Hei!
Nyt kerron teille tarinani ja haluaisin kuulla mielipiteenne siitä.
Tapasin avomieheni marraskuussa 2004. Olin silloin 19v ja mies 28v(Sanotaan vaikka Heikki nimeltään).En ollut seurustellut kenenkään kanssa vakituisesti(mitä nyt joskus jotain lukiorakkauksia oli ollut). Nautin silloin nuoruudestani ja minulla oli paljon miehiä kierroksessa. Tavattuamme tutustuimme Heikin kanssa. Heikki tekee keikkahommia ja hän lähti töihin 4viikoksi joulukuun alussa.
Pidimme yhteyttä kuitenkin Heikin kanssa kun hän oli töissä mutta pidin pientä peliä myös yhden toisen tyypin kanssa. Yhteydenpito loppui tähän kolmanteen kun Heikki tuli töistä tammikuun puolella.
Heikin ja minun suhteeni syventyi ja halusin olla vain hänen kanssaan. Tapasin kuitenkin tämän kolmannen miehen toukokuussa kun hän auttoi minua työasioissa. Sen jälkeen ei olla nähty. Silloinkin kun työasioissa nähtiin niin en halunnut mitään muuta kuin apua.
Tapasin kesällä myös entisen heilani Juhan. Juha asuu eri kaupungissa ja oli käymässä kotikaupungissani. Näin hänet lähikahvilassa ehkä n. 10 min ajan ja vielä myöhemmin kaupungilla ehkä n. 15 min ajan. Juha olisi halunnut vähän enemmän mutta tiesi myös että seurustelin Heikin kanssa. Juha ymmärsi ja toivotimme vain hyvät jatkot toisillemme. Kerroin Heikille että olin tavannut Juhan.
Koko ajan Heikki aavisteli että minulla oli ollut jotain muutakin säpinää ja kerroin nyt keväällä 2006 kaiken koska Heikki halusi tietää. Heikki räjähti ja kertomisen jälkeen suhteemme ei ole ollut enää entisensä.
Mielestäni itse en ole pettänyt Heikkiä.Kukaan ei ole kanssani halunnut seurustella vakavasti ja ajattelin että Heikkikin olisi ollut vain yksi "ilonpitokaveri".Mutta Heikin tultua kotiin silloin tammikuussa tajusin että tässä on nyt "se oikea mies". Tekemäni virheet ovat paisuneet enkä olisi tarkoittanut loukata Heikkiä. Heikki on mies jonka kanssa haluan olla loppuelämäni.
Nyt kuitenkin oma pääni alkaa olla aika sekaisin, koska Heikki tekee minulle henkistä väkivaltaa. Hän huomauttelee "pettämisistäni", ns. piikittelee, varsinkin kännissä. Hän sanoi että aikoo vielä jonain päivänä panna jotain kavereistani ja minun on asia siedettävä. Hän on kertonut kaikille läheisilleen, kuinka olen suuri valehtelija ja kuinka vielä viime syksynä olen varmasti vielä pettänyt häntä jonkun miehen kanssa. Hän myös uskoo että Juha kävi panemassa silloin minua kun oli kotikaupungissani, vaikka tosiaan ei näin käynyt. Heikki ei enää luota eikä usko minua. Olen kysynyt monta kertaa että haluaako Heikki tosiaan jatkaa tällaisen petturin kanssa. Mutta hän haluaa jatkaa kanssani mutta ei ikinä voi antaa anteeksi minulle.
En tiedä kuinka kauan itse jaksan enää hyvitellä. En käy baareissa enää, en pidä sellaisiin ystäviini enää yhteyttä jotka ovat Heikin mielestä epäilyttäviä (mukaanlukien paras ystäväni, jota Heikki vihaa sydämensä pohjasta). Hänen työssäoloaikanaan olen itse kaikki viikonloput hänen mukanaan ettei miedän tarvitsisi olla erossa. Mutta luottamusta enkä anteeksi saa. Ymmärrän kyllä etten saa anteeksi, eihän viheliäisyys ole oikein. Mutta se, että minut haukutaan joka kerta "kun aika alkaa olla taas kypsä" ei minusta ole oikein. Jos hän ei pysty eikä halua unohtaa, on mielestäni tätä suhdetta turha jatkaa.
Oma äitini, ystäväni ja jopa viime viikonloppuna kaksi Heikin ystävää sanoi minulle että varmasti sinun olisi parempi olla ilman Heikkiä. Minulla on ilmennyt psyykkisiä ongelmia, kuten menettämisen pelko, suuri ahdistus ja huonovointisuus silloin kun en ole Heikin kanssa. Murehdin suhdettamme koko ajan. Kun saan olla Heikin kanssa, oloni on ihan hyvä.
En tosiaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin olla Heikin kanssa ja luotan siihen että selviämme. On vaan niin huono olla.
Nyt haluaisin kuulla mielipiteenne. Kerron yksityiskohtia lisää jos on tarvis. Kiitos vastaajille.
Nyt kerron teille tarinani ja haluaisin kuulla mielipiteenne siitä.
Tapasin avomieheni marraskuussa 2004. Olin silloin 19v ja mies 28v(Sanotaan vaikka Heikki nimeltään).En ollut seurustellut kenenkään kanssa vakituisesti(mitä nyt joskus jotain lukiorakkauksia oli ollut). Nautin silloin nuoruudestani ja minulla oli paljon miehiä kierroksessa. Tavattuamme tutustuimme Heikin kanssa. Heikki tekee keikkahommia ja hän lähti töihin 4viikoksi joulukuun alussa.
Pidimme yhteyttä kuitenkin Heikin kanssa kun hän oli töissä mutta pidin pientä peliä myös yhden toisen tyypin kanssa. Yhteydenpito loppui tähän kolmanteen kun Heikki tuli töistä tammikuun puolella.
Heikin ja minun suhteeni syventyi ja halusin olla vain hänen kanssaan. Tapasin kuitenkin tämän kolmannen miehen toukokuussa kun hän auttoi minua työasioissa. Sen jälkeen ei olla nähty. Silloinkin kun työasioissa nähtiin niin en halunnut mitään muuta kuin apua.
Tapasin kesällä myös entisen heilani Juhan. Juha asuu eri kaupungissa ja oli käymässä kotikaupungissani. Näin hänet lähikahvilassa ehkä n. 10 min ajan ja vielä myöhemmin kaupungilla ehkä n. 15 min ajan. Juha olisi halunnut vähän enemmän mutta tiesi myös että seurustelin Heikin kanssa. Juha ymmärsi ja toivotimme vain hyvät jatkot toisillemme. Kerroin Heikille että olin tavannut Juhan.
Koko ajan Heikki aavisteli että minulla oli ollut jotain muutakin säpinää ja kerroin nyt keväällä 2006 kaiken koska Heikki halusi tietää. Heikki räjähti ja kertomisen jälkeen suhteemme ei ole ollut enää entisensä.
Mielestäni itse en ole pettänyt Heikkiä.Kukaan ei ole kanssani halunnut seurustella vakavasti ja ajattelin että Heikkikin olisi ollut vain yksi "ilonpitokaveri".Mutta Heikin tultua kotiin silloin tammikuussa tajusin että tässä on nyt "se oikea mies". Tekemäni virheet ovat paisuneet enkä olisi tarkoittanut loukata Heikkiä. Heikki on mies jonka kanssa haluan olla loppuelämäni.
Nyt kuitenkin oma pääni alkaa olla aika sekaisin, koska Heikki tekee minulle henkistä väkivaltaa. Hän huomauttelee "pettämisistäni", ns. piikittelee, varsinkin kännissä. Hän sanoi että aikoo vielä jonain päivänä panna jotain kavereistani ja minun on asia siedettävä. Hän on kertonut kaikille läheisilleen, kuinka olen suuri valehtelija ja kuinka vielä viime syksynä olen varmasti vielä pettänyt häntä jonkun miehen kanssa. Hän myös uskoo että Juha kävi panemassa silloin minua kun oli kotikaupungissani, vaikka tosiaan ei näin käynyt. Heikki ei enää luota eikä usko minua. Olen kysynyt monta kertaa että haluaako Heikki tosiaan jatkaa tällaisen petturin kanssa. Mutta hän haluaa jatkaa kanssani mutta ei ikinä voi antaa anteeksi minulle.
En tiedä kuinka kauan itse jaksan enää hyvitellä. En käy baareissa enää, en pidä sellaisiin ystäviini enää yhteyttä jotka ovat Heikin mielestä epäilyttäviä (mukaanlukien paras ystäväni, jota Heikki vihaa sydämensä pohjasta). Hänen työssäoloaikanaan olen itse kaikki viikonloput hänen mukanaan ettei miedän tarvitsisi olla erossa. Mutta luottamusta enkä anteeksi saa. Ymmärrän kyllä etten saa anteeksi, eihän viheliäisyys ole oikein. Mutta se, että minut haukutaan joka kerta "kun aika alkaa olla taas kypsä" ei minusta ole oikein. Jos hän ei pysty eikä halua unohtaa, on mielestäni tätä suhdetta turha jatkaa.
Oma äitini, ystäväni ja jopa viime viikonloppuna kaksi Heikin ystävää sanoi minulle että varmasti sinun olisi parempi olla ilman Heikkiä. Minulla on ilmennyt psyykkisiä ongelmia, kuten menettämisen pelko, suuri ahdistus ja huonovointisuus silloin kun en ole Heikin kanssa. Murehdin suhdettamme koko ajan. Kun saan olla Heikin kanssa, oloni on ihan hyvä.
En tosiaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin olla Heikin kanssa ja luotan siihen että selviämme. On vaan niin huono olla.
Nyt haluaisin kuulla mielipiteenne. Kerron yksityiskohtia lisää jos on tarvis. Kiitos vastaajille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
antaa mitään yleispätevää neuvoa, muuta kuin että HÄIVY SUHTEESTA. Näyttää siltä, että Heikki käyttää nyt psyykkistä väkivaltaa suhteessanne ja aika kovaa käyttääkin. Et ole häntä pettänyt, hänellä ei ole mitään syytä kohdella sinua näin, ei edes vaikka olisit pettänyt. Tarkoituksensa on syyllistää sinua asialla, jotta saa sinut itsestään riippuvaiseksi sitä kautta. Olen samaa mieltä kuin äitisi, elämäsi voisi olla paremminkin kuin tämän läheisriippuvaistehtaan kanssa.Olet senverran nuori, että löydät vielä monta poikaystävää, joista sitten vertailun kautta voit valita itsellesi sen sopivimman. Noin nuorena ei kannata jäädä noin huonoon suhteeseen, vaikka kuinka tuntuisi, että "rakastaa". Tosin, juuri nuorena saattaa ajautua tuollaiseen suhteeseen, koska silloin juuri opetellaan , mitä elämästä haluaa. Itsekin luuhasin aikoinani juuri tuollaisen pojan kanssa ( 20 V sitten) ja yritin niin helvetisti todistaa rakkauttani hänelle jonkun vähäpätöisen virheen takia. Olin ahdistunut ja uhrasin paljon ( kuten sinäkin tet), ettei minua jätettäisi. Nyt naurattaa, mutta silloin oli "tosi kyseessä". Jälkeenpäin, kun sitten jätin hänet kaduin kun en ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Mutta hei sitähän elämänkokemus on, että tekee kaikenlaista kaikenlaisten ihmisten kanssa ja sitten tietää taas paremmin, mitä ei halua ja toivottavasti myös sen, mitä haluaa. kaikella on aikansa, mutta toivon ja rukoilen, ettei suhteestanne tule mitään "loppuelämän tarinaa", eikä siitä vielä tuossa iässä tarvitse tullakaan. Nostat kytkintä jossakin välissä, mutta pidäpä huoli realiteettitajustasi sekä itsetunnostasi. Tuon miehen tarkoituksena on syödä sinulta pois juuri nämä ominaisuudet - olet sen jälkeen helpommin hallittavissa, mitä onkin jo tapahtunut. Hän ei pidä ystävistäsi, joten olet jo unohtanut heidät jne.. NYT ON AIKA NOSTAA KYTKINTÄ. Tuntuu pahalta viikon pari, mutta sitten nousee viha häntä sekä itseäsi kohtaan, koska olet antanut kohdella itseäsi näin. kesä on tulossa- älä pilaa sitä yhdellä miehellä. Pääset hänestä eroon kun vähän tsemppaat, etkä jää häneen roikkumaan.
Tiesikö miehesi näistä tapaamisista? Mielestäni toisten miehien tapailu selän takana on jo arvelluttavaa. Kyllä tässä ihan oikeaa ihmistä syyllistetään, vaikkakin ääliö miehesi ei tiedä kuinka hyvä nainen hänellä on. Ja hän on ilmeisesti sairas henkisesti, jos pitää tuolla lailla käyttäytyä sinua kohtaan. Itse ainakin olisin antanut anteeksi, eihän mitään ole tapahtunut. Olet tehnyt joka käänteessä oikeat ratkaisut, eikä suhteen alkuaikoina voi tietää miten suhde kehittyy. Kuulostaa tuo sun mies vaan itsetunnottomalta ,kun pitää niin kiinni. Uskoisin sinulle löytyvän paremman miehen, mutta älä anna henkisen nöyryytyksen jatkua. Ei kannata jäädä suhteeseen kynnysmatoksi, eikä miehelläsi ole mitään oikeutta puhua sinulle alentavasti.
Pistä sille jauhot suuhun :P. Jaksamisia!
Ihan sama juttu minulla jälkikäteen on harmittanut tosissaan, että tuhlasin monta vuotta! Olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin. Tai ei olisi pitänyt aloittaa koko suhdetta! Silloin olin kyllä todella ahdistunut ja voin erittäin huonosti. Nykyään maailmani on aivan toinen! "Ei mies vaihtamalla parane"- sanonta on täyttä puppua!
Sano sille, että
"Suhteellamme ei ole onnellista tulevaisuutta tälläisenä. En ole sinua pettänyt ja kaiken olen nyt kertonut rehellisesti. Joko nyt unohdetaan entiset asiat, hankitaan vaikka ammattiapua, ja kaikenlaiset kostot ja riitelyt asiasta jätetään myös. Minä haluaisin jatkaa suhdettamme, rakastan sinua eikä minulla ole ketään muita, eikä tule. Tämä asia pitää nyt selvittää. Jos se ei sovi sinulle, on ehkä parempi, että erotaan. Tämmöinen jatkuva riitely, kostouhkailu ja piikittely ei ole rakastavan parin elämää, eikä tuo mitään hyvää. Mitä olet mieltä?"