Miksi satutan

Minulla muuten samanlainen olo. Mutta minut jätettiin ja minä olisin tahtonut vielä yrittää...Hän ei vastaa minulle, ei halua nähdä ja silti näin eilenkin kun tavaroitani hain, että hän välittää ja rakastaa. Ei vain kai pysty sitä sanomaan...

Mutta ihmisiähän me vain olemme.Ihmisiä ilmestyy elämäämme ja lähtee elämästämme.Ehkä sinäkään et ole yhden ihmisen varassa,tai hän sinun.
Itsestäsi antama kuva kyllä haalistuu ajan kuluessa,ettekä juuri muista toisianne muutenkaan.
Kymmenen-kaksikymmentä vuotta,ette ehkä erota toisianne ihmisten joukosta.
Aika haalistaa.

Elämässä on apkko ottaa riskejä päästäkseen eteenpäin. Luottamus on osoitus rakkaudesta-vasta kun luotat ja annat mennä niin rakastat. Rakkaus tekee kipeä-mutta ehkä se on kuitenkin parempi vaihtoehto kun ei mitään. Tähän tulokseen olen tullut kipeän eron jälkeen.

Hello hello! Täällä ilmoittautuu juuri samanlainen "kylmä" neiti. Sydän puhdasta kultaa, mutta ulkokuori ja sanat aika voimakkaita. Itselläni on myös alamäkiä takana ja sen otin sitten vahvasti esiin viimeisessä suhteessani. Jo alusta alkaen kyseenalaistin ihan kaiken, mitä hän sanoi (mielessäni). Heitin rankkaa ja piikittelevää tekstiä ja tein aina hyvin selväksi, kuinka kiireinen, menestyvä ja haluttu minä olen. Mitä hemmettiä? No toinen todisteli aikansa ja sitten tapahtui se, mitä olin pelännyt. Lähti toisen matkaan ja minä surin ja surin ja hoin, että taas ja taas. No mutta oppia ikä kaikki, tässä tuskassani olen huomannut, että välitin tästä ihmisestä tosissani ja huomasin vasta hänen tekojaan ja sanojaan miettiessäni, että ne pohjautuivat hyvin omiin sanomisiini. Itse aiheutin monet pahat ja todennäköisesti loukkasin edessäni ollutta herkkää miestä, joka yhtälailla oli siipeensä joskus saanut. Voi kamala, miten kaduttaa.

Nyt sitten tein päätöksen, että mikä on ollut, on ollut. Tottakai olen jatkossa varuillani, mutta ainakin voin myöntää kumppaneilleni, että suustani voi joskus päästä sammakoita :) Päätin myös, että tästä eteenpäin menen suhteissa rauhallisesti -easy comes -easy goes! En halua enää oman typeryyteni takia menettää yhtään ihmistä! Jos sitten tapaankin väärän, niin itken sitä sitten - en etukäteen. Ja eihän kukaan voi tietää, kuinka suhteessa koskaan käy. Kannattaa herätä siihen, että ihmisiä on paljon ja koko ajan sattuu ja tapahtuu. Oman kultani kohdalla olen sitten suruissani miettinyt, että millainen on ollut hänen lapsuutensa ja teini aikansa...niin paljon hän minua kiinnostaa ja niitä nyt mietin sitten täällä yksin ja kas, eipä ole lähiaikoina ollut kiire minnekään :( Muttä tämä on mennyt, kaksi pelkuria oli vastakkain. Vastaisuudessa en halua jättää tilaisuuksia käyttämättä. Aion kertoa, että olen sitten muuten arka (se tulee kaikille yllätyksenä) ja aion antaa ihmisille mahdollisuuden tutustua minuun ja haluan myös tutustua heihin. Oppia tuntemaan ja olla lähellä...aaah! Minun on turha ennustaa suhteen tulevaisuutta tai lukea toisen ajatuksia...omat profetoinnit menevät kuitenkin päin sitä itseään!!! Eli, ole sinä rohkea. Pitääkö aina antaa katastroofin tapahtua ennenkuin toimii? Miksi mennä ääripäähän, ennenkuin tajuaa, mistä kysymys. Et sinä ole kenellekään vastuussa tulevaisuuden tapahtumista, kas kun et tiedä niistä, kuten en minäkään :) Ole sinä onnellinen ja raota vähän maailmaasi, siinä että tuntee suuria tunteita, se on vain kaunista. Meni syteen tai saveen - onnea matkaan :)

kuinka paljon se satuttaa ja loukkaa sitä toista ihmistä? Pitäisi sun tajuta, jos olet itsekin sen kokenut. Olen itsekin satuttanut ihmisiä, mutta en koskaan voisi tehdä niin ihmiselle, jota rakastan. Oletko vielä sanonut rakastavasi ja sen jälkeen vetäytynyt? Arvaappa miltä siitä toisesta tuntuu, ei hän sua usko, hän pitää sua hyväksikäyttäjänä. Niin tunteetonta ja kylmää käytöstä. Toivon, että se ihminen ei koskaan ottaisi suhun mitään yhteyttä ja tekisi sulle jotakin, että tunnet miltä tuntuu, kun petetään todella pahasti. Niin minä teen, mulle on tehty samoin ja tiedän tavan millä sitä ihmistä sattuu. Pettäkää vain ihmisiä ja ystäviä, sitä saa mitä tilaa.

...ennen kuin on liian myöhäistä! Et ehkä koskaan saa tietää miten hyvä juttu siitä olisi tullut. Elämä satuttaa, mutta kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Luota siihen, että kokemustesi jälkeen tiedät myös sen, milloin olet oikeassa seurassa. Antaisit edes sille toiselle osapuolelle mahdollisuuden tietää omista tunteistasi. Sillä hänkin voi rakastaa sinua ja pelätä yhtä lailla, kukapa täällä ei haavoittuvainen olisi. Tsemppiä, rohkeutta & rakkautta sinulle!

Ota pieniä askelia sinnepäin. Se ei tarkoita että toinen voi tehdä mitä vaan, sitä ei tarvitse palkita. Mutta voit koittaa mennä vastaan. Pelot pois ja loukkaukset. Älä odota mitään, hiljakseen vain ystävysty ensiksi. En mäkään luota, mutta jotenkin koitetaan elää. Miksi olet niin ilkeä, loukkaava ja etäinen, ei tarvii olla.

Mitään ei saa jos ei elä hetkessä ja ota iloa irti kun se on mahdollista. Ihmisiä tulee ja menee. Fakta on ettei suhteet nykypäivänä kestä muutenkaan mitään älyttämiä. Nauti nyt sen aikaa kun sulla on siihen mahdollisuus. Vai haluatko olla vaan vattuuntunut erakko joka ei luota keneenkään?

käynyt näin. Kyllä se on kuitenkin vaan otettava riskejä, ja luottaa ihmiseen...uudestaan ja uudestaan. On se sen arvoistakin! Jäät paljosta paitsi. Elämä on ihan liian lyhyt tuollaiseen nysväämiseen ihmissuhteissa!

... on ja arvaappa mistä se johtuu... Just siitä, että on jätetty vastaamatta, loukattu ja satutettu oikein kunnolla. Oma tarinani: Kyse tosin pelimiehestä, mutta toimi tasan samalla tavalla kuin sä. Sai rakastumaan, puhui itse rakkaudesta, satutti, valehteli monia asioita, pelasi selän takana kuitenkin ja aina vaan jaksoin uskoa tai pikemminkin toivoa. Jossakin vaiheessa aloin itsekin pitämään yhteyttä muihin, kun aloin haistamaan missä hän menee. Yhtäkkiä ei mitään vastausta, ei selitystä... Sorruin ruikuttamaan ja sitä kadun suunnattomasti, et MÄ sorrun sellaiseen. Se johtuu just tosta, mitä sä teet, jätät kertomatta. Ei sillä väliä mitä kertoo, kunhan vaan sanoo totuuden ja ei jätä toista miettimään, ei hän niin pääse jatkamaan elämäänsä. Se on niin suurta henkistä väkivaltaa, että et arvaakaan, leikkiminen toisen tunteilla on pahempaa kuin turpaan saaminen. Se nakertaa tosi syvältä. Sano syysi, sillä tällä hetkellä ihminen, jota rakastat, pitää sua varmasti pelimiehenä/naisena, ei kukaan tervejärkinen ihminen sitä voi haluta. Vai pidätkö sinäkin häntä tahallasi pihdeissä, kun et haluu luovuttaa ja päästää häntä jatkamaan ja nauttimaan elämästä. Mua pidettiin kiinni kaiketi, että onpa varalla jos ei taas uutta seuraa löydy, niin oksettavaa peliä. On se h......, että pitää toisen elämällä leikkiä. Näin se menee, näin tulee lisää ja lisää pelureita, kierre on valmis. Kerro nyh hyvä ihminen totuus, pääsette jatkamaan. Ei voi olla edes totta, että rakastat, ei rakastamalleen ihmiselle kukaan noin pahaa tee. Mulle ei ikinä sanottu, vaikka kuinka pyysin, rauhotin omat ajatukset, pysähdyin miettimään ja tajusin, että vaik kuinka olisin yrittänyt ajatella toisin, se ihminen ei ikinä muutu. Usein se ensivaikutelma pitää paikkansa ja sen mukaan tulisi elää. Mä olen helpottunut siltä osin, että voin nyt jatkaa eteenpäin tuntosarvet pystyssä ja nauttimaan kesästä :)) Mun kohdalla siitä ihmisestä oli varoitettu jo tällä palstalla ennenkuin me edes tavattiin, olisi pitäny uskoa ne asiat, olisi monelta turhalta itkulta säästynyt. Ole aikuinen ja hoida sä asiasi kuntoon, suuntaan tai toiseen, joskus pitää olla rohkeakin, et välttämättä pysty enää rakastamaan, koska hän jää sun pääkoppaan ja mietit monta kertaa miksen uskaltanut. Ei kaikki ihmiset petä ja jätä, ne ihmiset vaistoaa aika pian ja silloin pitäis kyllä heti perääntyäkin, mutta sekin pitää kertoa toiselle. Hyvää kesää kuitenkin sinulle, mitä sitten elämällä teetkään, mutta päästä hänet menemään, jos itse et uskalla elää täyttä elämää.

oot pöljä..

..Olethan puhunut nuo asiat juuri hänen kanssaan, mitä täällä kirjoitat ?
Se auttaisi sinua ja häntä.