Löytyisiköhän ulkomailta töitä 50 v insinöörille.
Olen ollut 3 vuotta työttömänä ja sitä ennen 30 vuotta töissä. Töitä on haettu, rakennusapumies - suunnittelu hommia, mutta ei minkäänlaista vastakaikua.
Olen ollut 3 vuotta työttömänä ja sitä ennen 30 vuotta töissä. Töitä on haettu, rakennusapumies - suunnittelu hommia, mutta ei minkäänlaista vastakaikua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Olen ollut 3 vuotta työttömänä "
Itsellä alkaa työttömyys kesän jälkeen yli kahdenkymmenen työvuoden jälkeen, ja jo nyt irtisanomisajalla tuntuu, että kohta alkaa päässä viirata, kun ei uutta työpaikkaa näköjään saa, vaikka mitä temppuja tekisi.
Miten itse olet pysynyt järjissäsi ja mistä saat aina uutta puhtia hakea uudelleen ja uudelleen työtä, vaikka tuntuu, että kaikki yritykset valuu johonkin mustaan pohjattomaan aukkoon.....
En ole kuukausiin hakenut minkäänlaista hommaa,se tuntuu niin turhalta. Menot on täytynyt karsia minimiin, alkoholiin ei vielä ainakaan ole tarvinnut turvautua. Työvoima toimistosta ei minkäänlaista apua. Ei auta muu kuin odotella eläkkeelle pääsyä, sitten 10 vuoden päästä.
Älä masennu, kyllä se duuni sieltä joskus eteen tupsahtaa ja sitten on ihana vapaus takana.
Itse olin lähes kolmekymmentä vuotta samassa työpaikassa ja olisin vieläkin, jos olosuhteisiin ei olisi tullut suuria muutoksia. Irtisanouduin pari vuotta sitten ja olen siitä asti etsinyt tietyntyyppistä työpaikka, jonka viimein sain. Nyt kuukauden työnteon jälkeen muistelen kaiholla työttömän vapautta. Oli aikaa tavata ystäviä, hoitaa kotia ja harrastaa.
Älä siis masennu. Ja unohda alkoholi, joka varmasti tuhoaa taloutesi. Tee työnhaun ohessa kaikkea kivaa, josta työssä ollessasi vain unelmoit. Säästäväinen toki tarttee olla, mutta yllättävän vähällä sitä toimeen tulee.
Hauskaa juhannusta.
Olen 54 vuotias diplomi-insinööri. Työttömänä olen ollut 3 vuotta ja työkokemusta minulla on 28 vuotta. On huvittavaa (tai ehkä ei sittenkään!) todeta, että työnantajat valittavat etteivät saa ammattitaitoista työväkeä. Sitten kun olen tarjoutunut työhön, lopputuloksena on kuitenkin ollut se, että he ovat valinneet vapaana olleeseen paikkaan nuoren, ei niin ammattitaitoisen (kun halvalla saa). Olen myös menettänyt täysin kaiken uskoni siihen että joskus vielä saisin töitä. Olen ollut paljon töissä ulkomailla ja olen yrittänyt löytää töitä sieltä taas mutta tuloksetta. Näyttää siltä että olemme toisenluokan kansalaisia ja meitä ei enää tarvita täällä.
että itse olen kolemkymmpinen insinööri ja huippukuntoinenkin (juoksin maratonin tukholmassa -05) ja silti en pääse mihinkään töihin. Esimerkiksi edes rakennusapumiehiksi. Ja syy on yksinkertainen:
Työnjohtajat pelkäävät työpaikkansa puolesta ja siksi eivät ota itseään pätevämpi alaisikseen!