Tässä olisi henk.kohtainen kysymys teille miehille, joilla on alkoholiongelma ja jotka olette parisuhteessa (tai olleet):
Miten odotat kumppanisi suhtautuvan juomiseesi - pitääkö hänen ymmärtää sinua ja juomistasi, vai asettaa jokin raja käytöksellesi? Onko juominen voittanut naisen tässä 'kaksinkamppailussa' (luovut naisesta ennemmin kuin juomisesta)?
Miten odotat kumppanisi suhtautuvan juomiseesi - pitääkö hänen ymmärtää sinua ja juomistasi, vai asettaa jokin raja käytöksellesi? Onko juominen voittanut naisen tässä 'kaksinkamppailussa' (luovut naisesta ennemmin kuin juomisesta)?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että yksikään oikea alkkis vastaa? Eihän heillä ole ongelmaa... Joku juoppo jopa tässä joskus määritteli, ettei ole alkoholisti, koska pystyy tekemään työnsä ;D
Tämä käväisi mielessä, kun kysymykseni laadin. Mutta ajattelin sitten, että ehkä tänne vastaavat muutkin kuin 'asianomaiset'(niinkuin on käynytkin... - kiitos vain kaikille)
sitä ei voi parantaa.. se pahenee ajan myötä.. sitä saat mitä tilaat tyttönen.. älä pilaa elämääsi kun se ei ole vielä kerennyt alkaakkaan.
sanotaan että alkoholistilla on 2 vaihtoehtoa joko ei pisaraakaan tai sitten ämpäri tolkulla hautaan asti...minä olen saanut itseni tyytymään tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.alkoholisti on alkoholisti
koko ikänsä eihän sitä voi parantaa siinä ei toisen sana paljon paina kun tekee mieli.omasta itsestä on löydettävä voima ja halu lopettaa muuten sinua ei voi kukaan auttaa millään tavalla.olen tuhonnut ihmissuhteita rahaa ja muuta omaisuutta omina aikoinani enkä voi koskaan saada niitä takaisin.
Alkoholistinaisen kanssa pari vuotta seurustelleena voin kertoa, että alkoholisti ei muuta tapojaan, paitsi ehkä korkeintaan pariksi kuukaudeksi kerrallaan. Sitten sama ruljanssi sairaslomineen, irtisanomisineen, masennuksineen, talousvaikeuksineen ja pitkine baaripäivineen taas alkaa. Juomisella on alkoholisteille aivan erityinen merkitys, jolle mikään parisuhde ei pärjää. Alkoholi toimii lääkkeenä unettomuuteen, yksinäisyyteen, ahdistukseen, masennukseen ja merkityksettömyyden tunteeseen. Ryyppyporukka korvaa muut sosiaaliset tarpeet ja muodostuu vähitellen tärkeämmäksi kuin perhe, suku tai muut ystävät ja työkaverit.
Alkoholistin kumppanilla ei ole oikeastaan kuin kaksi mahdollisuutta: Joko pitää tarttua itsekin pulloon, tai sitten pistää peli kylmästi poikki ja lähteä lätkimään.
Allekirjoitan täysin kirjoittamasi. Takana avioliitto, jossa vaimo osoittautui alkoholistiksi. Tuloksena melkoinen kärsimysnäytelmä, kunnes viimein älysin lähteä. Vaihtoehdot ovat juuri nuo: joko vedät itsesi mukaan ja menetät elämäsi, tai poistut paikalta. Kaikki muu on vain turhaa lätinää.
Alkoholi voitti mun isän kohdalla. Silti mutsi on sitä jaksanut jostain syystä. Vanhanaikainen kasvatus, vahva luonne tai jotain. Henkinen helvettihän se usein oli. Naisille sanoisin, lähtekää menemään jos miehen viinan kanssa lotraaminen menee yli äyräiden. Kyllä te sen selkeästi huomaatte milloin toisella alkaa alkoholi maistumaan vähän liian usein ja käyttäytyy veemäisesti.
isse käytä hapanta .,omasta mielestä kohtuuvella.,.
mutta miksi kärsiä toisen juomisesta jos on mahd. lähteä .,.
tietenkin pitää miettiä ne rajat ,..
isse käyn paljon tanseissa (autolla)ja se on mukavampaa ku juominen..