Hei miehet, voisitteko kertoo, minkälaiset ajatukset poikamiehillä pyörii mielessä naisista? Oon törmänny muutamaan vähän ajan sisällä. Höh, en tiiä olivatko ne niin kaavoihinsa kangistuneita otuksia :) etteivät ne oikein tuntunu kaipaavan sitä naisentouch :ia elinympäristöönsä (no joo, suomeksi siis että naista eivät oikein tuntuneet kaipaavan elämäänsä "sekoittamaan" :P). Kurja sinäänsä, kun se toinen oli aika herkullinen tapaus vielä (poikaystäväainesta todella) ps. en olis ikinä uskonu että mies on eläny vuosia ja vuosia poikamiehenä *kaipuunhuokauksia miehen suuntaan, huoh* :) :)
poikamieselämää...
tietämätön naikkonen
233491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
" ps. en olis ikinä uskonu että mies on eläny vuosia ja vuosia poikamiehenä"
Jos on se rima noussut sen verran korkealle, ettei kenen tahansa aleta mihinkään- vasta sitten kun kolahtaa kybällä?
"Hei miehet, voisitteko kertoo, minkälaiset ajatukset poikamiehillä pyörii mielessä naisista? "
En voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta näen naisen ihmisenä, joka voi olla kiva kaveri, mutta jonka kanssa pidemmälle menosta on pelkkää harmia. Eli aika samalla tavalla näen naisen sekä miehen.
...tarkentaa, mitä "harmeja" naisesta koituis elämääsi?
Kysyn mielenkiinnosta. Kiitos myös ekalle vastaajalle kommentista riman nousemisesta naisia kohtaan, hyvä pointti ja pätee varmaan moneen poikamieselämään vakiintuneeseen, oli se sitten syy tai seuraus poikamiehenä eloon :)
- Seurustelussa yhteiselo vaatii kompromisseja. Tykkään kulkea omia reittejä.
- Samalla allonpituudella olevan naisen hankkiminen on raakaa työtä...
- ...ja niin on myös samaisen naisen pitäminen
- Samoja kavereita ei tarvitse katsella miltei joka päivä, jos ei halua (kuulostaa tyhmältä syyltä, mutta näin on omalla kohdalla)
Lieneekö tarpeeksi syitä vai pitääkö keksiä tusina lisää?
jo. Kukin tavallaan. Sydäntä alkas vähän kylmäämään siinä kohdassa missä luki jotain, että tusina lisää syitä löytyis. Nimim. seurustelevaa tyyppiä oleva tietämätön naikkonen.
Etten oikeastaan millään tavalla ole edes katkera tilanteestani vaan olen tietoisesti oman ojani valkannut. Sitä paitsi sehän taitaa olla jopa hieno juttu muille parisuhdetta haluaville miehille. Yksi kilpailija vähemmän. :P
Lähipiiristä muuten löytyy muutama muukin kaltaiseni veikko. Haluatko tutustua? ;)
Taitaa nekin olla yhtä poikamiestyyppisiä. Öööh, noo, jos mä jostain muualta kattosin... :) Kiitos tarjouksesta kuitenkin ;)
Ne tosiaan ON kaavoihinsa kangistuneita jörtiköitä, jotka on aina sitä mieltä, että "eukot käkättää" ja "mähän en sua hali panon jälkeen"...
YÖK!
Onneksesi näitä kyseisiä tyyppejä ei parisuhdemarkkinoilla näy, jos sua ne niin yököttää.
...kumpa ne olisivatkin pois naismarkkinoilta meitä ei-sitoutumiskammoisia naisia kiusaamasta ;) Positiivista on se, että nämä poikamiestyyppiset miehet tekevät aika usein jossain kohtaa jonki kardinaalimunauksen (siis seukkaamaan tottuneen naisen silmissä) siinä suhteentapaisessa, että se suhteentapainen päättyy. Niin kuin se päättymään on tarkoitettukin kohtalossa tai missä lie. :D Tälle ei varmaan sais kyl nauraa..
Ymmärsin, että kyse oli miehistä, jotka ovat tehneet täysin tietoisen ratkaisun, etteivät halua seurustella (esim. minä).
Selkeästi nyt puhut nyt miehistä, jotka haluavat parisuhteen, mutteivät sitä syystä tai toisesta ole koskaan kokeneet.
Joo, no en tiedä miksi niitä pitäisi kutsua. Mutta lähinnä kyselen sellaisen miestyypin perään, jotka on eläneet poikamiehenä vaikka kuinka kauan, ja God knows jäävätkö sellaisiksi vai ei, mutta naisia isketään, pyydetään kylään (ei siis kuitenkaan pakosta seksin takia) eli pokausta harrastavat, mutta sitten tökkää jossain vaiheessa, kun pitäisi syventää suhdetta.
Siksi puhuinkin poikamieselämästä. Ketjun alkuviestissä selvitin, että mua on lähestynyt muutama kpl poikamieselämää eläviä miehiä, joista kyllä erottaa/erotti aika hyvin, että ne eivät olleet eläneet naisten kanssa paljoakaan. Ja sama poikamieselämä jatkuu kummallakin, vaikka tapauksista on vuosia. Naisena siis ihmettelen sitä, että on haku päällä mutta mies tekee u-käännöksen jossain vaiheessa ja valitsee sen poikamieselämän. Olen ajatellu, että todennäköisesti nämä miehet jäävät/jättäytyvät poikamiehiksi, vahvasti merkit viittaavat siihen.
Kuulosti tutulta tuo sun kirjoitus, nimittäin mun mies oli just tuollainen ennen mua, sillä oli joka viikonloppu eri muija kainalossa ja aina sunnuntaina se lemppas ne.
No jostain syystä niin ei käynnytkään mun kohdalla vaan alettiin seurusteleen jne. siitä onki jo yli 10 vuotta aikaa.
Ite mies kerto että se vaan kyllästy siihen akka rumbaan ja halus rauhottua, satuin sitte oleen se kenen kanssa halus vakavoitua.
Etsivät toisenlaista naista. Sitä ns. täydellistä sellaista. Sä et ollut kummallekaan sellainen jonka kanssa ne viittis ja jaksais seurustelua ajatella.
Itse elännyt tässä jonkin aikaa sinkkuna eikä ole kiire pariutua. Mutta ei koskaan tiedä koska rakkaus iskee ja taas se on menoa.
oot asunu 18 vuotiaasta asti (eli kohta 10 vuotta) yksin niin arvaa vaan onko siihen kovin helppoa päästää ketään 'sotkeen' omia kuvioita ja kaavoihin kangistumisia.Sitäpaitsi ihmisluonteeseen kuuluu pelätä kaikenlaisia muutoksia,jopa silloin vaikka järki sanois että ne ovat vaan hyvästä.Miehetkin voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään,ns. erakot ja läheisriippuvaiset. Nää läheisriippuvaiset ei vpoi olla yhtään iltaa yksin kotona,tai tehdä mitään yksin.Jos heillä ei oo ketään naista kenen kanssa vietää aikaa niin sit ne perkeleet on meidän kavereiden riesana :-(
Arvaa vaan vituttaako näin erakkona kun sattuu olemaan muutama edellämainitun kaltainen kaveri jotka istuu joka toinen ilta 6 tuntia kylässä ja joka vkl pitäis olla vittu menossa jo aamuvarhain johonkin suuntaan dokaamaan / tekee jtn. yhdessä.Perkele mä tykkään tissutella omassa hyvässä seurassa yksin kotona ja kuunnella just sellaista musaa mikä itteä miellytää,lähteä baariin tasan tarkkaan siihen kellonaikaan kun tunnen olevani soppelissa kännissä (tai jättää lähtemättä kokonaan) ja mieluiten vielä yksin (paljon parempi flaksi kun ei oo kaverit mukana häsläämässä).
Tuo kaavoihin kangistuminen voi olla kyllä, monen kohtalo. Itsekin olen ollut sinkku muutaman vuoden ja mukavaa on ollut. Olen viettäny hyvin itsekästä elämää. Välissä sitä miettii, että jaksaako/pystyykö sitä enää elämäänkään toisen kanssa kompromissisuhteessa. Noh, vielä se ei ole huolettanut, mutta ikää on jo kolmisenkymmentä vuotta. Tulevaisuus näyttää... kuitenkin aika hedonistiselta. En ole aktiivisesti siis etsimässä kumppania.
Oikeastaan enemän minua huolestuttaa pari kaveriani. Toinen nyt vielä yrittää päästä sinkkuudestaan ja tiedostaa ainakin osittain tilanteensa, ja kyllä toinenkin pitäisi parisuhdetta ihan mukavana, mutta ei oikeastaan tiedosta omaa tilaansa. Eihän tuosta ole tullut tietenkään mainittua kyseisille kavereille, välit kun saattavat mennä, mitä nyt on pyrkinyt auttamaan vähän kiertotietä ja epäsuorasti noissa sinkkuongelmissa.
Tällä hieman paremmalla tapauksella on tullut jo pakkomielle sen oikean löytämisestä ja vaatimukset ovat tosi korkealla, itse sanoisin, että jopa liian korkealla. Ja kun keskusteluja ollaan käyty, niin on tullut muutamia asioita vastaan joissa hän ei halua joustaa pätkääkään. Ja kyse on asioista joista aivan varmasti tulee kynnyskysymys vakavaa parisuhdetta ajatellen ainakin näin nykyaikana.
Sitten tämä pahempi tapaus on... ollut aivan selvästi lian monta vuotta poikamiehenä. Hänellä kyllä perusarvot tuntuvat olevan kunnossa, mutta hänen kiinnostuksen kohteensa ja tottumuksensa ovat sellaisia, että ihmettelen mistä löytyisi sellainen nainen joka sulattaisi edes puoliakaan niistä. Kyllähän ihmiset voivat muuttua, mutta... jotenkin tuntuu mahdottomalta tämän kaverin yhtälö. Hän on ensinnäkin jotenkin niin kummallinnen yhdistelmä vanhanaikaista ajattelua ja modernia tekniikan ja tieteen ihannointia etten välillä ymmärrä minäkään häntä, vaikka tuntenut olen jo 15 vuotta. Kaverissani on niin paljon ristiriitaisuutta, eksotiikkaa ja vanhoja arvoja, että ihmetellä täytyy. Presoonana hän on vielä aika hektinen. Ja kaikesta hektisyydestä huolimatta hän ei käy nykyään juuri missään muualla kuin töissä. Hän ei kulje koskaan kaupungilla muuten kuin asioilla ja ne suoritettuaan palaa kiireesti kotiinsa. Kaikki "naistenhommat" ovat hänestä rasittavia ja jäävät hänellä yleensä tekemättä, tosin hygienian ja puhtaiden vaatteiden kohdalla hän on melkein neuroottinen. Kotona hän sitten katsoo elokuvia, kuuntelee musiikkia ja surffailee netissä. Baarissa hän käy silloin tällöin, mutta on yleensä aina niin kännissä, ettei naisen iskeminen oikein onnistu. Itse hän elättelee kyllä vielä toivoa perheenkin perustamisesta. No, ehkä hän jossakin voi sattumalta tavata jonkun mukavan naisen joka pitää... jonkinlaisista erikoisuuksista, mutta tuntuu lähinnä siltä, että hän välttelee sellaisten tilanteiden syntymisen mahdollisuutta omilla elintavoillaan ja käyttäytymisellään.
Enhän ole toki veljeni vartija, mutta tässä vähän poikamiehistä.
...enkä rahojani tuhlaa sormuksiin.
Joo. Ikää on mulla jo 28 vuotta, vakituinen työpaikka ja 58 neliön kohta oma kaksio. Mutta koskaan ei ole edes tuntunut siltä, että haluaisin asumaan samaan kämpään naisen kanssa. Vakituinen suhde multa onnistuu kunhan asutaan eri kämpissä.
Mulla on toisinaan vaihtuvia naisystäviä (joilla myös ilmeisesti miehet vaihtuvat) ja hyviä naiskavereita, joiden kanssa en jostain syystä koskaan halua nukkua samassa sängyssä, vaikka nättejä ovatkin ja muutaman kerran tarjonneet itseään. Jotenkin tuntuu siltä kuin siskon kanssa olisi jos juttu menee pitemmälle niiden kanssa. Halata voi mutta siinä kaikki.
Mielestäni vakituisessa suhteessa (siis jos nainen asuisi mun luona) mun pitäisi muuttua niin paljon "aikuismaisemmaksi" mieheksi ja muuttaa elämäntyyliäni suuntaan johon en todellakaan ole valmis saati halukas.
Jos kämppääni muuttaisi nainen niin ensimmäiseksi se haluaisi poistaa mun punttivehkeet olohuoneesta. Seuraavaksi se vaatisi mua säilyttämään prätkääni eteisen sijasta pihalla ja sitten se repisi olohuoneen seiniltä mun Rambo ja Mötley Crue julisteet ja korvaisi ne joillain tauluilla. Ja vatteenikin se varmaan veisi komeroon, josta niitä ei ikinä löydä kun tarvitsee.
Joku muukin näkee asiat vastaavalla tavalla kuin minä. Vaikken prätkämies olekaan, enemmänkin tietokonevirittelijätyyppiä.
"Hän on ensinnäkin jotenkin niin kummallinnen yhdistelmä vanhanaikaista ajattelua ja modernia tekniikan ja tieteen ihannointia etten välillä ymmärrä minäkään häntä, vaikka tuntenut olen jo 15 vuotta."
Vähän kuin minä, paitsi, että olen nainen. Järkkäätkö sokkotreffit? ;)
toisen puolesta se on vähän hankalaa. jotkut vaan ei oo kelpaavia parisuhteeseen. Varsinkaan kauan yksin olleet.
Jos oikeesti haluat tietää niin yritä tutustua. Mutta älä tyrkyttäydy, tuollasen kanssa pitää lähtee ihan siitä että mitä sä tykkäät syödä kahvin kanssa. Sitten vasta kun tunnet aika paljon kaverin jokapäiväistä käytöstä ja arvoja, voit alkaa päätellä miten se käyttäytyis vakituisemmassa suhteessa. Jos sellasen siis saisit aikaan.
Lopulta aika monet miehet tykkää naisesta, joka antautuu tykättäväksi eikä yritä muuttaa miestä.
Hmm...meidän juttu on kyllä jo ohi, ja mies päätti meidän suhteen. Me tultiin tilanteeseen, että mies halusi ehkä kuitenkin ns. vakkaripano-naista musta (vonkasi aika reippaasti). En oikein harrasta sellaista, ja siispä olin suhdeviritelmäaikeissa liikkeellä, niin homma kaatui kerrottuani, että haluaisin tuntea häntä paremmin ennen kuin pyöriskeltäisiin lakanoissa. Mies ehkä antoi mulle ns. armonlaukauksen ja päätti jutun. Kaatui varmaan omaan mahdottomuuteensa tuo meidän juttu. Hyviä pointteja sulla, pitää pistää mieleen vastaisuuden varalle.
onhan se saamarin helppoa elämää. ei paljon tarvitse muita funtsia ja on helppo pitää langat käsissään. ite oon ollut nelisen vuotta poikamiehenä. se on vähän niinku röökin poltto, kerran kun on päässyt eroon ni uudestaan ei hevillä aloita.