pettämisestä toipunut parissa kuukaudessa ? Näin minulle väitettiin ,että vika on minussa ,kun en pysty jo unohtamaan. On kuulema kypsymätön ja riippuvainen luonne. Ei pettäminen nyt kuulema ole kovin paha asia. Onko tämä totta vai pettäjien propakantaa ja yritys vilahtaa sieltä mistä aita on matalin ?
Onko ketään,
joka olisi vuosien
192019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokainen pettäminen on erilainen asia. Sinä itse tiedät parhaiten, kuinka vakavaa laatua petos oli ja mistä se mahdollisesti johtui.
En nyt voi aivan täydellisesti sanoa, että olisin kahdessa kuukaudessa toipunut täydellisesti, mutta paljon. Tiedän itse liittomme historian, taustat ja olosuhteet, MIKSI? Kun voi rehellisesti katsoa myös peiliin, sieltä löytyy hyvä apu tajuta tilanne. Sen jälkeen voi joko lähteä anteeksiannon tielle jatkamaan molemmin puolisin sopimuksin tai "kerrasta poikki" - tyyliin, mitä minä en suosittele.
omasta itsetunnosta aina. Vaikka on vahva itsetunto, voi pettämisen läpikäyminen viedä pitkän ajan. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Tietenkin itsetunnolla on auttava vaikutuskin, jos pettäjä alkaa syyttämään tieten jostain asioista.
Paras lääke pettämisestä pääsemiseksi on keskustelu, jotta pari tietää mitkä ovat kummankin tarpeet ja näkökannat tulevaisuutta ajatellen. Mikäli nämä eivät kohtaa, kannattaa ajatella tulevaisuutta uudestaan kyseisen henkilön kanssa.
Suurin ongelma varsinkin meillä suomalaisilla ( erityisesti miehillä?!) on kykenemättömyys kertoa tunteistaan, keskustella.
Minulla itsellänikin on vaikea keskustella puolisoni kanssa tästä hänen pettämisestään, vaikka haluaisinkin. Ensimmäisenä ajatellessani tätä asiaa, tulen aina niin vihaiseksi, ettei puhumisesta tule mitään. Haluaisin keskustella asiasta, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään, koska suutun joka kerta ennen kuin edes pääsen alkuun (yleensä rauhallinen luonne).Tämän vuoksi olen alkanut kirjoittamaan miehelleni asiasta, jotta hän tietää mikä mieltäni painaa.
Yrittäkää kirjoittaa toisillenne paperille tai lähettäkää vaikka sähköpostilla viestejä ja selvittäkää asiat. Näin ehkä pääsette eteenpäin asiassa.
pettämisestä kukaan kovin helposti ja nopeasti selviä ja tuo pari kuukautta on se aika, että on alkamassa vasta käsitellä omaa tunne-elämäänsä tapahtuneen jälkeen.
Ihan nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tunnesiteettömästä pettämisestä voi päästä yli 1-2 vuodessa, pitempi sivusuhde tunteet mukanan. 2-5 vuotta.
Sivusta on helppo sanoa toiselle, että se pitäisi jo olla käsitelty se asia, mutta kun se ei vain mene niin, että napista painamalla muuttaa tuntemisia. Pettäjä ei ehkä tajua sitä, että hän on aiheuttanut toiminnallaan kriisin ja sitä aletaan nyt selvittämään yhdessä. Petetty ei kerta kaikkiaan voi mitään, ettei asia unohdu tuosta vaan ja oman aikansa se ottaa.
Petettyä on myös helppo syyllistää siitä, että ei unohda, vaan haluaa käsitellä asioita kerta toisensa jälkeen. Syyllistäminen tarkoittaa sitä, ettei pettäjä kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja toisen pahasta olosta.
Älä ikinä alistu siihen, ettet saa käsitellä tunteitasi pettämisen jälkeen, vaan vaikka ennemmin lähdet kävelemään ja yksin käsittelemään, jotta saat itsesi kuntoon.
tähän asiaan. Olen ollut aina sitä mieltä ,että eivät ne miehet sen tunteettomampia ole kuin naiset.Joskus päinvastoin. Vaikenevat vain omaksi vahingokseenkin pahastaolostaan.
Itsellä takana miehen kahden vuoden suhde ja tunuu juuri niin kuin sanoit, ettei sitä pahaaoloa voi noin vain estää, kumpa voisikin.
Asiasta tietämättömiä neuvojia piisaa usein ketunhäntä kainalossa.
Siis mies. arvelit että tunnesiteinen petos vie aikaa 2-5 vuotta selviytyä. Onko omakohtaisia kokemuksia vai mistä nuo luvut repäisit?Tarkoititko selviytymistä pettäjän vai petetyn kannalta?En itse ainakaan jaksaisi enää kauankaan.Tälläistä tunteiden mylläkkää ei.Minua petettiin.Ja siitä on vasta 3 kuukautta.
Ei voi noin yksinkertaistaa.. Yleensä "pettämiseen" on olemassa joku syy.. Helpointa on unohtaa omat mokat ja syyttää miestä, kun hänellä on suhde..
.. mutta jos seksi vaihtuu siivoukseen ja shoppailuun, niin eikös tämäkin ole jo pettämistä..
Naiset tuntuvat monesti unohtavan, että myös mies on tunteva ja ajatteleva olento.. Ei mies ole pelkästtään kävelevä rahantekolone, jotta vaimo voisi ostaa kaikenlaista "krääsää" näyttääkseen naapureille..
ja yleistä, kullä uskoakseni naiset ovat sitä mieltä ,että miehillä on tunne-elämä. Ja jos ne uskottomuuden syyt on noin yksinkrertaisia ,niin helpostihan uskottomuusongelmat ovat hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä. Ettet nyt vain aliarvioisi sekä naisia että miehiä.
Myönnän, että tarkoituksella yksinkertaistin ja yleistin, mutta täälä lukiessa tuntuu että vikaa on yksinomaan miehissä..
kirjoittajien mukaan, miehillä on kaikki ollut hyvin, täydellinen vaimo, loistava seksielämä ja kaikki muutenkin kunnossa ja miehet eikun pettää..
Turhaan taidan täälä tuoda mielipiteitäni esille, mutta ei kaikki vika voi aina olla miehessä...
Olen samaa mieltä, kuin sinä. Olen kokenut petetyksi tulemisen ja todennut, että tästä selviäminen on ottanut todella koville, vaikka olen vahva ja päättäväinen luonne.
Ihmettelen vain, että mistä löytyy noin viisas mies, joka tietää asiasta näinkin hyvin?
Pettäminen on aina pettäjän päätös, oli kyseessä mies tai nainen. Jokaisessa avioliitossa on vaikeutensa ja harvemmin ne vaikeudet pettämällä selviävät, joten on aika oikeutettua syyttää pettäjää parisuhteen lopullisesta hajottamisesta.
Minäkin voisin kärjistää pettämistä seuraavasti, perustuen oikeastaan omiin ja tuttavieni kokemuksiin. Jos miehellä on kotona edes jotenkuten toimiva seksielämä, vaimo huolehtii pääosin lapsista ja kodista sekä omasta ja lasten toimeentulosta, miehellä on aikaa harrastaa, olla kodin ulkopuolella ja muun muassa pettää. Jos taas miehen aika menee kotona puurtaessa, lapsia hoitaessa, kahta työtä tehdessä, mieskään ei ehdi moisessa pyörityksessä kulkea vieraissa tai ei ainakaan jaksa. Ihmisellähän on taipumus haluta aina lisää ja lisää. Moni pettäjä on huomannut pettämisen vääräksi päätökseksi liian myöhään.
että olet melko alussa asioiden käsittelyn ja läpikäymisen suhteen, joten jos meinaa yhdessä jatkaa ja näkee sen vaivan arvoiseksi, niin asennoituu ihan alussa jo siihen, että aikaa tarvitaan monin verroin enemmän, kuin äkkiä osaa kuvitellakaan.
Alussa on suurin se hylkäämisen ja jätetyksi tulemisen pelko, sitten kun tilanne tasaantuu ja huomaa, ettei tarvi pelätä ja ahdistua jätetyksi tulemisesta, niin alkaa se oman negatiivisen tunnekirjon käsittely, mikä ei helvetti vie ole helppoa itselle, eikä toisellekaan.
Varmasti parin vuoden sisällä törmäät siihen tuntemukseen, että haluat itse ottaa reilusti etäisyyttä koko elämään ja arkeen, jotta voit rauhassa miettiä, että mitä tulevaisuudelta oikeasti haluat ja mitä se vaatii kumppanilta, sekä itseltä.
Itselläni on nyt mennyt aikaa 2 vuotta vaimon sivusuhteen paljastumisesta ja tällä hetkellä vituttaa lähes kaikki, mikä liittyy kotiin ja arkeen, joten ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä, omaa tilaa ja antaa itselle tila ja aika prantaa itsensä kuntoon keinolla millä hyvänsä, sillä eihän tässä ole enempää eikä vähempää pelissä kuin loppuelämä ja avioliitto.
Vaimoni on ihan kiinni minussa tällä hetkellä ja se ahdistaa ja on saatava tilaa. Vaimonkin on tämä ymmärrettävä tai tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta, jos sitä on ollenkaan. Aika raju ja vähävaihtoehtoinen tilanne kieltämättä.
eivät taida kenellekään avautua kunnolla, ellei itse ole joutunut kokemaan näitä perseestä olevia asioita, kuten pettäminen ;)
Itselläni on takana 15 vuotta avioliittoa ja vaimolla oli suhde työkaverin kanssa. Nyt ollaan menty eteen päin vajaa pari vuotta ja työ tuntuu olevan melko alussa :D
Minäkin olen vahva ja päättäväinen ja se on pettäjälle pelottava asia, mutta olen kerran sanonut "tahdon" ja nyt mitataan, olenko sanojeni mittainen mies.
Vaimon sivusuhde menee kyllä ymmärtämättömyyden piikkiin ja kun aikansa oli lasten kanssa kotona ja siirtyi työelämään, niin taisi olla liian ihmeellinen muutos ja tavallaan todellisuus hämärtyi. Ymmärtämätöntä koitetaan ymmärtää, vaikka välillä koville ottaa, toinen kerta on tyhmyyttä ja tyhmyydestä kannetaan täysi vastuu.
Olen nainen; on aivan itkettävän hyvältä tuntuvaa, että miehetkin avaavat vihdoin ja viimein suunsa. Tunnustavat, etteivät ole pelkän seksinkinuajia eivätkä myöskään pidä siitä, että tuntevat usein olevansa pelkkiä "rahasampoja" perheessään.
Vaikka elämme jo vuotta 2006, miehelle lastataan edelleen odotuksia vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Useimmat miehet ovat myöskin omaksuneet elämänsä varrella tuon menestymisen, jaksamisen ja tehokkuuden odotukset.
Minullakin on sellainen mies, vaikka olen kuinka hänelle yrittänyt vuosien varrella kertoa, etten ole koskaan mitään uraputkiurhoa edes halunnut.
Nuori sukupolvi, olkaa te toisenlaisia, puhukaa, keskustelkaa ja nauttikaa pienistä asioista!
Meilläkin on pitkäsuhde, noin parikymmentä vuotta takana. Mieheni petti minua muutaman vuoden ajan. Vaistosin sen jo ennen kuin sain tämän selville.
Tietooni tämä petetyksi tuleminen tuli noin pari vuotta sitten. Viimeksi viikonloppuna kysyin itseltäni, milloin tämä helpottaa. Helpommaksi tätä ei myöskään tee se, että mieheni pitää minua "hulluna", kun vieläkin otan asian esille. Hän jopa käskee asian vuoksi menemään hoitoon, vaikka olen sanonut hänelle, että haluan vain selvittää tilanteen, joka on johtanut tähän.
Aina yrittäessäni puhua, hän kiertelee ja antaa ympäripyöreitä vastauksia, jotka vaivaavat minua. Tämän vuoksi voin heti sanoa, että tämä meidän "prosessi" on todella pahasti kesken. En ole vieläkään voinut luottaa häneen, joten tämän vuoksi haluan saada hänen mielipiteensä ja oman kertomuksensa asiasta selville.
Mikäli en olisi näin vahva ja päättäväinen, olisin luultavasti jo kauan sitten jättänyt hänet.
samoin pitkä suhde takana. viimeisestä käryymisestä noin kolmisen vuotta. yhdessä ollaan edelleen mutta avioliitto ei merkitse minulle enää mitään. mies lupaa yhtä sun toista mutten hänen lupauksiinsa luota. on ne niin monta kertaa rikottu ettei kertakaikkiaan enää usko mihinkään. aikanaan yritin kysellä, pyysin kirjoittamaan paperille jne. tuntemuksiaan, tekosiaan ja ympäripyöreästi hän kuittasi ne. hän kuvittelee, että kun on pyytänyt anteeksi niin kaikki on ok. pyysin häntä puhumaan amm.auttajan kanssa ,jossa hän nyt kävi kerran kun sanoin lähteväni pois.
ihmehtelen vain miksi hän niin kauheasti haluaa säilyttää tämän liiton vaikka samalla juoksee vieraissa. miksikö minä olen vielä tässä.....
lasten ja papin aamen takia
On ollut kolme vuotta "kuivilla". Olisiko kuitenkin toivoa vai oletko itse lopullisesti kyllästynyt häneen?
Minä sain tietää mieheni suhteesta viime juhannuksena avioliittoa takana 34 vuotta.Myös hän vähättelee suhdettaan naimisissa olevaan työkaveriinsa,joka on ollut jo vuosia sitten.Jos asian ottaa joskus vielä puheeksi,niin tekee väärin,että siitä enää puhuttaisi vaikka kysymyksiä olisikin vielä kysyttävänä,sillä vaistoan,että kaikkea ei ole kerrottu.Kun hän tunnusti suhteensa niin tiesin heti tämän naisen nimen ja muita nimiä en edes muista hänen työpaikaltaan.Rakastelun he hoitivat yhteisellä ruokatunnilla,kun olin lasten kanssa kesän töissä vähän kauempana kotoa,johon miehenikin tuli kyllä illaksi ja yöksi.En osannut edes kuvitella mitään,sillä hän ei harrastanut mitään,ei kulkenut ravintoloissa eikä missään muutenkaan iltaisin eikä viikonloppuisin vaan oli perheen kanssa.Että ei voi vannoa monellako työpaikalla on samanlaista vielä nykyäänkin.Kesällähän on helppoa,jos on auto käytössä,mutta talvella on jo keksittävä muuta keinoa.Kun halut ovat molemmilla,niin ainahan sitä jotain keksii.