Siinäpä se kaikessa kauneudessaan oli koko asia.
Minä oon niin kyllästynyt aina olemaan se joka on lasten kanssa kun mies kaikessa itsekkyydessään käy jokapuolella.kaikki urheilutapahtumat,konsertit ja tapahtumat yleensäkin mies käy läpi kavereineen.Ei kysy koskaan että mikset sinä menisi ja minä olisin lasten kanssa..sitten kun siitä avaudun,sanoo että no lahde johonkin.Ja aina tietysti silloin kun mikään paikka(baareja lukuunottamatta)ole auki.
yhteisiä vuosia takana monta,ehkä jo liikaa.
Välillä vaan tuntuu ettei tätä kukaan jaksa enää kauan.1 kerran olen ollut ulkona ilman miestä niin että se vahti lapsia.Siitäkin sain kuulla suoraa vittuilua ja kauan.
Olenko itsekäs jos ajattelenkin eroa vaiko tervejärkinen?Koska nyt en itseäni terveeksi tunne,inhoan elämääni,miestäni ja välillä tuntuu että jopa lapsiani.(en tosissani).
Minä oon niin kyllästynyt aina olemaan se joka on lasten kanssa kun mies kaikessa itsekkyydessään käy jokapuolella.kaikki urheilutapahtumat,konsertit ja tapahtumat yleensäkin mies käy läpi kavereineen.Ei kysy koskaan että mikset sinä menisi ja minä olisin lasten kanssa..sitten kun siitä avaudun,sanoo että no lahde johonkin.Ja aina tietysti silloin kun mikään paikka(baareja lukuunottamatta)ole auki.
yhteisiä vuosia takana monta,ehkä jo liikaa.
Välillä vaan tuntuu ettei tätä kukaan jaksa enää kauan.1 kerran olen ollut ulkona ilman miestä niin että se vahti lapsia.Siitäkin sain kuulla suoraa vittuilua ja kauan.
Olenko itsekäs jos ajattelenkin eroa vaiko tervejärkinen?Koska nyt en itseäni terveeksi tunne,inhoan elämääni,miestäni ja välillä tuntuu että jopa lapsiani.(en tosissani).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä tekisin varmaan ensi alkuun niin että vaan lähtisin bileilemään. Jos ois joku esim. konsertti tulos, niin "varaisin" jo etukäteen et mä meen sitten tuolloin.
Jos miehesi vittuilee menostasi, niin oletko kokeillut kysyä että montako kertaa sinä olet hänelle kuittaillut? Että mikä oikeus hänellä on?
Mä en itse varmaan jaksas tuollaista, olen sellainen ihminen että tarvitsen omaa aikaa ja menoa. Ja varsinki jos mies menis paljon ja ite en pääsis niin ei kiitos!
Stemppiä sulle!
tilanteeni oli samanlainen kuin sinulla ja lopulta sitten päätin lähteä... Eihän helppoa ole nytkään 3 lapsen yksinhuoltajana, mut toisaalta ei tää juuri entisestä eroa, paitsi et pyykkiä on vähempi ;D
jos elämä tuntuu noin ikävältä, niin jotainhan sille on tehtävä. Eihän noin voi jatkaa kauaa... Ero ei varmaankaan ole se ensimmäinen vaihtoehto. Te olette varmaan vain ajautuneet tuohon roolijakoon ja jaon voi aina uusia. Miehesi lienee ihan tyytyväinen tähän, hänellä on vapautensa, joten hän ei varmasti ehdotakaan sinulle tekemistä. Ei auta muu kuin ottaa itse se aika ja tila. Miehesi ymmärtää ihan varmasti, kunhan otat asian puheeksi.
Todella hyva neuvo. Kyseleppä naapuristossa onko ketään parikymppistä halukasta viettämään aikaa lastesi kanssa vaikka puolipäivää aina silloin tällöin. Tuo olisi tervetullutta taskurahaa nuorelle ja antaisi pienen tayon sinulle jokapäiväisestä.
Se olisi riittävästi aikaa että pääsisit itse vaikka teatterin päivänäytökseen tai hampurilaiselle ja kahvikupposelle päiväsaikaan, tai vaikka vain näyteikkunaostoksille tai vilkaisemaan uusimman taidenäyttelyn.
Ei jaksaisi tuollaista miestä. Tuolla alussa oli samankaltainen tilanne, että nainen saa ja haluaa kulkea, mutta ei antaisi miehensä käydä ulkona ja tuntuu pahalta jos se menee. Käänteinen tilanne siis. :) Ilman lapsia tosin.
Minä olen eronnut vuosi sitten. Olen saanut enemmän vapaa-aikaa ja silleen, kun lapset ovat isällään joka toisen viikonlopun. Silloin meikä nauttii ja rallaa ympäriinsä, kun mulla lopultakin on ihan ikiomaa aikaa eron seurauksena!! Harmittaa myöntää, mutta tämä hyvä puoli voidaan sanoa olevan erossa. Kaksi viikkoa menee kuin lennosta, kun odottaa omaa vapaata aikaansa. :)
Nyt kun mulla on joka toinen viikonloppu vapaa, olen voinut käydä kaikkialla missä olen halunnutkin, matkustaa, reissata, rymytä baareissa bailaamassa jne. Aviossa ollessa ei tullut kysymykseenkään, koska piti aina olla lasten kanssa ja vaikka isä oli kotonakin, ei voinut lähteä, kun siltikin piti vahtia lapsia.
Jos elämä on pilalla, inhoat elämääsi ja miestäsi, niin et ole oikeassa paikassa! Silloin kun tuntuu hyvältä ja elämä hymyilee vaikka vähänkin, on oikeassa paikassa. Ero ei kaada maailmaa, jos sen ei anna kaataa. Meilläkin syyt olivat sellaisia että voisin olla yhäkin katkera ja v*ttuuntunut, mutta en halua olla! Minä olen onnellinen nyt! :)
Tsemppiä!!!!