Mieheni vanhemmat soittavat hänelle ja minulle joka päivä, tuovat ruokaa meille(niinku me ei itse osattais ostaa), ja utelevat koko ajan et kuinka meidän suhde voi. Mieheni on todella äitirakas. Hänen äitiään ei saa haukkua, mut mun vanhempia hän haukkuu. Ja sit hän ihmettelee kun suutun siitä. En jaksa enää käydä appivanhempien luona, ku he paapovat poikaansa, ja tyrkyttävät seteleitä. Mulla menee hermot, kun ei oo yksityisyyttä. Ja sit mieheni soittaa vanhemmilleen kysyäkseen rahallista avustusta, jos meidän pitäis ostaa jotain kallista asuntoomme. Pitäs laittaa mies vaihtoon...
Puuttuvat liikaa
elämäämme...
51427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No pistä sitte se mies vaihtoon, jos ei raha kelpaa
vaihda mies, jos ei raha kelpaa..mulle ainakin kelpais...
rahalla ostamalla tehdään sätkyukko. Loistava tulevaisuus edessä. Onnea valitsemallasi tiellä.
mä oon myös eläny suhteessa, jossa miehen vanhemmat anto rahaa ja osallistu suurin piirtein kaikkiin hankintoihin. se sit tarkotti sitä, et oltiin jatkuvasti niissä tietyllä tapaa kiinni... ymmärrän siin hyvin alkuperäisen ajatukset. niin se vaan on, et "oma tupa, oma lupa". ja jos miehen vanhemmat on maksanu melkeen kaiken, niin ei se ihan omalta tunnu. vaik hyvin kiitollinen oliskin...
Emme saa hankkia mitään, emme saa kasvattaa lasta itse, emme saa tehdä mitään, aina pitää miehen vanhempien tietää. Mihin me heidän lupaa oikein tarvitaan...? Omasta mielestäni olemme AIKUISIA.
Joka päivä pitä soittaa, antaa esim. säätiedoitus, jos ei ole muuta sanottavaa. Ja melkein joka päivä nähdään. Kuulostaa aika ankeelta, mutta tätä se on!!!