Olen parikymppinen nainen ja olen avoliitossa ollut nyt vuoden päivät. Olen miettinyt tai minua on häirinnyt asia, että avokkini on ainut seksikumppani mitä minulla on koskaan ollut.
Välillä tule ajateltua että onkoha ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, tai millaista olisi olla muitten miesten kanssa. Pelkään että joskus minulle tulee kauhea halu kokeilla muitakin tai että tämä asia vaivaa lopun ikää.
Haluaisin saada mielipiteitä ja kokemuksia siitä, jos on ollut yhdessä vain yhden kanssa. Tuleeko myöhemmin kokeilunhalu muita kohtaa? Vaivaako asia pidemmän päälle?
Välillä tule ajateltua että onkoha ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, tai millaista olisi olla muitten miesten kanssa. Pelkään että joskus minulle tulee kauhea halu kokeilla muitakin tai että tämä asia vaivaa lopun ikää.
Haluaisin saada mielipiteitä ja kokemuksia siitä, jos on ollut yhdessä vain yhden kanssa. Tuleeko myöhemmin kokeilunhalu muita kohtaa? Vaivaako asia pidemmän päälle?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet ainutlaatuinen! Olet ollut vain sen yhden kanssa, pidä hänet! Älä edes harkitse muita, se että olet ollut vain yhden miehen kanssa on niin mahtava asia, ettei sitä kannata muuttaa!
Mietippä seksitauteja, vaikka niiltä voi suojautua niin sataprosenttinen ei sekään suoja ole. Yhdestä syrjähypystä tai suhteesta saatat saada koko elämän kestävän taudin....
Ole onnellinen ettei sinun ole pakko ollut käydä koko jalkapallojoukkuetta läpi kuten nykyisillä naisilla tuntuu olevan takana.
Ei kukaan halua olla herra 47, vaan herra 1 !
niin tuosta "Ei kukaan halua olla herra 47, vaan herra 1 !" avokkini mielestä sillä ei ole merkitystä onko minulla ollut muita miehiä vai ei, eli siinä ei ole mitään hienoa tai hyvää että hän on minun ainoa (ei tosin mitään pahaakaan)
Minulle myös avomieheni on ensimmäiseni. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, saman katon alla reilun vuoden, ja olen nyt 20-vuotias. Koska minulla ei juuri sinua pidemmälle ole kokemusta asiasta, niin näkemykseni tuskin sinua hirveästi auttaa, mutta siitä huolimatta. Minulla pyöri noita ajatuksia päässä ehkä 3-4 vuotta sitten, ja ainakin omalla kohdallani ne on täysin haudattu ja unohdettu. Mitä kavereilta kuulee, ruoho harvemmin on kovin vihreää =) Ja kun olen sen oman vihreän keitaani löytänyt, niin en lähde tahallani sitä uhraamaan jossittelun nimissä. Minun on nyt hyvä olla, ja se riittää. Jos aina etsii parempaa, löytää itsensä lopulta olemasta yksin. Miksi siis edes aloittaa etsimistä, jos on jo onnellinen?
Tietysti jos asia sinua kohtuuttomasti vaivaa, silloin et ole onnellinen. Silloin ei auta muu kuin lähteä muille apajille. Mutta mieti ensin, saako naistenlehtien ja saippuasarjojen huuhaa sinut pilaamaan jotain kaunista ja kestävää, vai oletko lähdössä toisille teille oikeista syistä?
Koko elämän tarkoitushan on kaikilla osa-alueilla kilpailla toisten miesten kanssa "sijoista".
Viis siitä, että löytää itselleen kumppanin jota todella rakastaa. Tärkeintähän siis on se että voi muiden miesten silmissä olla se "ykkönen", jota kuut kadehtii. Tyttöystäväksi otetaan nainen jota (mielellään) kukaan muu mies ei ole päässyt panemaan ja sehän se on hienoa, ja toiset miehet kateellisia (ainakin omassa mielessä).
Säälittävän yksinkertaisia tollaset ihmiset, ei voi muuta todeta.
Itse en ainakaan koskaan mieti kenenkään tuttavan kumppaneita, että "ton tyttöystävä on pannut 10 muun kanssa ennen sitä ja ton tyttöystävä 17 ja ton 5...". Tuttavien tyttöystävistä pidän joistakin enemmän kuin toisista sen takia, minkälaisia he ovat ihmisinä.
Mistä kumpuaa se tarve nähdä tyttöystävä vain välineenä todistaa jotakin? Ja eiköhän melkein jokainen ole sille kumppanilleen se "herra numero 1" ? vaikka panoja olisi ollut ennen teidän suhdettanekin. Tai itse ainakin näen asian niin että ei se, että pääsee ensimmäisenä jotakin tyttöä panemaan, tarkoita että olisi herra numero 1. Herra numero 1 on se, jonka tyttö valitsee kumppanikseen, ei pelkäksi panokseen.
toisesta välittää ja pedin puolella elämä suht tyydyttävää en oikeastaan usko että muita tarttee ees kokeilla. jos suhde muutenkin hyvällä mallilla:)
itselleni ei ole tullut sellaista tunnetta:) enkä kyllä edes haluaisi kokeilla:)
Seksin laadulla ja määrällä ei ole mitään tekemistä seksikumppanien määrän kanssa.
Jos olet onnellinen, vaivaako se pidemmän päälle?
Tää saattaa kuulostaa tosi kylmältä, mut mä olen sitä mieltä, et jos sulla jo nyt on tollanen olo, niin toi tunne tulee lopulta syömään teiän suhteen.. Mut siis tietenkin vaan, jos sulla on oikeesti halua vapauteen ja koet jääneesi paitsi jostain, minkä haluaisit kokea..
Eli älä nyt heti jätä miestäsi, vaan mieti tarkkaan mitä haluat ja mikä on sulle tärkeetä.. ja muista se, et sä olet vielä tosi nuori ja sulla on aikaa paljon kaikenlaisiin kokeiluihin.. Ja pettämään älä ainakaan lähde, jos toi tunne on tosi vahva, niin puhu poikaystäväsi kanssa ja pitäkää vaikka taukoa..
Vaikea paikka, koska kukaan ei halua herätä kolmi-, nelikymppisenä ja tajuta, ettei oo koskaan "kunnolla" elänyt nuoruuttaan ja sitten silloin roikkua jossain räkälöissä elämässä menetettyä nuoruuttaan.. Mutta kukaan ei myöskään halua menettää mahdollista elämän rakkautta vaan jonkun kokeilunhalun takia..
Mut tää päätös sun täytyy itse tehdä ja muitten on siinä vaikea auttaa..
tässä tulee kylmää suihkua, enkä halua levennellä asialla. Minulla on ollut useampikin varattu nainen salarakkaana, tälläkin hetkellä yksi. Useimmat heistä ovat olleet aikaisemmin vain yhden tai muutaman miehen kanssa. Nälkä yllätti ja sitä lähdettiin hakemaan vihreämpää ruohoa sieltä toiselta puolelta.
Kaikki ovat olleet tyytyäväisiä, minäkin. Kotona he ovat voineet vaatia miehiltänsä sitten sellaista mistä pitävät. Omat jutut kun tahtoo parisuhteessa "rutinoitua". Jos olet onnellinen yhden kanssa, pidä siitä kiinni. Mutta jos et, niin harkitse tarkoin mitä teet!!!
olet niin nuori, että eiköhän noita kokemuksia tule. Itse en ikinä esim. menisi naimisiin ellen olisi kokeillut sänkyhommia ensin - KUNNOLLA tarpeeksi monen kanssa, että tietäisin kenen kanssa synkkaa. Tokihan suhteisiin muutkin jutut vaikuttaa, mutta valitettavasti seksi on kyllä aika tärkeä- ainakin minulle ja kai muillekin, kun siitä niin paljon puhutaan, joko sen puutteesta tai siihen liittyvistä muista ongelmista. Tää seksin harrastaminen kun on kahden kauppa. Se ei tarkoita sitä että nk. jakaisi kaikille, vaikka olisi ollut 100 kumppania, se on se miehinen ja kulttuurinen näkökulma ja se on niiden ihmisten pään sisällä, ei välttämättä sinun. Seksiä voi harrastaa todellakin vaikka 100 tyypin kanssa ( ei välttämättä yhtäaikaa), jos se luonnistaa, tuntuu hyvältä, kemiat ja kunnioitus pelaa, eikä tule morkkiksia ja on vaikkapa sinkkuna ja hoitaa ehkäisyn. Seksiä harrastetaan sellaisten ihmisten kanssa, joista todella pitää, nyt en puhu jostain jurrissa naimisesta kapakkaillan jälkeen, vaan tietoisista valinnoista, joihin liittyy vapaaehtoisuus, molemminpuolinen halu, ymmärrys ja toisen kunnioitus. Se sinkkuus on kiva keksintö. partnereiden lukumäärä ei tee ihmisestä parempaa eikä huonompaa, tietääpähän sitten ainakin mitä haluaa. Täytyy olla oman elämänsä herra, eikä kuunnella noita neitsyt lötinöitä, niillä on oma lehmä ojassa. Se olet sinä itse kun kärsit sitten myöhemmin, ei se MIES, joka hehkuttaa neitsytsontaa. Jos ei kokeile eri miehiä, ei välttämättä tiedä mitä haluaa. Ne on kuitenkin kaikki erilaisia ja niiden kanssa voi harrastaa erilaista seksiä. Mieltymyksetkin muuttuu ja miesmaku, nyt tuntuu hyvältä pitkä ja hidas seksi ensi vuonna nopea ja aggressiivinen jne... No,eiköhän kohdallesi tule ihan luontevasti mukavia, erilaisia, taitavia ja rakastettavia seksikumppaneita, joiden kanssa synkkaa monella eri tasoilla. Mutta älä nyt vaan ala kuuntelemaan tota neitsyt paskaa, kummastuttaa ihan, että vielä nykypäivänä on tollasia tyyppejä. Syyllisyys nurkkaan ja rinta rottingilla kesälaitumelle.
Siis ethän voi kokeilla kaikkea tässä maailmassa, oli se sitten mitä hyvänsä (ammatti, auto, asuinpaikka, ruoka tai sitten mies). Jossain asioissa on vain todettava, että kaikkeen ei ole mahdollisuutta. Ja joku syö koko ikänsä lihapullia ja muusia ja on ihan tyytyväinen eikä kaipaa ollenkaan eksoottisia makuelämyksiä.
Jos suhde on kunnossa, niin silloin ruoho ei ole aidan toisella puolella vihreämpää, sen varmasti tiedät. Mutta koska tuollaisia mietit, niin suhteessasi on jotain vikaa. Mutta kokemattomuutesi se ei ole.
Ja jos niin käy, että suhteesi ei ole kunnossa, niin sitten on erottava. Ja sitten saa kokeilla muita. Suhteessa on aika paljon muutakin kuin seksi, jos asiaa mietit. Toinen juttu on tietysti se, että miksi ihmeessä olet noinkin nuorena sitoutunut "lopullisesti" etenkin kun se tuntuu jo nyt ahdistavan.
Parikin ihmistä sanoi, että olen nuori ja mulla on aikaa kaikenlaisiin kokeiluihin. Mutta, entä jos ei olekaan! Tarkoitan vaan että olen tosissani tämän miehen kanssa, enkä usko että löytäisin parempaa. (toki meilläkin on omat ongelmamme) Mietin vain yhtenä päivänä, että minua kaduttaa se etten ennen seurusteluamme "tarttunut tilaisuuteen", mutta eipä silloin tehnyt mieli kokeilla.
Ja tuosta pettämisestä, en ikinä haluaisi pettää enkä ole sitä edes ajatellut tekeväni!!
Tämä asia vaivaa minua ehkä muutaman kerran vuodessa eli ei se ole koko ajan mielessä. Ja useimmiten se tulee mieleen silloin kun kuuleee muitten baariseikkailuista yms.
Olen puhunut asiasta myös avokkini kanssa. Hän sanoi että jos minua todella harmittaa se asia ehkä mun pitäis päästä kokeilemaan jotain miestä, kunhan siinä ei olisi mitään tunteita pelissä. Tähän en suostu, sillä sehän olisi pettämistä vaikka olisikin "lupa". Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää: mulla olisi huono omatunto ja mies katkeroituisi.
Joku ehdotti taukoakin suhteesta, että saisi sit mennä vapaasti. Uskotteko tosiaan että sellaisen tauon jälkeen voisi palata yhteen ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, järjetöntä minusta.
Niin, ehkä tässä asiassa vaivaa se että mieheni ei arvosta sitä että olen hänen ensimmäinen. En nyt tarkoita että olisin parempi kuin muuta tai mitään sellaista. Mutta olisi kiva vain kuulla jotain "kannustusta" tai... äh, vaikea selittää, olkoon..
Mulla ja avollani oli suhteemme alkuaikoina suhde katkolla. Olimme muutaman kuukauden erossa. Lähellä oli, että katko olisi ollut lopullinen. Helkutin lähellä. Molemmat liihotimme tahoillamme. Minulla oli ainakin enemmän kyseessä "laastarointi". Yhteen palasimme avoni ehdotuksesta. Jotenkin vaan päädyttiin samaan sänkyyn. Kyllä niistä kokemuksista ylipääseminen vaati aikaa. Luulisin, että useimmiten katkot päätyvät lopulliseen eroon. Mutta joskus voi käydä näinkin.
Kuule, on niitä muitakin, jotka ei ole monen miehen kanssa olleet. Minulla on ikää jo 45 ja elämääni kuuluu kaksi pitkää suhdetta eli tasan kaksi miestä on pöksyihini päässyt viime syksyyn asti.
Nyttemmin isännän luvalla oli kaksi "irtojuttua", mutta niistä ei hullua hurskaammaksi tullut. Päinvastoin, huomasin, että onpa minulla hyvä ja komea mies kaikinpuolin. Ja ei se sänkytouhu ilman tunteita ole mistään kotoisin. Ei tarvi enää kokeilla. Eikä tarvi sinunkaan, jos todella rakastat sitä miestäsi.
Minä aloin seurustelemaan nyt jo exäni kanssa 18-vuotiaana. Hän vei neitsyyteni. Hänellä itsellään oli ollut useita merkityksettömiä seksikokemuksia. Hän oli ennen minua pannut suurinpiirtein kaikkea mikä liikkuu. Suhteemme oli 4 vuotta onnellinen ja hyvä, vaikka aina silloin tällöin ajattelinkin että voiko tässä muka olla elämäni ainut seksikumppani?
Vuodenvaihteessa tarjoutui tilaisuus kokeilla seksiä yhden erittäin mukavan miehen kanssa, johon hieman ihastuin. Tunsin ihan hirveää syyllisyyttä kultani vuoksi mutta en osannut päästää tästä kokeilusta irti. Tyhmä minä halusin kokeilla miltä jonkun toisen kanssa heilastelu tuntuu. Minulla oli salattavaa ja etäännyin omasta rakkaastani talven aikana pikkuhiljaa.
Toukokuussa oli rakkaani päättänyt päästää minusta irti ja päätti suhteemme. Siitä alkoi alamäkeni. Ikävöin rakastani. Sydäntä korventaa yötä päivää, itkusta ei tule loppua. Erotuskaa. Nyt en mitään muuta haluaisi kun olla rakkaani kanssa, rakastella hänen kanssaan. Seksi toisen miehen kanssa ei tuntunut yhtikäs miltään ilman oikeanlaisia tunteita, vaikka tämä toinen mies oli omaa kultaani "taidokkaampi" ja mielikuvituksellisempi sängyssä.
Rukoilen sinua, älä päätä suhdettasi ainakaan samalla tavalla kuin minä. Nyt huomaan mitä olen menettänyt. Nyt kun olisin vapaa kokeilemaan kaikenlaisia miehiä, kukaan ei kiinnosta. Miesten huomiota olen aina saanut runsaasti baarissa yms. Tunnontuskani ovat hirveät. Kultani ei enää eroamme sure ja hyvä niin. Hän ansaitsee niiiiin paljon paremman naisen, kun mitä minä hänelle menneen talven olin. Vaikka ei hän edes tiedä, että vieraannuimme toisistamme pettämiseni takia.
..että millään seksikokemuksilla ei ole nyt paskankaan väliä. Nyt ainakin havahduin siihen. Toivon, että löydän vielä tosirakkauden, jolle olla uskollinen. Hän voisi sitten olla se kolmas ja viimeinen seksikokemukseni.
Tulipa paha mieli kun luin miten suhteelleenne on käynyt. Mietin, että olisiko ollut suhteenne pelastus, jos olisit kertonut miehellesi koko homman. Jos hänellä itsellään on ollut monia ennen sinua, niin hän ehkä olisi ymmärtänyt.
Meillä tilanne oli sen verran erilainen, että miehen luvalla sain "käydä vieraissa". Hänellä itsellään on myös ollut tosi paljon naissuhteita ja halusi antaa minullekin tilaisuuden kokeilla.
Eipä tarvitse enää kokeilla, oma on paras.
Hyvää Juhannusta sinulle kaikesta huolimatta. Koita jaksaa, elämä jatkuu. Löydät oman rakkaan jonain päivänä ja yleensä se löytyy etsimättä.