Kertokaapas rakkaat ystävät mitä teen?
Tapasin reilut puoli vuotta sitten ihanan miehen joka tuntui alusta saakka liian hyvältä ollakseen totta! Rakastuttiin ja ja nyt on tilanne että mies on alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta kanssani... että muuttaisimme yhteen jne. Mikäs siinä, olen korviani myöten rakastunut ja tiedän että tämä mies on sielunkumppanini, MUTTA; hän on kertonut elämästään lähes kaiken rehellisesti ja suoraan... minä taas vain ne viime vuosien tapahtumia...
olen aika varauksellinen ihminen ja käynyt aikoinaan kovan koulun entisessä parisuhteessani. Siitä liitosta jäi mm. valtavat velat joita makselen varmaan loppuelämäni enkä siis ole ns. luottokelpoinen! Tätä puolta elämästäni en ole siis miehelleni kertonut koska en alunperin uskonut käyvän näin että rakastumme ja voisimme elää yhdessä loppuelämämme.
Nyt sitten tilanne on se etten uskalla ottaa asiaa enää esille ja tunnustaa, koska pelkään kuollakseni että mies hylkää minut saadessaan tietää menneisyydestäni. Ja olenhan tavallaan "valehdellut" ja salannut häneltä asioita...
Tilanne on nyt mennyt siihen pisteeseen etten osaa enää nauttia yhdessäolosta vaan koko ajan olen ahdistunut ja hiljainen ja mies luulee tunteitteni olevan viilenneen ja että haluan lopettaa suhteemme vaikka se on se suurin pelko mitä eniten pelkään...
Olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tekisin... kertokaa te ihanat ihmiset olenko menettänyt elämäni rakkauden jo ennenkuin pääsin siitä tunteesta "avoimesti" edes nauttimaan...
Asiallisia kommentteja kiitos,onko ketään samassa tilanteessa olleita...ja miten olette selviytyneet?
Ahdistaa...
Tapasin reilut puoli vuotta sitten ihanan miehen joka tuntui alusta saakka liian hyvältä ollakseen totta! Rakastuttiin ja ja nyt on tilanne että mies on alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta kanssani... että muuttaisimme yhteen jne. Mikäs siinä, olen korviani myöten rakastunut ja tiedän että tämä mies on sielunkumppanini, MUTTA; hän on kertonut elämästään lähes kaiken rehellisesti ja suoraan... minä taas vain ne viime vuosien tapahtumia...
olen aika varauksellinen ihminen ja käynyt aikoinaan kovan koulun entisessä parisuhteessani. Siitä liitosta jäi mm. valtavat velat joita makselen varmaan loppuelämäni enkä siis ole ns. luottokelpoinen! Tätä puolta elämästäni en ole siis miehelleni kertonut koska en alunperin uskonut käyvän näin että rakastumme ja voisimme elää yhdessä loppuelämämme.
Nyt sitten tilanne on se etten uskalla ottaa asiaa enää esille ja tunnustaa, koska pelkään kuollakseni että mies hylkää minut saadessaan tietää menneisyydestäni. Ja olenhan tavallaan "valehdellut" ja salannut häneltä asioita...
Tilanne on nyt mennyt siihen pisteeseen etten osaa enää nauttia yhdessäolosta vaan koko ajan olen ahdistunut ja hiljainen ja mies luulee tunteitteni olevan viilenneen ja että haluan lopettaa suhteemme vaikka se on se suurin pelko mitä eniten pelkään...
Olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tekisin... kertokaa te ihanat ihmiset olenko menettänyt elämäni rakkauden jo ennenkuin pääsin siitä tunteesta "avoimesti" edes nauttimaan...
Asiallisia kommentteja kiitos,onko ketään samassa tilanteessa olleita...ja miten olette selviytyneet?
Ahdistaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, sinullahan ei lopulta ole vaihtoehtoja jos haluat tämän miehen kanssa jatkaa. Tai kenenkään toisenkaan miehen kanssa. Jossain vaiheessa tulee aina eteen tilanne jossa kortit pitää paljastaa jos meinaa jakaa elämänsä toisen kanssa.
Eli ellet halua elää sinkkuna tai lyhyissä, vaihtuvissa suhteissa loppuelämääsi, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa. Mitä pikemmin sen parempi. Mitä avoimemmin sen parempi. Kerro samalla myös ettet ole uskaltanut kertoa kun olet pelännyt että hän hylkää sinut. Itse en pitäisi minkäänlaisena esteenä yhteiselle tulevaisuudelle toisen menneitä taloudellisia vaikeuksia. Tietysti se pistäisi mietityttämään että miten meinaa hoitaa raha-asiansa tulevaisuudessa mutta ainakin itse meinaan pitää raha-asiat kumppanini kanssa aina erillään, joten lopulta hänen raha-asiansa eivät minua edes kosketa hirveästi. Tietysti yhteistä asuntolainaa ette saa ellei sinulla ole luottotiedot kohdillaan mutta kyllähän luottotiedotkin palaavat ajan kanssa kohdilleen.
Luulisin että lopulta sen kuuleminen miksi olet ahdistunut ja hiljainen on miehellesi helpotus, jos hän nyt pelkää tunteidesi viilenemistä. Rohkeasti vain kortit tiskiin, alussa mies varmasti yllättyy ja voi loukkaantuakin siitä että olet salannut asiaa mutta varmasti ymmärtää kun selität hänelle kaiken avoimesti!
Paras vaan kertoa totuus veloista ja luottotiedoista. Et voi salata ongelmiasi ikuisesti. Hän kuitenkin kuulisi niistä ennemmin tai myöhemmin ja luultavasti jättää sinut jos olet tuollaisen asian pitkään salannut. Rehellisyyttä peliin.
No ei minusta tuollaisen takia hänen pitäisi jättää sinua. Tai jos jättää, niin ei varmaankaan kovin hyvä kumåppani olisi ollut muutenkaan. Jos kerrot samoin sanoin hänelle, kuin tuossa tekstissäsi, sanot että pekäösit niin menettäväsi hänet, niin varmaan ymmärtää. Jos on normaalijärkinen ihminen, ja jos ei raha ole elämän tärkein asia.
minullapa oli vaikka mitä kiviä niskassani kun aloimme seurustella. Sitten niitä piti pikkuhiljaa tiputella ja sokerina pohjalla minulla oli klamydia, jonka olin saanut jo edellisessä suhteessa (lyhyt seur.suhde) mutta että oireet tulivat vasta tässä suhteessa. Itkin kun hullu ja "tiesin", että nyt hän jättää.
Yhdessä ollaan tallattu nyt seitsemän vuotta, on lapsi ja olemme aviossa. Suvulle en kelvannut, mutta mieheni rakasti niin että jaksoimme vastoinkäymiset. Minulla ei ollut rahallista taakkaa, mutta krooninen sairaus jota vähättelin ja mm. paljon miessuhteita ja vielä pari lastakin. Ei mitään katastrofaalista, mutta ei ollut mukavaa kuitenkaan.
Ja muuten olen ollut hyvä vaimo ja parhaillaan odotamme yhteistä viikon mökkilomaa kun lapset menevät mummolaan.
Voimia Sinulle! Ei auta kun kertoa- aito rakkaus ei kaadu raha-asioihin.
juu samaa mieltä olen noitten muittenkin mielestä että kerro pois! On kyllä ihme jos äijä jättää ton syyn takia!!. Mullakin on mennyt luottotiedot mutta ei ole mun mies jättänyt sen takia :)
Mies ymmärtää salailun tuossa tapauksessa ja on vaan tyytyväinen, kun syy tunteiden viilenemiselle löytyy.
Tai sitten ei hyväksy, mutta siinä tapauksessa syy ei ole asian salaamisessa, vaan siinä ettei hyväksy sinun elämän tilannettasi.
Veikkaisin vahvasti tuota ensimmäistä vaihtoehtoa.
Tällainen samanlainen juttuhan oli juuri tänään Oprah- keskusteluohjelmassa, just sama ongelma mutta pari ovat jo naimisissa ja velat naisella huomattavasti suurempia.
Ilman ohjelmaakin järki jo sanoo että sinun pitää kertoa totuus eikä pitää sitä enää itselläsi, senkin uhalla että poikaystäväsi jättää sinut.
Kerro asiat niin kuin ne ovat ja tunteesi.
Ajattele myöskin vaihtoehtoa että jos et kertoisikaan... Pystyisitkö jatkamaan näin? Asia paisuisi ja paisuisi, et pystyisi pitämään asiaa itselläsi, vain omassa päässä, tulisit hulluksi salaamisesta, ja sinun käyttäytyminen muuttuisi josta jo kerroitkin jotain.
Ennemmin tai myöhemmin juttu tulee kuitenkin julki.
Ihan paras olisi ollut jos olisit jo silloin heti suhteen alettua kertonut kaiken, mutta ymmärrän kyllä syyt mitä kerroit, helposti näin käy. Mutta on tärkeää että pystyisit kertomaan kaiken ja asian myös omalta kantiltasi. Totuuden. Ja näin (toivottavasti) pystyisitte jatkamaan yhdessä puhtaalta pöydältä ilman kummankaan valheita.
Katso asiaa myöskin poikaystäväsi kannalta ja ymmärrä häntä, varmasti tuntee olevansa tullut tavallaan petetyksi koska on valehdeltu näin, vihaa ymv. ja luottamus on herkässä. Mutta aina totuus voittaa.
Ei sinulla ole vaihtoehtoja jättää kertomatta. On valitettavasti vain pakko. Mieluiten mahdollisimman pian nytten. Vaatii rohkeutta, mutta mieti vaihtoehtoja. Niitä ei pahemmin ole.
Toivon että pystyisitte keskustelemaan asiasta ja kaikki järjestyisi. Et ole menettänyt vielä mitään. Tsemppiä ja kaikkea hyvää!