Olen parikymppinen nainen ja olen avoliitossa ollut nyt vuoden päivät. Olen miettinyt tai minua on häirinnyt asia, että avokkini on ainut seksikumppani mitä minulla on koskaan ollut.
Välillä tule ajateltua että onkoha ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, tai millaista olisi olla muitten miesten kanssa. Pelkään että joskus minulle tulee kauhea halu kokeilla muitakin tai että tämä asia vaivaa lopun ikää.
Haluaisin saada mielipiteitä ja kokemuksia siitä, jos on ollut yhdessä vain yhden kanssa. Tuleeko myöhemmin kokeilunhalu muita kohtaa? Vaivaako asia pidemmän päälle?
Välillä tule ajateltua että onkoha ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, tai millaista olisi olla muitten miesten kanssa. Pelkään että joskus minulle tulee kauhea halu kokeilla muitakin tai että tämä asia vaivaa lopun ikää.
Haluaisin saada mielipiteitä ja kokemuksia siitä, jos on ollut yhdessä vain yhden kanssa. Tuleeko myöhemmin kokeilunhalu muita kohtaa? Vaivaako asia pidemmän päälle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäkin itse EN koe olevani kokematon, vaikka avopuolisoni onkin minulle se ainoa ja ensimmäinen, ja minä hänelle. Olemme siis harrastaneet seksiä vain ja ainoastaan toistemme kanssa, mutta en koe itse kuitenkaan olevani kokematon. Kokemus ei ole suoraan verrannollinen seksikumppaneiden lukumäärään, vaan siihen vaikuttaa myös laatu. Tunnen mieheni ja täten tiedän mistä hän pitää, ja hän tietää mistä itse pidän, joten olemme kokeneet yhdessä miten toista voi koskettaa niin että nautinto on suuri.
Yhdessä kohta kolme vuotta, eikä ole koskaan tullut mieleen missä se ruoho olisi vihreämpää. Miksi olisi? Asia siis EI ole vaivannut ollenkaan, päin vastoin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Kuulostaa jo pahalta että sinä edes ajattelet tuollaisia, haluat siis jo oikeastaan lisää seksikumppaneita, vai?
Älä kuitenkaan missään nimessä petä avopuolisoasi, vaan sano sit suoraan että halut kokea enemmän, voihan olla että miehesikin haluaa kokea lisää. Parempi puhua asioista suoraan, avoimuus on kaiken a ja o suhteessa.
Itse olen todella onnellinen, että oltiin molemmat toistemme ensimmäiset. Opeteltiin yhdessä. Eikä tarvitse olla tyytymätön avomieheeni, sen takia että "Matti" oli niin paljon hellempi, "Markolla" oli mahtava kieli, "Antti" osasi aina yllättää, "Jarno" oli niin mahtava suutelija.
Ehkä ymmärsit pointin...?! Ei siis tarvitse turhaan murehtiä niistä ex-kumppaneista.
Moi!
Mulla on joskus tullut suhteen aikana samanlaisia ajatuksia, mutta ne on sitten hiipuneet.
Jokainen epäröi joskus.
Mutta jos suhde on hyvä, koittakaa mieluummin terästää omaa seksielämäänne.
miehellä on ollut muijia paljon enemmän kun mitä mul on ollut jätkiä. ja tää suhde on oikeestaan mun eka kunnon suhde. ja kyllä se vaivaa. lähinnä se et ei olla "tasavertaisia" noitte edellisten suhteen. ollaan oltu yhdessä nyt 4v.
Joo kyllä muakin vaivaa sama juttu..toisaalta ei pitäis olla mitään tarvetta kokeilla muiden kanssa..ei se varmasti sen parempaa ole, nykyisessä ei ole mitään vikaa. Mutta toisaalta vaivaa että toisella on ollu monta kertaa enemmän kokemuksia. Ja sekin että tuntuu siltä että kaikilla muilla on paljon kokemuksia ja jos ei ole niin on jotenkin epänormaali..Vaikka sillä ei pitäis olla yhtään mitää väliä mitä muut on tehny! Ja on ihmisiä jotka ei eläessään ole kenekään kanssa ja ihan yhtä ihmisiä ne silti on.
On se vaan vaikeeta. Nyt on niin hyvä juttu meneillään ettei sitä tollasen takia pidä pilata mutta pelottaa silti että se koituu viel pahaks ongelmaksi omalta puolelta..Mutta ehkä se menee vielä ohi..ei kaksi vuotta niin pitkä aika ole.
avomieheni oli ensimmäinen jonka kanssa tein sen. Eli olin siis kokematon. Mut´ta rakkaani "opetti" minulle kaiken. Eli ei kokeneestä tuli kyllä-kokenut.
Nolotti kun ei osannut kaikkea heti alussa tai kun ei mennyt heti sisään... Ym...
Mutta rakas sanoi ettei ole mitään kiirettä ja "rauhoitteli" minua...
Täytyy olla "oppaana" sellainen johon oikeasti luottaa ja rakastaa!
En ole koskaan haaveillut edes kenestäkään muusta kuin rakkaasti. Ollaan seurusteltu 2 v ja mentiin kihloihin 22.6.2006.
Melkein itkin kun luin tuon sun kirjoituksen. Olen 19 ja seurustellut vajaan 2v. ja vuoden vaihtuessa pitäisi muuttaa yhteen. Olen pakkomielteisen ahdistunut, kun miehellä on ollut kuitenkin jotain 5-6 tyttöä vähintään ja itse tulin suoraan pystymetsästä (tai no, olihan sitä tehty kaikkea mutta yhdyntää ei). Saatan unohtaa asian viikoksi ja kun se taas tulee mieleen niin tuntuu että vatsaan kasvaa kylmä möykky.
Muutaman kuukauden olen lisäksi saanut olla jatkuvassa pienessä puutteessa, kun tarpeet on molemmilla aivan eri luokkaa. Tämäkin stressaa. Ja mitä minä valittaisin, kun en voi edes tietää vaikka itse olisin aivan hirveän huono pano ja kaikki aiemmat olisivat olleet ihania enkä muka voi edes tietää paljonko haluan ja mitä, kun ei ole vertailukohteita. Kun viimein päästään asiaan, miehellä on silmät kiinni ja minulta menee fiilis täysin, kun ajattelen että ketähän se ajattelee, jos ei minua kerran.
No mutta eipä meillä kumpikaan petä, kun toinen ei koe tarvitsevansa seksiä ja minä olen melkoisen hukassa kaikessa. Henkisellä tasolla toimisi kyllä oikein hyvin ja kyllä minä tuota rakastankin. Tähän ongelmaan ei kai puhuminen auta, itkenkö yhäkin vain salaa öisin miehen selkää tuijottaen.
Niin, tässä nyt oli paljon muutakin ongelmaa kuin se että minkälaista olisi muiden kanssa. Ulkopuolista tarjontaa toki olisi, mutta en kykene kuvittelemaan itseäni harrastamassa tunteetonta seksiä - siksi juuri odotinkin niin kauan, että jäin olemaan ensimmäiseni kanssa.
Vaikea sanoa mitä tästä tulee, mutta ovat kuulemma muutkin selvinneet ja toivon niin jumalattomasti että meillä tuo tarpeiden epätasapaino saataisiin kanavoitua jotenkin järkevästi. Toivon kommentteja, mutta ei toki viedä huomiota alkueräiseltä...
"Saatan unohtaa asian viikoksi ja kun se taas tulee mieleen niin tuntuu että vatsaan kasvaa kylmä möykky."
Se on aika jännä että välillä asia tuntuu mitättömältä..Miksi pitäis välittäää entisistä kun meillä menee hyvin ja tiedän että haluan olla vain tämän kanssa. En usko että saisin mitään irti toisia kokeilemalla, paitsi toki lukumäärä nousisi. Nyt lähinnä haittaa juuri se että ei olla "tasoissa" ja se että minua voidaan verrata muihin, mutta itsellä ei ole mitään mihin verrata häntä.
"Tähän ongelmaan ei kai puhuminen auta, itkenkö yhäkin vain salaa öisin miehen selkää tuijottaen.Niin, tässä nyt oli paljon muutakin ongelmaa kuin se että minkälaista olisi muiden kanssa. Ulkopuolista tarjontaa toki olisi, mutta en kykene kuvittelemaan itseäni harrastamassa tunteetonta seksiä - siksi juuri odotinkin niin kauan, että jäin olemaan ensimmäiseni kanssa. "
Ihan kun minun suustani. Toivon todellakin että tästä pääsee yli..