Missä vaiheessa/mistä olette huomanneet että arki on astunut suhteeseen? Mitä tunteita/ajatuksia se on herättänyt? Hiipiikö se yleensä pikkuhiljaa vai tapahtuuko se vaan jopa yhtäkkiä yhdessä yössä?
Kun arki astuu suhteeseen
Ei tiedä,,
175411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei pysty muistamaan mitään erityistä ajankohtaa. Pikkuhiljaa täysin huomaamatta.
Huomasin sen kesällä 2002, kahden vuoden seurustelun jälkeen. Huomaaminen tapahtui hetkessä, se iski yllättäen tajuntaan. Arkihan oli hiipinyt kuvioon pikkuhiljaa, mutta kun tajusin sen, se tapahtui yhtäkkiä =)
Mitä tunteita ja ajatuksia? Arjen tuleminen suhteeseen on käytännössä sama kuin rakastumisen loppuminen (ja toivon mukaan rakastamisen alkaminen). Poikakaverillani tämä oli tapahtunut ennen minua, ja minä olin tietysti hädissäni kun hän ei enää tauotta pusinut ja halinut =) Mie kun elelin vielä vaaleanpunaisissa pilvilinnoissani. Hetken olin vakuuttunut, ettei mies enää rakasta minua.
Sitten kun itsekin siirryin arkivaiheeseen, ainoa ajatus oli että "tätäkö se nyt on? vaan...?". Mutta kas kummaa miten se siitä taas piristyi, kun antoi asioille aikaa ja unohti prinsessasadut! Rakastamaan oppiminen vie väkisinkin aina aikaa, ja se arjen astuminen kuvioihin on monesti koetuskivi... onneksi ei kompastuttu siihen.
Huomasin arjen tulleen noin vuosi sitten. Kalenterinn kanssa täytyy suunnitella milloin näemme ja sentään asumme yhdessä.
no mun mielestä tuntuu jo arjelta vaikka ollaan vasta vuosi oltu yhdessä. Mut ollaan miltei alusta asti oltu 24h saman katon alla, ni ehkä se selittyy sillä...saattaa tietty olla, et muutaman vuoden päästä ajattelee, ettei tämä tosiaan mitään arkea vielä ollut :)
Joskus arki tuntuu vaan ihanan turvalliselta ja kivalta...mut sitten ku lukee muiden jorinoita siitä, koska se arki tulee, ni aina vähän mietityttää. Että kuuluuko se hyvässä suhteessa olla jo nyt. Mut kai tähän vaikuttaa niin monet asiat...kokemukset, elämäntilanne, ikä, etenemisvauhti suhteessa... mut eletään nyt ja katotaan jos me onnellisina katsottais toistemme naamoja vielä mummuna ja pappana :)
Yleensä kun arjesta puhutaan, niin se tuntuu tarkoittavan sitä että kun hommat alkaa mennä alamäkeä, niin se on sitten sitä "arkea". No, meillä ei ole arki astunut ikinä kuviohin. Samanlaista yhdessäeloa tämä elämä on kun alussakin, joskin vaan parempaan suuntaan mennyt kun on ihanaa kun toinen on aina vaan tutumman oloinen, kun miettii että on jo monta yhteistä vuotta takana. Ehkä johtuu siitäkin, ettei meillä missään vaiheessa ollut sellaista treffailukautta, vaan käytännön syistä (asuttiin eri paikkakunnilla) kun tavattiin niin oltiin sitten saman katon alla usein aamusta iltaan ja illasta aamuun eli tavallaan asuttiin yhdessä alusta lähtien.
Ja en hämmästynyt, kauhistunut tai tyrmistynyt. Minulla on ollut aina realistinen kuva parisuhteesta, joten osasin odottaa.
Arkeahan sitä suurimmaksi osaksi yhdessä eletään, ja se on kivaa, varsinkin kun nauttii toisen kanssa pienistä arkisista asioista. Joskus tehdään jotain suureellisempaa piristykseksi.
Arki hiipii pikkuhiljaa suhteeseen. Minusta on mukavaa huomata selviävänsä paljon puhutusta koettelevasta arjesta ja edelleenkin vuosien jälkeen katsoa omaa rakasta ja ajatella, että "Kylläpä tuo mussukka onkin ihana! Ja ihka oma." :D
Olin tuossa keväällä kuukauden työmatkalla toisella puolella suomea yhtäpötköön. Reissun puolivälissä ukkeli alkoi kitisemään kuinka on ikävä ja tulikin sitten mun luokseni kyläilemään viikonlopuksi. Tässä tapauksessa "arki" näkyi siinä, että itse olisin ollut ihan tyytyväinen vaikka emmä olisi nähneet ja toisen tulo ainoastaan ärsytti. Mutta tuolloin koin muutenkin kokonaisvaltaisen "ahaa"-elämyksen, että tätäkö se nyt on.
Ja pakko sanoa, että tuon reissun jälkeen toisen naama ärsyttää turhankin pahasta ja toisen aiemmin pienet huonot piirteet ovat saaneet paljon suuremman mittakaavan.
No ehdittiin kuitenkin seurustella yli neljä ja asustella yhdessä kolme vuotta ennen kuin elämä arjistui. Itse olisin olettanut moisen tapahtuvan aiemmin.
Kun arki on yllättäen astunut, vapauden kaipuuna ja haluna hengittää mutta toisaalta ajatuksena syvemäästä tulevaisuudsta
niin sitten tuleekin mieleen käsiksi käymiset, jotka toiv. on taakse jäänyttä elämään, niin mites tässä sitten olis, mihin alkas suuntautua?
Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta, joista 4 asuttu saman katon alla ja parasta tässä elämässä on se ARKI!!!!
Mulla on täydellinen mies, tekee osaltaan meidän arjesta helppoa.
Kumpikin panostaa arkeen.
meillä taisi olla aika arkea heti alusta alkaen...eli ei ole muuttunut kummemmaksi suhteen edetessä
Tavattiin eukon kanssa uutena vuotena ja siitä eteenpäin on seurusteltu. Tässä vaiheessa voin sanoa että arki on tullut meidänkin suhteeseen. Petipuuhat on vähentyneet aikaisemmasta 1 krt/pv n.2-3 krt/kk, pussailu ja kaikenlainen "hyväily" on vähentynyt, ei poistunut mutta vähentynyt, hyvin harvoin tulee rakkaudentunnustuksia tekstiviesteillä yms. Mutta silti viihdytään hyvin yhdessä, ollaan jo tapeltukin ja pari kertaa kovastikin mutta kuitenkin. Kyllä se arki aina sieltä tulee jossain vaiheessa! Mutta arkikin on kivaa.
Tavattiin eukon kanssa uutena vuotena ja siitä eteenpäin on seurusteltu. Tässä vaiheessa voin sanoa että arki on tullut meidänkin suhteeseen. Petipuuhat on vähentyneet aikaisemmasta 1 krt/pv n.2-3 krt/kk, pussailu ja kaikenlainen "hyväily" on vähentynyt, ei poistunut mutta vähentynyt, hyvin harvoin tulee rakkaudentunnustuksia tekstiviesteillä yms. Mutta silti viihdytään hyvin yhdessä, ollaan jo tapeltukin ja pari kertaa kovastikin mutta kuitenkin. Kyllä se arki aina sieltä tulee jossain vaiheessa! Mutta arkikin on kivaa.
arki elämään ja ero tuli, ei kylläkään ehditty asumaan yhdessä vaikka yhdessä oltiin reilu 1,5 vuotta. Arjen huomasi siitä, ettei toista enää ollut ikävä ja suhde muuttui kaverisuhteeksi eli seksi jäi pois. Toisesta tuli etäinen ja kylmä. Tilanne pääsi niin pitkälle, ettei erolle ollut vaihtoehtoa.
Arki on tullut. Toinen etäinen eikä sano enää kauniita asioita. En tunne itsekään enää rakastavani...tunne katosi noin vuosi takaperin. Tavallista tallaamista. Yhdessä ollaan oltu enemmän ja vähemmän tiiviisti 2,5 v. Ensimmäinen suhteeni. Haluaisin tietää olisiko jonkun muun kanssa satumaisempaa, syvempää yhteyttä jne. En vain tiedä johtuuko tämä nyt siitä arjesta vai siitä ettei tässä olekaan sitä jotain. Mies on kiltti ja kultainen...kaipaisin kuitenkin enemmän romantiikkaa ja läheisyyttä.
Arki parisuhteessa on mahtava asia. Se 24/7 hiplailu ja kyhnääminen kuuluu vain alkuhuumaan. Elämässä pitää olla muutakin kuin vain jatkuvaa kainalossa kyhjöttämistä ja suklaassa dipattujen mansikoiden syömistä kynttilän valossa. Ystävät? Sukulaiset? Kaverit? Vaikka onkin parisuhteessa toisen ihmisen kanssa, ei sinun mikään vanki tarvitse olla! Kyllä parisuhteen molempien osapuolten on osattava ja ennenkaikkea saatava myös erikseenkin tehdä asioita. Jotkin parit toki saattavat olla kiinnostuneita aivan samoista asioista ja käydä yhdessä harrastamassakin mutta harvemmin. Toisen pitää antaa tavoitella omia unelmiaan ja tehdä mistä tykkää, vaikka sinä et niistä pitäisikään ☺️
Pikku hiljaa se hiipi. kumpikin teki vuorotöitä ja välillä ei nähty viikkoon. Sitten kun oltiin samalla sohvalla oli välillä kun ei olis tuntenut toista, välillä taas oltiin kuin kiimaiset teinit. Arki vaan pusertaa mehut pikku hiljaa ja kun ei nähdä usein mielenkiinto alkoi hiipua jostain syystä, seksi ja läheisyys väheni jne. Lapsen syntymä käänsi tilanteen täysin pää laelleen, nukuttiin eri huoneissa ja vähän niinkuin sumussa olis ollut. Siitä ne sukset alkaa harotella eri suuntiin, nainen viettää aikaa kaverien kanssa ja baari/ravintola iltoja on, vastaavasti minä taas omien kaverien kanssa ja seksielämä vain hijaa kuihtui ja kuoli pois. kun Kotona oltiin niin hyvä kun samalle sohvalle mahduttiin. Onhan se painajaista nykyään...alkuun ei malttanut pitää näppejä erossa toisesta nyt taas ei edes halua et toinen koskee.
Baari/ravintolaillat poislukien tuo kuulostaa pelottavan tutulta. Meillä on myös käynyt noin.
Lasten syntyessä puolisot muuttuvat "pelkäksi" isäksi ja äidiksi. Kun lapset aikuistuvat , isät ja äidit muuttuvat "kämppäkavereiksi". . Nyt lapset ovat jo lukiossa ja muutaman vuoden kuluttua pois pesästä. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu.
Seksin sijasta enemmänkin kaipaa läheisyyttä, johon toki voi joskus liittyä seksiäkin jos molemmat sillä päällä ovat. Pääasia, että toinen kiinnostaa miehenä tai naisena, eikä pelkästään sukupuolettomana kaverina.
Jos suhde on menossa umpikujaan, asialle pitäisi a.s.a.p. tehdä jotakin, jos ei halua kasvaa henkisesti irti toiseta.
Itse huomaan että viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut yhä useammin pohtia, pitäisikö vaan erota. Nykyinen puoliso olisi ihan ok, mutta parisuhde ei saa jäädä kämppis-tasolle. Muutaman kerran olemme asiasta jutelleet, ja minun tuntemukset tuli kuulemma ihan yllätyksenä.