Olemme kuin sielunkumppanit, sisustusmaku, ruokamaku,mielipiteet kohtaavat ja kiihko ja tyydytys jota olen tietämättäni hakenut, löysin sen kaiken sinusta. Vaan liian myöhään. Nyt se kaikki on kiellettyä ja mahdotonta, ellei sitten halua rikkoa tuttua ja turvallista. En pysty rakastamaan kahta samaan aikaan, sydämeni ei kestä sitä. Kohta joudun sulle hyvästit jättämään, en voi kaksoiselämää enää viettää...sua haluan ja kaipaan niin...miten tästä ikinä selviän...
Ratkaisu
varattu
41308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....minulle mahdollisuus. En muuta pyydä.
Joo-o kaikki vanha ensin taakse, yksin muutaman vuoden mietiskely, mitä oikeasti haluaa, sitten vasta pystyy rakentamaan jotain uutta. Ja pitää olla valmis olemaan YKSIN. Näin se menee oikeesti jos nykyinen parisuhde ei tyydytä ja sitä ei halua kehittää!
Jos on elänyt jo viimiset vuodet jo kaihoten jotain uutta, ja kaikki on ollut jo Loppua, mutta sille on hakenut vielä varmuutta, sille lähtisikö pois, kokeilemalla josko vielä sittenkin löydät sen tunteen toista kohtaan.
Mutta kun huomaat olevasi parisuhteessa enää kaikista muista syistä, kuin Rakkaudesta, niin silloin se on jo tuhoon tuomittu, tai ei vastaa minun mielikuvaa elämästä. Ja kokoajan tää soljuu eteenpäin sekunti sekunnilta.
Ja parisuhde josta lähdet, jos siinä on lapsia. Ero ei ole niin helppo, aikaa menee uusien elintapojen, paikkojen ym. miettimiseen.
Henkisesti ero on jo tehty ajat sitten, mutta käytännön asiat vievät aikaa ym. seikat.
Ja jos loppumetreillä on vaikeuksia, niinkuin jokaisessa erossa, niin sitä on vaikea selittää kenellekkään. Ja itsellä ei ole edes tapana vaivata toisia omilla murheilla ihan äkkiä, jos niitä on. On nautittava kumminkin joka hetki täysillä, mitä saa Onnen kantamoisia.
Elikkä, jos suhde on laadullisesti jo kaatunut aikapäiviä sitten, niin on valmis uuteenkin mielestäni, jos mitään kantavaa ei ollut enää, tai ainakin, jos huomaat, että joku ihminen sua koskettaa täysillä ja tunnet oikeasti, että se voi olla se juttu.
Ja eihän keheenkään voi tykästyä, ei millään, jos on tunteita jotain toista/entistä puolisoa kohtaan. Ei millään.
Mikään ei ole hirveämpää, kun olla toiselle kuin huonekalu, jota tarvit joskus harvoin, ja sua ei edes huomata!
Ja itse, minä olen se joka kaipaan/KAIPASIN SITÄ LÄHEISYYTTÄ niin paljon, että se ihan sattui.
Jäädä ilman sitä tunnetta, että olet toiselle se tärkein.
Jos saat/sait oikeasti mennä iltaisin nukkumaan useasti, että itket itsesi suurinpiirtein uneen, niin pahaltapa se tuntuu. Ja näet paljon Onnellisia parisuhteita, ja kadehdit sillai positiivisesti heitä, että vau, kunpa minäkin joskus...
Että näin.
Uskon, Pakkohan se on uskoa, että vielä se
koittaa minullakin Onnellinen elämä. Pakostikin.
Ja ei sitä välttämättä kukaan toinen sulle pysty sanomaan, että odota, elä vuosi yksin, elä kaksi.
Jos oikein Hyvältä tuntuu jonkun kanssa, niin sitten tuntuu.
Jos exien kanssa on lapsia,exät ja exien suvut laahaa perässä ikuisesti,niin ja ne lapset tietysti myös.Yhät eivät ehdi mietiskelemään yksinään kun ovat entistä enemmän kiinni arjenharmeissa ja lapsissaan.Lapsellisten exien jälkeen yksinolosta tulee utopiaa.
Sinä olet tietysti lapseton poikamies,joka on seukannut vuoden ennen bäniä,bänien jälkeen toteutat hienoja ajatuksiasi,jotka olet saanut jostain parisuhdeoppaasta,niissä ja täällä neuvoja kyllä riittää,opastusta siitä kuinka kaikki täytyy tehdä oikein,olla ja elää.