Seitsemän vuotta takana miehen kanssa ja hermot meinaa mennä. Ystävällinen, hauska ja kiva mies, mutta ah niin uskomattoman epäkäytännöllinen ja avuton. Mitäs sanotte:
- Ensin kehut: hoitaa oman työnsä moitteettomasti ja lasten hoitoon osallistuu tosi paljon. Kotitöihin osallistuu mun kehoituksesta ihan mielellään, siivoaa ym.
- Ei osaa yhtään mitään pienimpiäkään paperihommia. Asunnon ostot, vakuutukset, kaikki laskut, miehen veropaprujen ym. arkistointia myöten mun hoidettavana.
- Ei osaa laittaa mitään ruokaa. Jos silti käsken opettelemaan niin jonkun munakkaan laittoon kuluu pari tuntia ja sen jälkeen keittiön siivoukseen saman verran.
- Ei osaa käydä kaupassa. Voi olla 100% varma, että tuo lapselle väärän kokoisia vaippoja, jos niitä pyytää. Ei osaa tuoda muuta ruokaa kaupasta kuin leipää ja maitoa, jos ei ole yksityiskohtaista listaa eikä siltikään.
- Mikään tekninen ei onnistu, minä laitan taulut seinälle, korjaan mitä pitää korjata, naulaan ja nikkaroin.
- Ei omista ajokorttia, joten kaikki autolla hoidettavat jutut jää mulle. Juhlissa puolestaan olen tietysti kuski. Toisaalta saanpa käyttää autoa aina. Auton huolto luonnollisesti kuuluu mulle.
- Ei opi sitten niin millään jotain yksinkertaisia juttuja: jättää lapsen käytetyt vaipat lattialle roskiksen viereen ja likapyykit pyykkikorin viereen lattialle. Jos joskus laittaa pyykkikoriin saakka niin väärään (toisessa värilliset, toisessa valkoiset, helppouden vuoksi vielä valkoiset vaatteet kuuluu valkoiseen koriin ja värilliset värilliseen, ja korit on aina omilla paikoillaan...). Pojan vaatteet laittaa tytön kaappiin ja päinvastoin, välillä jopa pukee niille toistensa vaatteet (ikäeroa 2 vuotta, tytön vaatteet ei tod. mahdu pojalle, paitsi kun mies mahduttaa...)
- Heittää mun tavaroita surutta roskiin tai ainakin painostaa mua heittämään, kun ei kestä mitään tavaraa ympärillään (ja meillä on todella vähän tavaraa ja säilytystilaa ihan normaalisti).
Hermot menee tähän mieheen...aina kun on vähän suurempia muutoksia tai stressiä elämässä mun päälle kaatuu kamala työmäärä ja mies ei syystä tai toisesta ikinä voi osallistua mihinkään.
- Ensin kehut: hoitaa oman työnsä moitteettomasti ja lasten hoitoon osallistuu tosi paljon. Kotitöihin osallistuu mun kehoituksesta ihan mielellään, siivoaa ym.
- Ei osaa yhtään mitään pienimpiäkään paperihommia. Asunnon ostot, vakuutukset, kaikki laskut, miehen veropaprujen ym. arkistointia myöten mun hoidettavana.
- Ei osaa laittaa mitään ruokaa. Jos silti käsken opettelemaan niin jonkun munakkaan laittoon kuluu pari tuntia ja sen jälkeen keittiön siivoukseen saman verran.
- Ei osaa käydä kaupassa. Voi olla 100% varma, että tuo lapselle väärän kokoisia vaippoja, jos niitä pyytää. Ei osaa tuoda muuta ruokaa kaupasta kuin leipää ja maitoa, jos ei ole yksityiskohtaista listaa eikä siltikään.
- Mikään tekninen ei onnistu, minä laitan taulut seinälle, korjaan mitä pitää korjata, naulaan ja nikkaroin.
- Ei omista ajokorttia, joten kaikki autolla hoidettavat jutut jää mulle. Juhlissa puolestaan olen tietysti kuski. Toisaalta saanpa käyttää autoa aina. Auton huolto luonnollisesti kuuluu mulle.
- Ei opi sitten niin millään jotain yksinkertaisia juttuja: jättää lapsen käytetyt vaipat lattialle roskiksen viereen ja likapyykit pyykkikorin viereen lattialle. Jos joskus laittaa pyykkikoriin saakka niin väärään (toisessa värilliset, toisessa valkoiset, helppouden vuoksi vielä valkoiset vaatteet kuuluu valkoiseen koriin ja värilliset värilliseen, ja korit on aina omilla paikoillaan...). Pojan vaatteet laittaa tytön kaappiin ja päinvastoin, välillä jopa pukee niille toistensa vaatteet (ikäeroa 2 vuotta, tytön vaatteet ei tod. mahdu pojalle, paitsi kun mies mahduttaa...)
- Heittää mun tavaroita surutta roskiin tai ainakin painostaa mua heittämään, kun ei kestä mitään tavaraa ympärillään (ja meillä on todella vähän tavaraa ja säilytystilaa ihan normaalisti).
Hermot menee tähän mieheen...aina kun on vähän suurempia muutoksia tai stressiä elämässä mun päälle kaatuu kamala työmäärä ja mies ei syystä tai toisesta ikinä voi osallistua mihinkään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pyykinlajittelu on kyllä elämän pienimpiä ongelmia. Samoin kaupassa käynti tai kuka on juoppokuskina. Paperiasiat ovat soviteltavissa, jos oeltte aikuisia, normaaleja ihmisiä.
Kukaan ei ole täydellinen. Lue näiden palstojen kertomuksia, ja mieti sitten, onko sinulla asiat mielestäsi hyvin vai huonosti. Jos huonosti, eroa, jos hyvin, opettele toisen kunnioittamista, asioista keskustelemista ilman syytöksiä ja nalkutusta (sellainen ei autaeikä muuta mitään) ja muutenkin lopeta virheiden etsiminen toisesta.
Ehket ole kypsä suhteeseen vielä ylipäätään ollenkaan?
"Pyykinlajittelu on kyllä elämän pienimpiä ongelmia. Samoin kaupassa käynti tai kuka on juoppokuskina. Paperiasiat ovat soviteltavissa, jos oeltte aikuisia, normaaleja ihmisiä.
Kukaan ei ole täydellinen."
Pyykin lajittelu tai kaupassa käynti ovat pikkuasioita, mutta kyllä minulla ainakin hatuttaisi jos kumppani olisi kirjaimellisesti idiootti. Ei kukaan oikeasti ole niin tyhmä etteikö osaisi lajitella pyykkejä tai tehdä ruokaa keittokirjasta ohjetta katsoen. Tai sitten on tosiaankin kehitysvammainen tai jälkeenjäänyt.
"Ehket ole kypsä suhteeseen vielä ylipäätään ollenkaan? "
Tässä tapauksessa pikemminkin se mies ei ole kypsä kun ei osaa pitää huolta itsestään eikä osaa mitään.
NO HUH!
Ai että toinen on kykenemätön suhteeseen, kun kokee avuttoman kumppanin taakaksi? Kaikkea sitä saakin lukea :(
Mihin tämä maailma oikein on menossa, kun kykenemättömän arvostelijaa aletaan moittia epäkypsäksi? Jaa sekö on "virheiden etsimistä", kun äiti löytää poikansa puettuna pikkusiskon vaatteisiin?
Ei varmaankaan kukaan ole täydellinen, mutta joku raja täytyy olla siinä, miten tätä elämää eletään. Arki on hoidettava ja mielestäni on kohtuutonta, että yhteisen arjen askareet sälyttyvät miltei täysin suhteen TOISEN osapuolen harteille. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea - sulle...mulle... Ja siinä kaksi osaavaa täydentää toisiaan.
En TODELLAKAAN voisi kuvitella eläväni suhteessa avuttoman kanssa!
Lähinnä tarkoitin sitä, että vaikutti kovasti sille, että sinä haukut miestäsi, ja nalkutat joka asiasta. Jolloin mies todennäköisesti ei enää edes kuuntele puoliakaan, mitä sanot. Miehesi jälkeenjääneisyyden tiedät itse paremmin. Jos niin olisi, olisin olettanut sen mainitun aloituksessa.
Sinun suhtautumisesi arkiasioihin vaan kuulosti nalkuttavalta akalta, enpä voi sitä muuksi muuttaa. Jos olet niin pumpulissa kasvanut, että suurimpia ongelmiasi ovat pyykinlajittelu tai juoppokuskaus, niin en voi auttaa. Kyllä elämä opettaa. Sitten joskus :-)
P.S. Etkö voi laittaa yhtä ainoaa pyykkikoria, ja lajitella vasta vaatteita pyykkiin laittaessasi?
En ollut alkuperäinen kirjoittaja mutta ei se mitään.
Sinänsä voit olla oikeassa tuon nalkutuksen suhteen. Ehkä äijä on ottanut siitä vanhasta vinkistä vaarin eli tunaroi tahallaan ettei tarvitse tehdä mitään ;-)
"Miehesi jälkeenjääneisyyden tiedät itse paremmin. Jos niin olisi, olisin olettanut sen mainitun aloituksessa. "
Itselläni tuli tosiaan mieleen että miehen pitää olla todellakin tyhmä kuin vasemman jalan saapas, jos ei tuollaisia asioita osaa tai viitsi hoitaa. Viitsimisestähän se on kiinni, en käsitä ihmistä joka tieten tahtoen kasaa ylimääräistä hommaa avopuolisolleen pelkästään laiskuuttaan tai huolimattomuuttaan.
"Jos olet niin pumpulissa kasvanut, että suurimpia ongelmiasi ovat pyykinlajittelu tai juoppokuskaus, niin en voi auttaa. Kyllä elämä opettaa. Sitten joskus :-)"
En usko että se on siitä juoppokuskauksesta tai pyykin lajittelusta kiinni vaan kyseessä on periaatteellinen asia. Minua ei pikkuasiat hetkauta, mutta ihan joku pikkujuttu saattaa saada minut näkemään punaista, jos toinen on sen täysin tahallaan tehnyt vaikka tietää minun inhoavan sitä.
Esimerkiksi autovakuutuksen karhukirje on saanut minut raivostumaan ja avokki on saanut kuulla kunniansa. Ei ole kyse siitä että karhukirje minua haittaisi, mutta kun olen viimeisen _puolen_ _vuoden_ aikana jo _sata_ kertaa sanonut avokille että hoida se saatanan vakuutus pois päiväjärjestyksestä ja ei. Minä en sitä hoida kun se pirun auto ei ollut minun. Sanoin jo tammikuussa että yksi soitto vakuutusyhtiöön selkiyttää tilannetta niin arvaa soittiko? Ei muka kerennyt. Hah. Kummasti kerkesi järjestämään kotibileet. Ei saanut edes hoidettua asiaa vaikka tuli kirje ulosottomieheltä. Minä hoidin sen kirjeen, kukapa muukaan, mutta käskin samalla järjestää vakuutuksen irtisanomisen. Arvaa irtisanoiko? Perkele. Onneksi avokki on muuten kaikinpuolin sopiva minulle, mutta tämä talousasioiden hoito on sille kyllä jokin omituinen musta pilkku. Haluttaisi kyllä joskus sanoa päin näköä että oletko niin vitun tyhmä ettet osaa tämmöistä yksinkertaista asiaa hoitaa, mutta kun ei viitsi kun se olisi liian ilkeätä.
"P.S. Etkö voi laittaa yhtä ainoaa pyykkikoria, ja lajitella vasta vaatteita pyykkiin laittaessasi?"
Meillä toimitaan noin, ei tähän kämppään edes saisi mahtumaan kahta pyykkikoria. Ei ole oikeammastaan yhtään hankalampaa kuin kaksi koria.
Ja lopuksi taustaa:
Kirjoittelen näitä ajatelmiani 28 vuotiaan avomiehen näkökulmasta (3,5 vuotta avoliitossa) joten omasta mielestäni tiedän jotain näistä asioista sekä osaan ottaa myös miesnäkökulman huomioon. Joissakin asioissa oma avokki on ihan samanlainen vätys (onneksi ne jutut voi laskea yhden käden sormilla) ja kun sellainen asia sattuu kohdalle kyllähän se hatuttaa.
En vain käsitä tuollaista käytöstä mieheltäkään. No, hyvähän se vain minun kannaltani on että jotkut miehet tösäävät suhteensa maailman yksinkertaisimpiin asioihin, onpahan sitten varaa valita jos avokki lähtee lätkimään ;-)
"Kukaan ei ole täydellinen. Lue näiden palstojen kertomuksia, ja mieti sitten, onko sinulla asiat mielestäsi hyvin vai huonosti."
Olisko vaan laiska?
Poika on kotona saanut kaiken tarpeellisen, sillä on poninhäntä ja avaimet roikkuu helevatinmoisen ketjun päässä, korvakorutkin kilisevät eikä armeijaa ole käyty ainakaan hyvin...
poninhäntä, avaimenperä ja korvikset puuttuu, muuten meni kyllä oikein...
Näin meillä:
-ei ikinä osallistu kotitöihin muuta kuin pakottamalla ja silloinkin tekee ne huonosti
- ei pese mustuneita käsiään niin joka paikka on täynnä mustia sormenjälkiä vaikka oisin juuri siivonnut
-jättää likavaatteensa lojumaan pitkin poikin joka paikkaa eikä osaa niitä pyykkiin viedä
-ei osaa laittaa roskia roskikseen vaan jättää niitä joka paikkaan
-ei osaa tuoda kaupasta sitä mitä sieltä tarvisi vaikka olisi lappu annettu mukaan
-ei ymmärrä käydä edes suihkussa eikä pestä hampaitaan läheskään joka päivä ja sen valitettavasti huomaa...
-ei osallistu lemmikkien hoitoon omatoimisesti, siihenkin pitää pakottaa
-valehtelee melkein kaikesta
-ei pidä lupauksiaan
-häipyy usein ryyppäämään ja valehtelee siitäkin
-ei korjaa mitään paikkoja vaikka osaisikin
-ei ikinä tee mun kanssa mitään
-ja kaiken huipuksi tiedän että on varastanut multa rahaa vaikkei sitä edes myönnä
Hyviä puolia en jaksa edes miettiä, rupesi niin ärsyttämään tuo ylläoleva lista. Äitinsä on niin passannut ainoan poikansa ettei mikään onnistu ja minkä takia pitää vielä varastaa ja valehdella. En tiedä kauanko jaksan sen kanssa..
Lähde nyt hyvä ihminen litomaan, jollei ole vielä lapsia siunaantunut. Löydät varmasti paremman ja rehellisemmän tilalle!
Siinä vaiheessa, kun kirjoittaa tämännäköisen listan puolisostaan, kannattaa todella katsoa sitä avoimin silmin ja miettiä TODELLA, mitä itse tarvitsee, haluaa ja ansaitsee. Miten tämän luettuaan vielä jaksaa, sitä en TODELLAKAAN ymmärrä.
Ei kannata yrittää jaksaa. Sua alkaa vaan ärsyttämään entistä enemmän. Äijä pellolle vaan.
Pakkoko siinä on sitten olla? Jos toinen on täysi paska, etkä löydä siitä mitään hyviä puolia, niin jätä se ja etsi parempi.
Et taida ihan pikkujutuista suuttua? ;-)
Terveisin:
Kyllähän se hatuttaa
Mitä helvettiä sie teet parisuhteessa? Keräät sääliä? Saat kyllä syyttää ihan itseäsi että olet tuollaisen ukon itsellesi hankkinut - ja sen vielä pitänyt!
käytöstä tuollainen on vaippojen ja pyykkien kanssa säätäminen, mies kapinoi sinua vastaan. Jotkut ei vaan opi elämään aikuisiksi, saati kommunikoimaan rehellisesti. Terapian paikka?
Mitä me tehdään tällä uutisella että miehesi on avuton? Puhu sen kanssa, huuda ja raivoa sille. Sano sille että se on avuton.
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että kannattaisi mennä mielenterveyden ammattilaisen juttusille ja varmistaa, ettei kyse ole esimerkiksi jostain neurologisesta häiriöstä/ilmiöstä.
Jos mies on muuten ihan ok ja täysjärkinen, niin sellainen saattaa hyvinkin olla käytöksen taustalla.
Neurologinen häiriö, kun mies ei osaa lajitella pyykkiä ja tuoda kaupasta kaikkea mitä rouva haluaa? Hah! Meillä on sitten Suomessa melkoisen paljon neurologisesti häiriintyneitä miehiä! Hyvin monet eivät myöskään tee kotitöitä tai nikkaroi iltapuhteikseen.
Joo, menkää ihmeessä terapeutille, saavat hekin päiväänsä piristystä!
"Neurologinen häiriö, kun mies ei osaa lajitella pyykkiä ja tuoda kaupasta kaikkea mitä rouva haluaa?"
Niin. Monet häiriöt ovat sellaisia, että ne eivät tule helposti ilmi. Tällaisia ovat mm. aikuisten ADHD tai aspergerimäiset piirteet. Kun ne tunnistetaan, niin sen jälkeen niihin on mahdollisuus saada apua.
Jos mies ei ihan oikeasti osaa ostaa oikeankokoisia vaippoja, niin kyllä se siihen viittaa, että kannattaisi tutkia.
"Hyvin monet eivät myöskään tee kotitöitä"
Tietoinen valinta ja kyvyttömyys ovat eri asioita. Miksi mies on aloitekyvytön? Miksi hän ei hahmota asioita oikein?
Toi lasten pukemisepisodi tossa ap:n viestissä pisti mulla ainakin hälytyskellot soimaan. Onkohan kaikki ihan kunnossa tällä miehellä?
Ei todellakaan normaalia käytöstä. Joko kyseessä jokin neurologinen häiriö tai sitten äijä pelaa jotain valta- tms. peliä. Siis eihän KUKAAN normaalilla, terveellä järjellä varustettu ihminen osta vääränkokoisia vaippoja lapselleen kerta toisensa jälkeen, jätä käytettyjä vaippoja lattialle tai pue väkisin liian pieniä vaatteita lapselleen!!!
Laita pihalle, selviät yksin paremmin.
Voisiko olla jotain lievää autismin kirjoa..