekin. ja onko siitä sit oikeesti hyötyäkään. mut saattais piristää? en tiiä. tietääkö joku muu?
Mä luulin et oon ainut, joka on tälläses tilantees. Helpottaa pirusti, kun on ihmisiä jotka tietää miltä musta tuntuu ja joiden kans voi kirjotella tästä.
No joo, toi naisten katselu on mullekin tosi tuttua. Mies katselee aina kadulla toisia naisia, ja kääntää viel päänsä niiden perään. Joskus se viel kommentoi mulle tyyliin et vau mikä perse. Se loukkaa mua niin paljon, ja viel enemmän loukkaa se et toiset naiset nauraa mulle kun oma mies katselee niitä. Mun itsetunto on ihan maassa. Kyl mäkin kattelen kundei, mut en mä niiden perään kuolaa.
Kaikista paskamaisinta mitä mies voi tehdä on pettämine. On toki aiheuttanu paljon enemmän ku pahan mielen. Oon kysyny miehelt et miks se petti, mut vastaus on aina olin kännis tai en oo tehny mitään. Mä oon monta kertaa itkeny ja miettiny et mikä mus on vikana, kun miehen tarvii pettää.
Mies valehtee kaikille esim. kavereilleen ja vanhemmilleen. Mies haluaa olla täydellinen ja sen takia se valehtee, parantellaakseen totuutta. Se ei hyväksy virheitä ja jos sen kans on jostain erimieltä niin tulee riita. Kaiken pitäs aina mennä niin ku se haluaa, mulla ei oo mitään sananvaltaa. Usein mä sit alistun sen tahtoon. Vaik se on väärin mua kohtaan.
Viimeset puol vuotta on ollu sellasta et mä katon tv:tä yksin olkkaris ja mies on koneella toises huonees. Se katselee irc-galleris muijien kuvia, ja kopioi niit koneelle. Se luulee et mä en huomaa niit kuvia. Mä jaksa enää. Toiseks se katsoo mun kännykäst viestit joka päivä, ja jos mä oon koneella se tulee kurkkiin. Mut mä en saa edes koskee sen kännykkään tai tulla edes koneen lähelle ku se on tietokoneel. Niin vitun säälittävää...
Me asutaan pikkukaupungis, tää kaikki tuntee mut ja miehel on paljon kavereit.Mä käyn baarissakin yleensä toises kaupungis, ku siel ei törmää miehen tuttuihin. En mä oo miestäni koskaan pettäny, mut toisten miesten kans flirttailu ja tanssiminen piristää ja saa itsetunnon kohentuun. Kun en mäkään saa enää mitään huomioo mieheltäni. Ei mitään kohteliaisuuksia, päin vastoin. En mäkään sit jaksa panostaa mihinkää. Mut en mä halua salasuhdetta kenenkää kans alottaa, se olis väärin miestäni ja sitä toista miestä kohtaan. Mä haluan ensin lopettaa tän paskan suhteen, ja sen jälkeen olla yksin jonkin aikaa. Toivottavasti se "oikee" mies tulee sit joskus vastaan...
miksi sun pitäis välittää miehestäsi, eihän sekään sun tunteita/yksityisyyttä kunnioita.
ja kyllä miehiä meressä riittää, paskoihin ei kannata turhaksi takertua sillä menee elämä hukkaan.
ja ajattele: voisit olla jo nyt uudessa suhteessa jossa kaikki toimii.
Olin nuorempana ihan samassa ja jamassa kuin te kaksi, sillä erotuksella että mun mies ei katellu toisten naisten perään.
Olin "liian heikko" lähteäkseni. Ajattelin aina etten pärjää ku pitää olla niin paljon rahaa kaikkeen. Olin siihen aikaa opiskelija.
Tein kaikkeni että ois voitu erota, hän oli elämäänsä tyytyväinen vaikka tapeltiin ku kissat ja koirat joka päivä ja hän jopa tahallaan yllytti ja ärsytti mua räjähtämään. Ei sellasta elämää jaksa ku kuitenki oon rauhaa rakastava ihminen vaikka äkkipikainen ja menevä oonki. Stressitön elämä pitää olla.
Loukata en miestä halunnu. Joka kerta ku sanoin lähteväni ni alkoi itkeä. Ja kuitenki sama paska jatku. Viimeset 2 vuotta säälistä olin sen kans ja yritin korjata suhdetta.
Yks syksy sain työpaikan opiskelun ohella. Sitte katkes lopullisesti pinna... revin itteni VÄKISIN irti. Ja kuulkaa, tulette huomaamaan (jos on raha-asioiden suhteen YHTÄÄN järkeä päässä) miten ihanaa on olla, kun saa olla yksin, ei tartte tiskata ku omat tiskit, kokata vaan itelleen, käydä baarissa ja kavereiden luona just sillon ku huvittaa eikä tartte menemisiään ja kännykkäaktiviteettejaan raportoida tunnin välein. Eikä kukaan soittele perään että JOKO TUUT KOTIIN! Tätä se oli mulla ja vaikka oltiinki melkein 5 vuotta yhessä ja välitin siitä kuitenkin vaikka en rakastanu ni helppo se oli sen autuuden keskellä pitää itsestään loitolla!
Tsemppiä teille tytöt, pärjäätte kyllä. Irrottakaa itsene riippakivistä, tuntekaa VAPAUS! :))) Itsevarmuutenne kohoaa pilviin, takaan sen ;)
P.S. Väkisin ei kenenkään kans pidä seurustella, se ei oo kumpaakaan osapuolta kohtaan reilua. Siinä vaan seisoo toisen ja oman onnen tiellä ku jossain odottaa se oikea, että siihen vaan törmää :) Ja nyt olen itse sen löytäny!
viestisi sai minulle hyvänmielen. kiitos kovasti.
en ymmärrä miten tää voi olla näin vaikeeta. sitä on jotenkin niin jumittunut. mä en osaa olla yksin.
ja meillä se oon minä ku soittelee perään ja haluu nähä tekstiviestit. tekstiviestit haluun nähä siks et jos se taas tekstailee niitte muijien kaa (en luota siihe enää pätkääkää) ja perään soittelen siks et oon niin riippuvainen. kaipaan häne seuraasa. tää on suorastaan sairasta.
nyt viime aikoina on menny suht hyvin. oon antanu ton laukata omia menojaan. mä en yksinkertasesti välitä siitä et mitä se tekee ja kenen kans. oon tutustunu erääseen mukavaan nuoreen mieheen ja aina ku ukko lähtee mä tuun nettiin juttelee sen kans. ja ukko tietää sen, oon sanonu sille mitä teen. en usko et tän tuttavuuden kans tulee mitää juttuu, mut se on niin ihana tunne ku joku on kiinnostunut musta.
päällisin puolin oltais tosi hyvä pari. mut en voi sanoo enää et rakastan sitä, koska mä en luota siihen. tykkään siitä kyllä, ja meil on yhdessä tosi hauskaakin. se tekee täst lähdöst varmaa vaikeeta. mut en viitsi enää yrittää mitä suhdetta. luottamusta kun ei ole enkä mä pysty unohtaa. mut nyt täl hetkel yhteiselo tuntuu sujuvan.
huomenna varmaan ei ja sit seuraavana päivänä taas joo. että perse.
Ymmärrän täysin ku sanot ettet osaa olla yksin. Ite aloin tämän ensimmäisen riippakiven kans seurustella ku oli 17 eli en paljo elämää nähny/kokenu. Ja totta kai ku toinen on 5 vuotta vanhempi ni siihen turvautuu sumeilematta.
Kun sen kans meni poikki niin 2 kk mulla kerkes olla oma kämppä ennen ku aloin seurustella uudelleen (ja sitä kämppää vieläki muistelen kaipuulla, hetken vapaus) ja siitä 2 kk:n päästä jo muutinki numero kakkosen kans yhteen, vain että pääsisin exästäni eroon. Olin sen kans 2 vuotta kunnes ymmärsin että mun pitää oppia elämään itteni kans ennen ku alan kenenkään kans parisuhteeseen.
Joten. Helmikuussa meni numero kakkosen kans poikki. Siitä, että niin pian entisen jälkeen aloin numero kakkosen kans, puitiin sillon ku muutin sen luo ja sanoin että juttu saattaa kaatua, koska tiesin jo sillon ettei kaikki oo ihan kohillaan. Hän sanoi haluavansa mun parasta, joten jos haluisin mennä niin hän ei pistäis vastaan. Ero on nyt selvä, mutta numero kakkonen soittelee mulle edelleenki vaikkei sentään AHDISTELE.
Tajusin itekki että sen lisäksi että silloin otin uuden miehen entisen ahdistuksesta pois päästäkseni (riippakivi nro 1 roikkui kuitenki perässä eron jälkeen vielä vuoden ennen ku älysi lopettaa), en myöskään enää osannu nukkua yöllä ilman että joku oli vieressä. Aivan karseet painajaiset. Eli aloin oman itseni analysoinnin ja "aivopesun" jo numero kakkosen kans seurustellessa.
Siinä ripustautumisessa ja siinä ettei osannu olla yksin... ne ei ollu ne ainoat ongelmat. Mulla on aina ollu taipumusta seurustella miesten kans jotka ripustautuvat, ts. niille piti olla seuraneitinä neljän seinän sisällä ku ite halusin ees joskus kaverin luona käydä kylässä.. eli seurustelin siis vääränlaisten miesten kans. Pistinpä sitten omilleni muuttaessa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Päätin etten seurustele vähään aikaan vaan 7 vuoden seurustelurumban jälkeen elän vihdoinkin ITSELLENI. Sitten myös mieskriteerit meni uusiksi ja rima nousi niin korkeelle ettei tosikaan. Mulla on myös se, että tykkään ku joku on musta kiinnostunu. Niinpä tulin siihen johtopäätökseen että piristän sinkkuelämääni flirtillä :) Kevyttä flirttiä ja jos menee vakavaksi ni eiku mäkeen. Ja hyvin toimii! Kukaan ei loukkaannu ja itelle tulee hyvä mieli, itsetunnon kohotus :)
Tässä nyt maaliskuun jälkeen oon elelly itekseni seuraten näitä uusia elämänohjeitani :) Ja kykenen hyvin tulemaan yksin toimeen, enkä tartte miestä sen takia että ei ois yksinäistä. Kunnioitan itseäni paljon paljon enemmän nykyään. Se etten seurustelisi ainakaan vuoteen ei pätenyt. Nimittäin joku ylsi siihen mun pirun korkeaan rimaan ja vei multa jalat alta kerta heitolla! Siis löysin unelmieni miehen kirjaimellisesti! Kaikesta jutellaan eikä sidota liikaa toisiamme, kummallaki vapaus mennä... siis uskomaton tuuri mulla kävi, ei voi muuta sanoa. Ja tämä napsahti lopullisesti. Parempaa miestä en voi löytää ja jos jostain IHME SYYSTÄ tämän kans menee hanttiin ni sitte en enää uutta miestä ota, menen nunnaluostariin :D Mutta yhteen en sen kans muuta vielä PIITKÄÄN aikaan :) Tykkään edelleenki pestä vaan omat pyykit ja tiskata omat tiskit vaikka tässäkin tämä miekkonen on aika pätevä mitä oon sitä seurannu että eipä ne kotityöt menis pelkästään mun kontolle :D
Sen verran sua varoitan tuosta netti-ihastuksesta että ole sille rehellinen siitä että oot onnettomassa suhteessa ja tunnet ettet tule itekses toimeen. Älä käytä toista hyväksi mutta varo myös tulemasta hyväksikäytetyksi! Takaan että kun otat itteäs niskasta kiinni ja hommaat oman kämpän ja muutat omilles niin sun elämä alkaa näyttää todellakin valoisaa puoltaan. ja sitä minäki sillon aikanaan kaipasin... että herään itsesäälistä ja TEEN asioilleni jotain, että joku potkasee kunnolla perseelle ja sanoo: "Herää, pahvi!"
"huomenna varmaan ei ja sit seuraavana päivänä taas joo. että perse."
Sanon suoraan että normaali parisuhde ja ihmisen onnellisuus on moisesta lauseesta todella kaukana. Mietipä mitä miehestä haluat ja onko sulla nyt se mies. Epäilen että ei ole. Kyllä joka parisuhteessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kummankin täytyy siinä olla täysillä mukana että se toimii. Ja nyt vaikuttaa siltä että poikaystävälläsi on hauskaa itsekseen ja sä oot onneton. Jos hyvän ja huonon vaaka kallistuu enempi huonon puolelle eikä keskustelemalla asia ala selvitä ni mulle se ois sitä myöten selvä parisuhde. Miehissä on joku outo piirre että ne tuudittautuvat siihen luuloon, että kaikki sujuu itsestään.
Lähde ja takaan että kaikki selviää, puolin ja toisin. Voin sanoa, että ansaitset parempaa kuin toisten perään haikailevan miehen. Itelläni oli aikanaan viikon verran poikakaveri, joka aina haikaili muiden naisten perään ja selitti miten hyvännäköinen se ja se on. Niinpä kyllästyin ja sanoin: "Enpä tässä olemassaolollani ala sun tutustumista estelemään. Että anna mennä vaan!" Ja se "suhde" oli siinä :D
Luottamus on jokaisen suhteen (pari- ystävyys-) peruskannatinkivi. Ilman sitä on elämä yhtö helvettiä! Meillä on vain yksi elämä jota ei pidä tuhlata olemalla onneton... muista tämä :) Omaan onnellisuuteen pitää aina pyrkiä, elää itselleen eikä toisille ihmisille. Itse haluan olla onnellinen ja tehdä mulle tärkeimmät ihmiset myös onnellisiksi. Sitten voi sanoa että elämä on ihanaa :D
jutuista ei ole sun vika. Sun miehes vaan on sika. Parempia (HUOMATTAVASTI PAREMPIA) miehiä on olemassa nyt nosta kytkintä ja haistata vitut lähtiessäsi. Miehesi ei kunnioita sinua pätkääkään.
ole onnellinen että olet noin nuori. löydät kuule vielä monta ihanaa miestä. onko sinulla ystäviä tueksi: jätä mies nyt, ihan turha huonossa suhteessa roikkua, törkeää tuo miehen netti chattaily,.
mitä kauemmin hänen kanssaan roikut, sitä myöhemmin sinulla on mahdollisuus löytää ihana, unelmiesi mies!
Minä ,kun oli sun ikäsesi ja mieheni oli mitä inhottavin,mut pienen paikkakunna takia en voinut lähteä pois ja oli niin paljon muutakin missä liemessä silloin elin. Olin hyvin masentunut, mihin mieheni mua johdatti ja siksi en päässyt pois kierteestä. No kun kierre loppui, viisaan terkkarin neuvolla, pääsin jotenkin eläämääni kii. Koluhut, jota kesti kuitenkin ylikymmenen vuotta on tehbyt nyt 47v ihmisen hyvin katkeraksi itseäni kohtaa ,etten ymm. lähteä pois siitä pahasta. Elämä meneee jotenkin eteenpäin. Älä sinä pilaa elämääsi, kuten mä tein.
ollenkaan sikoja OINK OINK
Jos et eroa tästä miehestä, joka on ELÄMÄSI MIEHEN vastakohta, voit ikuisesti unohtaa ajatukset hyvästä toimivasta parisuhteesta. Onneksi et ole vielä naimisissa niin eroaminen on helpompaa. Jos homma on rahasta kiinni, niin ota pieni laina, jotta pääset alkuun.
mitä tommosta enää katsomaan..bye bye...
Inhottavaa elämä joskus. Se sun poikaystävä pidättelee (ja puhuu sinut ympäri) tasan niin kauan, kuin on löytänyt toisen tytön siihen rinnalle. Todennäköisesti sitten ottaa sinusta eron todella tökeröllä ja loukkaavalla tavalla. Selkeästi hän nyt epätoivoissaan jo etsii toista siihen ja pitää sinua siinä käyttökapistuksena sen aikaa.
Huokaus...lähde vaikka miten olisi vaikeaa. Otat vain elämänkirjasi käteen ja käännät eri lehden. Alat vaan elämään ilman sitä tyyppiä. Vaikka miten tekisi tiukkaa. Mitä tuota odotat, että hän sinua enempää enää luokkaa. Tsemppiä!
Pos pos possulainen!
Juuh, kuulosti aika tutulta touhulta ja siks ajattelinki kirjoittaa, ettet ole tosiaankaan ainoa tollaisessa tilanteessa oleva.
Me seurusteltiin 3,5 vuotta ja siittä oltiin 2 vuotta kihloissa. Asuttiin saman katon alla jotain puolisen vuotta. Ollaan 21 ja 22- vuotiaita.
Mun jätkäni ei kunnioittanu mua olleskaan eli kaikki muut tosiaan meni mun edelle ja kun mä siitä hänelle mainitsin, niin hän hermostu joka kerta, et taasko tää valitus alkaa.. Niimpä niin.. Se sai mun itsetunnon niin ku niin alas, ettei mitään järkeä.
Kerittiin erotaki tuossa välillä, mut aina löydettin sitten jostain kumman syystä toisemme taas ja oli ah niin ihanaa.. AInaki ensimmäisen viikon, jonka jälkeen kaikki palautui "normaaliksi". Huoh..
Mut mä pistin hänet pihalle elämästäni, kokonaan, tässä pari viikkoa sitten. Ennen tuota päätöstäni sain kuitenki tietää, et hänellä on ollut muita tyttöjä mun rinnallani ja sitten nyt se on kuulema jo muuttamassa yhteen yhden tytön kanssa. Et hoh hoijaa.. Asutaan siis eri paikkakunnilla tällä hetkellä.
Nyt tämän hetkinen saldo on, et pää on täynnä kysymyksiä, joihin en tuu koskaan saamaan vastauksia enkä kyl haluakaan enää, itsetunto on niin alhaalla, ettei täältä kovin hevillä nousta ja mieli on täynnä VIHAA! Illat on kaikkiista pahimpia, silloin alan miettii asioita ja on paha mieli ihan todella.
Mut silloin, ku tulee ikävä, niin alan miettiä kaikkea sitä paskaa, jota se on mun päälle syytäny, niin kyllä ikävä loppuu ku seinään!
Mä aion nousta täältä vielä ja näytän sille, et asia ei koskettanu mua mitenkään, siis seuraavan kerran ku nähdään, ja et mulla pyyhkii todella hyvin ilman sitäki sikaa. Tai et mullon jopa parempi olla ilman sitä.
Me naiset ollaan tosi kestäviä tyyppejä ja mä oon ainaki ottanu tän kokemuksen ja sen tuomat tunteet kipukasvuina ja mä annan itselleni aikaa parantua ja sitten mä jatkan elämääni täysillä, niin kuin nuoren ihmisen täytyykin!
Mä tiän, et sua harmittaa ja tunnet epäonnistuneesi, mutta sua harmittaa vaan enemmän, ku huomaat vaikka 10 vuoden päästä, et hei, mä oon vielä samassa tilanteessa ja tää on vieläki ihan paskaa. Meillä on kuitenki vaan yks elämä ja se kannattais elää niin ku ite haluaa ja olla se, mikä tuntuu kaikkiista parhaimmalta!
Äläkä oota, et se sun miehes muuttuu, koska sitä se ei todellakaa tuu tekeen ikinä.
Tsemppiä kaikille kanssasisarille.. Mä tiän, et oo helppoa, mut elämän pitäs olla hauskaa ja jos se ei oo, niin asialle pitää tehdä jotain!
Ja vielä sen verran että mikään eletty elämä ei mene hukkaan. Sitte ku ymmärtää sitä muuttaa niin on virheistään oppinu... se mikä ei tapa se vahvistaa!
sellaisia fiksuja aikuisia naisia kuin sinä!
Kaikkea hyvää sulle ja jaksamista. Kyllä sä pärjäät!
Tässä ketjussa on kirjoiteltu "miehistä, tyypistä siasta, paskasta, jätkästä ja kyvyttömästä paskiaisesta". Mistä te näitä paskahousuja löydätte?
Harvoin mies käyttää näin rumaa kieltä naisesta. saisitte hävetä.
Meidäthän kai luotiin miehiXi janaisixi?
Yrittäisitte edes olla naisellisia naisia,että voisimme kunnioittaa teitä NAISINA.Silloin ehkä tuntisimme itsemme rakastetuiksi ja hyväxytyiksi mihixinne. Kaikki miehet eivät pysty naisixi muuttumaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Olin itekin sellaisessa suhteessa jossa mies oli täysin sika. jätti mut sen takia kun äitinsä käski. ja seuraavana päivänä yritti takasi ja selitteli et oli pakko et näät mitä sä voit menettää... heh. En ite tehny mitään mikä on väärin, miehen vaan piti saada näyttää et hän voi saada muitaki että roikkuisin hänessä ja nyrkin ja hellan välissä.
oltiin noin 6 vuotta yhdessä väliin erottiin ja alettiin... eli on off suhde.
Kun sanoin ettei tää enää käy nyt loppui. mies jäi lopulta itse yksin...
tästä on jo noin 5-7 vuotta aikaa, mulla on itsellä tällä hetkellä ihana aviomies, kolme ihanaa poikaa, ja talon remontti on tässä tulollaan.
Elikkä, mitä nopeampaa jätät sitä nopeempaa säsiitä pääset, ja vielä olet nuori, kerkeet saada monta miestä itsellesi... zemppiä tee se tänään , elä jätä huomiseen
hei.lähde meneen äläkä jää katsomaan taaksesi.entinen ukkoni oli samanlainen kiero paska petturi.aina puhui mut takaisin,mutta se osas asiansa..puhui aina kuolleet hevosetkin pystyyn.5-vuotta otin jatkuvasti lokaa niskaan ja sitten alko jo mielenterveys horjuun.aloin olemaan erittäin agressiivinen ja kaikki naiset joista se jäi kiinni sai kunnon kurmootuksen"ajttelin että päädyn kohta vankilaan jos en väkisin pääse irti ja kyllä lopulta pääsin.nyt hyvä liitto toisen kanssa.
Kiitos kaikille, jotka kommentoivat ja kertoivat omista kokemuksista. Me päätettiin pitää taukoa hetken aikaa...saa nähdä palataanko enää yhteen. Ikävä on, mut ajattelemalla kui paska se on ollu mua kohtaan niin ikävä muuttuu vihaksi...