Olen nyt kohta tullut aupparivuoteni päähän. Ollut kaikenkaikkiaan mahtava vuosi. Olen itsenäistynyt, löytänyt uusai ystäviä ja uusia puolia itsestäni.
Vielä viimeviikolla olin innoissani kotiinpaluusta, mutta nyt alkoi epäilyttää, että jospa suomi tuntuukin ankealta. Paluu Ouluun voi olla shokki suurkaupungissa vietetyn vuoden jälkeen.
Miten muilla? Miten sopeutuminen takaisin suomeen sujui? Vähän epäilyttää, että äitikin saattaa alkaa käymään hermoille ja opiskelupaikkaa ei vielä ole...
Vielä viimeviikolla olin innoissani kotiinpaluusta, mutta nyt alkoi epäilyttää, että jospa suomi tuntuukin ankealta. Paluu Ouluun voi olla shokki suurkaupungissa vietetyn vuoden jälkeen.
Miten muilla? Miten sopeutuminen takaisin suomeen sujui? Vähän epäilyttää, että äitikin saattaa alkaa käymään hermoille ja opiskelupaikkaa ei vielä ole...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minua ahdisti jo pelkkä ajatus Suomeen paluusta, joten päätin jo ennen Suomen pääsykokeisiin lähtöä, että sinne en jää.
Parin viikon "loma" oli ihan kiva, näki kavereita ja sellasta, mutta kyllä oli riemu suuri kun pääsi takasin kotiin ulkomaille.
Luultavasti tämäkin on aika ihmiskohtaista, jotkut palaavat riemusta kiljuen, toiset tuntevat ahdistusta. Minulle Suomi ei koskaan ole ollut mikään ylpeydenaihe ja siellä olen elämääni ennen aupair aikaa viettänyt lähinnä käytännöllisyyden vuoksi.
viela 3kk jaljella omaa auppari aikaa ja tiedan jo et suomeen en tuu jaamaan pitkaks aikaa.tosin mun auppari aika on vaan 5kk. mut viime vuonna olin 9kk Nykissa ja ankeeta oli palata suomeen!!!!mut kuten edel.kirjottaja sano se on aika henk. kohtasta kuka mitenkin tykkaa..ainut asia jota aina kaipaa on tietysti ystavat ja ruisleipa!!!!:)
Minä palasin Suomeen ja parin kuukauden päästä pakkasin taas kapsäkkini ja läksin uudelleen. Ne asiat mitä Suomesta ikävöin, eivät olleetkaan ihan niinkuin muistin...
Riippuu tietysti myös henkilöstä itsestään miten on, onko ikävä ja helpottunut että pääsee takaisin rakkaaseen kotimaahansa vaiko niin kuten niin monilla ja myös minulla että löysin paikkani ulkomailla, olen kuin kuuluisin sinne, onnellinen ja siellä on uusi kotini, ei enää Suomessa. Osa ovat vaihtuneet, asun ulkomailla ja joskus harvoin tulen käymään Suomessa lomalla. Rakastan kaikkea ulkomailla, enkä Suomea kaipaa, paitsi joitakin harvoja asioita kuten järviä sekä luontoa.
Mulla samanlainen tilanne, au pairina olon jälkeen takaisin kotosuomeen ja perheen luokse, jotka sitten tosiaan kävivät hermoille ja kaikki muukin, tuntui niin tylsälle ym., menneisyydelle ja tiesin heti etten voi enää jäädä tänne vaan ulkomaat odottaa jälleen että muutos elämässä on tapahtunut, askel uuteen... :)
Toivottavasti sinun kotiipaluu sujuu kuitenkin positiivisemmin!
oli helpotus päästä suomeen takasin kun perhe ei ollu mikään unelmien täyttymys todellakaan. oon nyt puol vuotta ollu suomessa ja hirvee kaipuu takasin ulkomaille on ollu koko ajan...
Olen yllättynyt saadessani lukea, että näin monet pohtivat samoja asioita kuin minä itsekin! Palasin pari viikkoa sit takas 10kk au pair reissultani, joka oli aivan mahtava. Nyt täällä Suomessa olen lähinnä turhautunut ja kaipaan vain takaisin ulkomaille. Etsinkin uutta paikkaa syksyksi ulkomailta..mulla tosin taitaa olla tilanne hieman erilainen, sillä itsellä vielä lukion käyntikin kesken.