Lueskellessani tätä palstaa huomasin yhden asian: onnellisia kakkosia ei juurikaan kuulu eikä näy ja jos näkyykin niin ne palautetaan heti ns. maan pinnalle ja yleensä ykkösten taholta. Sitten täällä on kaikenmoisia 'filosohveja' joiden tekstejä luettuani en voinut muuta kuin nauraa. Sori vaan mut ei tänne kannata kirjoitella niin 'oppikirjamaisesti'. Täällä avaudutaan rehellisesti ja suoraan tunteella, ei siis yliopiston pakotettujen opintojen lailla!
Minä olin kakkonen viisi vuotta ja nyt olen onnellinen ykkönen. Eli hyvää kannattaa odottaa. Ja on aivan sama mitä te ykköset nyt tuumaatte, voin kuvitella jo teidän kirjoittamanne vastaukset.
Tämä on oikeastaan kannustus kaikille kakkosille: jos sydämessänne tunnette että suhteellanne on tulevaisuutta niin sallikaa itsellenne onnenne. Itse olin aluksi epävarma mutta vuosien myötä epävarmuus muuttui vahvuudeksi ja voin todeta että kyllä se kannatti!
Minä olin kakkonen viisi vuotta ja nyt olen onnellinen ykkönen. Eli hyvää kannattaa odottaa. Ja on aivan sama mitä te ykköset nyt tuumaatte, voin kuvitella jo teidän kirjoittamanne vastaukset.
Tämä on oikeastaan kannustus kaikille kakkosille: jos sydämessänne tunnette että suhteellanne on tulevaisuutta niin sallikaa itsellenne onnenne. Itse olin aluksi epävarma mutta vuosien myötä epävarmuus muuttui vahvuudeksi ja voin todeta että kyllä se kannatti!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi. Välillä tuntuu todellakin epävarmalta, mutta olet oikeassa:hyvää kannattaa odottaa!
Jokainen meistä itse ja vain itse tietää tilanteensa vaikka se voi joskus olla hyvinkin vaikea. Omalta kohdaltani voin todeta että tunsimme heti aluksi olevamme tarkoitetut toisillemme ja tunnemme niin edelleen. Siksi jaksoinkin odottaa näin kauan, tai oikeastaan ei se aika pitkältä tuntunut. Kyllä sen tietää kun sen oikean kohtaa, vai mitä?
Sinunlaisesi ihmiset ovat hyvin harvinaisia tapauksia, Neiti Odotus Kannatti. Noloa. Itse en alentuisi varatun miehen kiksauksiin, salailua ja valheita. Hah!
Ja niin, jos miehesi petti vaimoaan kanssasi, hän varmasti tekee niin uudelleenkin jonkun toisen kanssa, ja sittenkinkö vielä kannustat kakkosia? Täällä nimimerkin turvin rohkaiset pettäviä, mutta entä sitten kun oma kultasi löytää toisen?
Onko niin, että filosofiassasi on suuria aukkoja? Ei ole aivan vedenpitävä mielipide se, että parisuhteessa eläviin saa 'sekaantua'. Vapaat ovat vapaata riistaa, varatut EI. Got it? Ei ole sinun asiasi lisätä vettä myllyyn ja pahentaa suhteen tilannetta.
Miten tahansa todistelet ja perustelet kantaasi, olet hyvin yksin juttusi kanssa. Käytäpä järkeäsi niin tajuat, miksi sinunlaisiasi vihataan!
Kuten kirjoitin niin ei kauaa mennyt kuin tämä kommentti tuli :) Sori vaan mut ei mun tarvi teeskennellä olevani onnellinen, mä oon sitä oikeesti!
Olen onnellinen kakkonen, vaikka salamieheni meni toukokuussa naisiin, vietämme aikaa yhdessä silloin kun se on mahdollista ja molemmat ovat suhteeseen tyytyväisiä, emmekä edes ole harkinneet suhteen lopettamista. Vietämme laatu aikaa, elämä on ihanaa.
Jokainen taaplaa tyylillään ja tulee onnelliseksi tavallaan. Itselleni olisi täysin mahdoton ajatus elää sinun elämääsi onnellisena, koska se vaikuttaa tuon lyhyen viestisi perusteella tyytymiseltä onnen murusiin. Mutta elävät jotkut ihmiset esimerkiksi väkivaltaisen miehen kanssa, koska eivät arvosta itseään eivätkä osaa pyytää enempää.
En tarkoittanut kirjoituksellani tälläistä ajatusmaailmaa.. En missään muodossa halua loukata tai olla ylimielinen ykkösiä kohtaan vaan päinvastoin. Onhan ykkönen ollut aikanaan se ainoa ja rakastettu. Ei meillä kakkosilla ole oikeutta sitä tyrmätä millään lailla. Sitä monet kakkoset ei halua millään ymmärtää. He haluavat heti kaikki nyt.
Mut muistakaa.. kaikki hyvä aikanaan :)
niin kai se on kuten vertasit tätä suhdettani.. toivon et sulla ei olis mitään sellaista mihin tätä vertasit: onnen murusia.. tää on aika rohkea palsta just kakkosten kertoa onnellisuudestaan.
ajattelinkin et miks näin pitäis täällä tehdä sillä teilaus on ainoa kontakti :) mut jotenkin haluan kannustaa muita samassa tilanteessa olevia. täällä pyörii 'aitoja psykiologeja' jotka arvostelee et mitä hittoo toi 'psykiatri' nyt sanoo.. tai päinvastoin. mut rehellisesti voin kertoa et kummankin kanta perustuu oman elämän kokemukseen. uskokaa tai älkää mut näin se 'huijareilla' menee.
Täysin samaa mieltä Catarinan kanssa. Mutta, jos jollekin kärsimys tuo onnea, niin mikäs siinä... Itsensä arvostaminen ei useasti kuulu tällaiseenkaan suhteeseen.
Hämmästyttää täällä tämä käsitys että ihmissuhteet on hyödykkeitä joita voi noutaa ihmissuhdetavarataloista. Jos ei malli miellytä, voi etsiä parempaa laatua tuosta vaan. Jos jossain on lappu että varattu, niin hops heijaa otampa toisen.
50 vuoden kokemuksella uskallan väittää, että jos se ainutkertainen ihminen löytyy, ei siinä kysellä onko varattu vai ei. Se taas on eri asia miten pitkää valheilla ja salailluilla rakennetaan hyvää suhdetta (Koskee sekä ykköstä että kakkosta). Kun ns. salasuhteessa tapahtuu muutos, ei salailua ja valheita tarvita.Se on se koitinkivi joka kertoo, ollaanko tosissaan vai ei.
Itse olen ollut miehelleni ns. kakkonen. Suhteemme punnittiin julkitulon myötä. Se vain vahvistui. Kaikki on kiinni siitä miten asiansa hoitaa ja siitä mikä tuon miehen sai tekemään niinkin ison käännöksen elämässään ja entisessä avioliitossaan. Mieheni ei ole mikään pettäjätyyppi, hän harkitsi todella pitkään suhteeseen ryhtymistä.
Ei muutu, olkoon kysymyksessä mies tai nainen, halu jännitykseen ja "kivaan" säilyy. Kun suhde muuttuu arjeksi, samankaltaiseksi, uuden salakumppanin etsiminen alkaa.
Niin sen pitääkin olla että ihmisellä täytyy olla jännitettä elämässä. Sitä puolestaan voi hakea muualtakin kuin salasuhteesta! Niille onnettomille keskiluokkaisille reppanoille, jotka eivät uskalla elää, salasuhde on ainut mitä ne keksii!!
myös uskottoman puolison kanssa, kulissiliitossa, kun eivät arvosta itseään eivätkä osaa pyytää enempää.
Liikaa yleistystä.. Yleensä pettämiseen on jokin syy, jos kaikki on suhteessa kunnossa niin ei petetä.. Naiset unohtavat, että miehet ovat myös tuntevia ja ajattelevia olentoja.. Petää voi muutenkin kuin mennä vieraaseen vuoteeseen..
Jos nainen alkaa kuvittelemaan, että mies on vain yksinkertainen rahatekokone, joka tuo talouteen rahaa, että nainen saa ostaa krääsää ja näyttää naapureille, että kyllä meillä on millä mällätä.. Suhteen ongelmat taas pohditaan naisen ystäväpiirissä eikä puolison kanssa kuten kuuluisi..
Nainen pettää uhohtamalla miehen tunteet ja ajatukset..
Pettäjällä on varmastikin jokin "ongelma", mutta se voi olla ihan hänen omassa päässäänkin eikä välttämättä parisuhteessa. Ja parisuhteiden ongelmat olisivat vähäisempiä, jos molemmat kohtelisivat toisiaan ajattelevina ja tuntevina ihmisinä. Miesten kohdalla tämä tarkoittaisi esim. sitä, että vaimoa ei pidetä kävelevänä yleiskoneena ja pumpattavana Barbarana.
Väitän, että lähes kaikki pettämiset johtuvat parisuhteen ongelmista eikä mistään "omassa päässä olevasta ongelmasta"..
.. olisikohan se niin, että kumpikin sukupuoli käsittelee parisuhteen "tunnekylmyyttä" naisen kanssa.. Nainen omien ystäviensä kanssa ja mies toisen naisen kanssa, koska miehellä harvoi saa olla läheisiä naisystäviä joiden kanssa käsitellä näitä asioita..
Tuota näkemystä ei puolla perheneuvonnan ammattilaisten käsitys eivätkä kaikki käytännön esimerkitkään. Suhde voi olla molempien mielestä toimiva, mutta esim. keski-ikä tai tunne siitä, että ei ole tullut elettyä elämää täysillä, voi herkistää sivusuhteelle. Totta kai näistäkin asioista pitäisi voida puhua oman kumppanin kanssa ja hakea vaihtelua yhdessä, mutta eihän ihminen aina toimi rationaalisesti. Kun ihastus sitten tuossa vaiheessa iskee, se voi olla menoa. Ja ihastua voi ihan varmasti, vaikka olisi miten hyvässä suhteessa.
Jaa-a... Onnea sinulle onnesi vuoksi :-) Aika harvoin pettämisellä alkaneet suhteet oikeasti onnistuvat, siitä on tehty joku tutkimuskin, olikohan jotakin 95%:n luokkaa, jotka eivät jatku/onnistu/eroavat vuoden sisällä. Itse en kyllä huolisikaan pettäjää... Eikä itsetuntoni antaisi kyllä millään periksi olla "kakkonen", kyllä minun täytyy saada olla ihan ensisijalla, ja ainoa. Mutta, meitä on niin moneksi...
Itse asiassa olen ammatiltani ns. tilastofriikki mut eiköhän se tunne, se fiilis, se rakkaus, se aitous kuitenkin merkitse enemmän? Ja miettikääpä vähän tarkemmin.. Kuka tietää kumppanistaan oikeasti sen kaiken mitä hän on elämässään tehnyt? Uskottomuus on vain pieni osa siitä!
Niin, ehkäpä te kuulutte siihen pieneen prosenttiin, jolla suhde tosiaan kehittyy ja jatkuu. Onhan niitäkin.
Ja, kyllä minä väitän kumppanini tuntevani niin hyvin, että tiedän, ettei hän ole ketään pettänyt koskaan. Mutta mitä tarkoitit, että tietääkö KAIKEN, mitä kumppani on tehnyt? tyyliin kello mitä hän kävi ensimmäisen kerran vessassa viidennen syntymäpäivänsä aamuna? Vai?
Kaiken oleellisen kyllä tiedän. Jos ei toista sen vertaa tunne parissakymmenessä vuodessa, niin sitten on kommunikaatiokyvyissä jommallakummalla vikaa :-)
jos tunnet tuntevasi kumppanisi täydellisesti mutta niinhän monet 'luulevat'. Silti olet eksynyt tänne uskottomuuspalstalle joten.. taitaa olla pienoinen epäilys kuitenkin jostakin..?
Olipa ihana lukea ja todeta että joku uskaltaa olla aidosti onnellinen, kiitos Sinulle ja Onnea Elämäänne!
En yllyttäisi ketään ryhtymään salasuhteeseen varatun miehen kanssa. Olen nähnyt itse, miten tuo kakkonen, jolle on rakkautta ilmaistu ja tilattu hänet sulostuttamaan lapinreissuja, jäi kuin nalli kalliolle, kun juttu paljastui. Kuinkahan monta kymmentä tuhatta kakkosnaista tässäkin maassa on jäänyt nuolemaan haavojaan ukkomiehen jäljiltä! Ja lisäksi siinä vielä haavoittui ykköset!
Ja kiva, kun puolustat täällä meitä kakkosia. Minun kokemukseni on seuraavanlainen. Ensin olin kymmenen vuotta erään miehen kakkonen, hänen kuoltuaan, ryhdyin suhteeseen toisen naimisissa olevan miehen kanssa ja sitä kesti hiukan yli kuusivuotta ja edelleen olemme ystäviä. Nyt olen ollut todella rakastunut kolmanteen mieheen, jolla on myös pitkä avioliitto takana. En tiedä, menenkö koskaan avioon tämän miehen kanssa, mutta pyrkimykseni olis. Hauskaa kesää kaikille.
...että oikein elämäntapa"sellainen". Aivanhan sinua käy kateeksi.
Kateus, viha, katkeruus.. tiesitkö, että kaikki nuo edellä mainitut tunteet, syövät sinua sisältäpäin.
hyviä hetkiä elämässäsi joten eikö ole ihana mitä vanhana muistella! Tunnut olevan elämääsi tyytyväinen, se näkyy kirjoituksissasi. Onnea elämääsi ja mukavia hetkiä jatkossakin!
...Olen miettinyt, että pettäminenkin, edes kerran , on jo vaikea puolisoltaan kestää, mutta sen voi edes yrittää ymmärtää erehdyksesksi, mutta sitä, että joku pitää salasuhdetta yllä 5 vuotta, voi olla vaikea selittää miksikään muuksi. Siihen liittyy ykkösen ja miehen välillä olevaa jatkuvaa valehtelua ja salailua, koko sen 5 vuotta! Sille ykköselle se tarkoittaa sitä, että se ihminen johon hänen täytyisi pystyä eniten maailmassa luottamaan, ja jonka kanssa hän jakaa elämänsä ja kaikki henkilökohtaiset ja intiimitkin asiansa, onkin aivan jotain muuta mitä hän on kuvitellut.... Olisiko hän yhteistä elämää halunnut, jos olisi miehestää tämän yhden tärkeän puolen tietänyt?
Tästä jääkin mieleen kysymys oletko koskaan ajatellut mitä suhteesi toisen mieheen voi saada aikaan kun ykkönen sen saa tietää? Se voi todella murskata toisen SYYTTÖMÄN elämän pitkäksi aikaa kokonaan! Ja vaikuttaa vielä hänen tulevissa parisuhteissakin. Esim. vaikeutena luottaa toiseen, uuteenkaan kumppaniin.
En väitä etteikö miehellä itsellään olisi omaakin osuutta asiaan, mahdollisuutta kertoa ykköselle heti uuden suhteen alussa, tai sinulla kakkosena, joka olet asiasta yhtä vastuussa kuin miehesikin. Mitäpä sinä olisit siinä tilanteessa hävinnyt? Ainakaan sen enempää kuin ykkönenkään? Mutta ykkösellä ei ole minkäälaista mahdollisuutta päättää omasta kohtalostaan, omista arvoistaan ja elämänsä suunnasta, jos hänelle vuosikausia valehdellaan ja petetään. Eikö olisi ollut rehellisempää aikanaan kertoa tilanne hänellekin, koska ei se jälkikäteen asian tietoon saaminen hänen tunteitaan millään tavalla säästä.
Ja ehkä se menetys olisi tullut hänelle kuitenkin silloinkin vastaan, mutta välistä olisi jäänyt ainakin se 5 vuoden valehtelu.
Että vaikka olisit kuinka onneasi odottanut ja olisit aidosti onnellinen, en ikinä arvostaisi saamaasi onnea jonka olet hankkinut toisen menetyksen kautta! Menetyksellä tarkoitan muutakin kuin vain miehen menettämistä. Enkä usko että kovin moni muukaan arvostaa, ainakaan jos osaa asioita ajatella sen kautta miltä tuntuisi jos itse joutuisi ykkösen asemaan.
Sinulla itselläsi vain tuntuisi olevan melko suuri itseluottamus, etkö koskaan mieti missä vaiheessa nykyinen miehesi etsii itselleen uuden kakkosen, kun kyllästyy sinuunkin?
Miehestäsi kun ei saa tahtomallakaan kovin rehellistä kuvaa, joten voisin hyvin kuvitella että näin voisi jossain vaiheessa käydä...
Mutta toivottavasti saat onnellisen elämän, se kun kuulemma on teillä kakkosilla harvinaista, (en tiedä itse pitääkö paikkaansa, eikä todellakaan suuremmin kiinnosta) Älä nyt kuitenkaan viitsi leuhkia onnelisuudesta ja kakkosen odottamisen kannattavuudesta julkisesti, antaa nimittäin sinusta itsestäsikin todellla itsekkään, naiivin ja toisia ihmisiä kohtaan kylmästi suhtautuvan kuvan!
Ja miksi täysin tietämättä suhteeni todellista taustaa heristät heti syyttävää, moralisoivaa sormeasi? Sori mutta en viitsi vaivautua vastaamaan sinulle enempää. Yritä nyt kuitenkin ajatella jotakin positiivista sillä kirjoituksesi vaikutti todella katkeralta. Ajattele vaikka Kyllikki Virolaista ja sitä miten onnellinen hän oli miehensä kanssa!!
Hyvä, että olet nyt onnellinen, mutta mennään vielä 10-20 vuotta eteenpäin. Luultavasti sinäkin olet silloin jätetty. Yleensä nämä pettäjät tekevät sen uudestaan, kun uutuuden viehätys lakkaa.
En halua mitenkään sinua aliarvioida, mutta valitettavasti myös hyvä suhde voi loppua pettämiseen. Älä tuudittaudu liikaa hyvään oloon, koska silloin putoat liian korkealta huomattuasi, että itsellesi on käynyt näin.
Minäkin olen "kakkosena" ja tämä palsta vakuutti minut lopullisesti siitä, että en takuulla lopeta suhdettani varattuun mieheen.
Suurin osa ykkösistä vaan ei edes odota rinnakkaissuhteesta tulevan vakisuhdetta. Jokaisessa suhteessa kun on omat hyvät ja huonot puolensa. Rinnakkaissuhde on siitä petollinen, että siinä voi juksata pahemman kerran, kertoa itsestään vain hyvät puolet. Toisaalta myös rinnakkaisuhteen huonoja puolia on helpompi, paljon helpompi kestää, koska ei päivittäin joudu niitä sietämään. Realismia nääs...
kiitti !! tota mäkin tarvitsen.. "vasta " vuosi mennyt - mutta kaikkien seikkailujen jälkeen musta kuitenkin tuntuu että tää mies on mun juttu :) ja mä sen !!
jaksoitko oikeasti 5 v ? minkä ikäinen olet ? pystyittekö miten tapailemaan ?? jne.. kerro vähän, ehkä sais vähän uskoo :) kiitos jo etukäteen.
odottaa ja kuten kerroin se odottaminen palkittiin! Tapailimme satunnaisesti välillä useimmin ja välillä harvemmin. Nykyinen ex-vaimo sai tietää suhteestamme lähes heti alussa ja olen jutellut asiasta hänen kanssaan jo silloin useaan otteeseen. Luonnollisesti sain mielettömän haukkumisryöpyn niskaani mutta lopuksi hän myönsi itsekin että heidän liittonsa ei ole enää toiminut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Annoin miehelle aikaa ajatella ja miettiä tulevaisuuttaan enkä siis kiristänyt häntä millään lailla. Näin meillä oli aikaa tutustua oikeasti toisiimme ja kyllä pitkän avioliiton jälkeen asioden fiksusti järjestämisessä menee oma aikansa.
Ja niin siinä sitten kävi että heidän eronsa tuli voimaan viime syksynä ja kyseessä oli sopuero jossa lastenkin mielipiteet otettiin huomioon. Olemme molemmat jo yli nelikymppisiä ja lapset ovat osaltamme tehdyt. Keskustelemme paljon mm. pettämisestä ja siihen johtaneista syistä jne. Käymme tavallaan läpi tätä miehen tapausta ja täytyy todeta että kyllä hän on täysin muuttunut mies niistä ajoista kun tavattiin ekan kerran. Katkeruus, väsymys, puhumattomuus, ilottomuus yms. ovat poissa. Hän tuntee elävänsä taas aidosti pitkästä aikaa: ja kiitos kuuluu hänen mukaansa minulle.
Lopuksi vielä totean että nyt me molemmat tunnemme että olemme löytäneet sen toisillemme tarkoitetun sielunkumppanin. Elämä on ihanaa.
Kumpi kaikesta huolimatta koet olevasi?
Juui tällaisille viesteille - jonka uskon olevan juuri kirjoitettu tyyliin - on sitten pakko nauraa, vaikka noita psykologian oppeja kun ei ole..
Tuli hyvä fiilis kun sain sut nauramaan enkä päästeleen ärräpäitä ja syytteleen :) Tsemppiä!
Ykkös-kakkos-jauhanta on NIIN jonninjoutavaa! Eihän viisas aikuinen ihminen pohdiskele tuollaisia eikä määrittele itseään ensisijaisesti minään suhdekisan "kakkosena". Viiden vuoden syvällinen ainutlaatuinen ystävyyssuhde vankasti varatun ihmisen kanssa ei ainakaan minulla herätä ajatusta että olisin jollakin kakkossijalla. Olen aivan omalla paikallani toisen ihmisen mielessä, ja se on tärkeintä. Ei sille kukaan mitään mahda, vaikka natkuttaisi kakkos-tarinaa ja -narinaa näillä palstoilla vuosia katkerana.
Ongelmallisempi juttu on tähän huolivapaaseen asennetilanteeseen pääseminen. Useimmille sen esteeksi muodostuu vimmattu tarve varmistella elämänkulkua ja vankkumaton toisen ihmisen omistelemisen halu! Siksihän sitä omaa "sijoitustakin" pitää koko ajan vakuutella itselleen ja julistella myös näillä areenoilla, kun epävarmuus kalvaa raivostuttavasti takaraivossa, koska kuka tahansa voi paljastua epärehelliseksi kavalaksi pettäjäksi milloin tahansa.
Ei kai tänne kukaan tulekaan sanomaan "olen onnellinen kakkonen", koska saisi heti jonkun kitkerän viharyöpyn niskaansa ja sivutolkulla väittelyä siitä ettei se voi olla mahdollista. Ehei, kuulkaas aikuiset ihmiset: kyllä elämä on paljon helpompaa ja onnellisempaa, kun ei pohdiskele mitään tuollaisia sijalukuja. Senkin ajan ja energian voi käyttää kommunikoimiseen ja rakastamiseen :)
kuinka tämän viestiketjun aloitin: 1-2 vai 2-1 :) Sitä paitsi minä otin riskin ja uskalsin tulla kertomaan olevani onnellinen kakkonen kaikesta mahdollisesta ryöppytulvasta huolimatta! Toisaalta on hyvä että kyseinen asia aiheuttaa miettimistä ja keskustelua itse kunkin taholla.
Mutta nyt kanssasisaret ja -veljet.. on aika pulahtaa järveen!!
Kumman usein täällä palstoilla törmää samaan yleistykseen: "Jos parisuhteessa on kaikki kunnossa, niin EI petetä". Eihän tuo pidä paikkaansa! Lukuisat parisuhteet pysyvät edes jonkinmoisessa kunnossa juuri virkistävien syrjähyppyjen takia, joista toisella osapuolella ei ole aavistustakaan... Se on ainakin yhtä yleistä kuin hymistelty auvoisa ongelmaton parisuhde, jota ihannemallina tarjoillaan.
Ehkä on vaan mahdotonta hyväksyä sitä ajatusta, että pettämiseen ei aina tarvita mitään suurta kriisiä tai ongelmaa tai välirikkoa - vaan se voi tapahtua kenelle tahansa ja milloin tahansa. Elämä ei ole mustavalkoista eikä noudata yleiskaavoja. Ihminen haluaisi niin olevan, ja takertuu siksi vimmatusti esim. täydellisen uskollisuuden ihanteeseen.
Tuli mukavia vaihtelevia kommentteja joista jokainen oli varmaankin tarkkaan mietitty. Toivon kaikille lämmintä kesää ja jaksetaanhan pitää lippu korkealla oltiin sitten ykkösiä tai kakkosia!!