Teen paljon asioita, mutta väärin. Yritän parhaani, mutta väärin. Päivätyöni lisäksi, käyn kaupassa, siivoan, teen ruokaa, hoidan pihaa ja lasta, pesen pyykkiä ym. kotitöitä. Silti kuulen avomieheltäni etten tee mitään. Olen patalaiska. En osaa mitää ym. Kuinka kauan jaksan tätä alistusta. Mieheni ryyppää pari viikonloppua kuukaudesta, minä en. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin koti. En vain osaa lähteä.
Työpaikassani olen pidetty, aikaansaava ja iloinen ihminen. Olen tullut siihen johtopäätökseen ettei vika ole minussa vaan miehessäni joka haluaa pomottaa minua ja ehkä alistaa. Tunteitaan hän ei osaa näyttää, minä osaan, mutta ei innosta kun teen tietysti senkin väärin tai väärään aikaan. Mikä neuvoksi että tekisin jotain oikein...
Työpaikassani olen pidetty, aikaansaava ja iloinen ihminen. Olen tullut siihen johtopäätökseen ettei vika ole minussa vaan miehessäni joka haluaa pomottaa minua ja ehkä alistaa. Tunteitaan hän ei osaa näyttää, minä osaan, mutta ei innosta kun teen tietysti senkin väärin tai väärään aikaan. Mikä neuvoksi että tekisin jotain oikein...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen. Kuulostaa
niin kovin tutulta tuo sinun kertomasi.
Olen ollut samanlaisessa liitossa ja lopulta
vain mitta tuli täyteen.Pakkasin kassin,lapsen ja
lähdin, enkä ole katunut kertaakaan.
Päätöksen tekeminen ja sen toteuttaminen olivat
kaikkein vaikeinta, mutta omalta kohdaltani
voin sanoa, että elämä ilman tuollaista alistavaa
avo-tai aviomiestä on elämisen arvoista.
Jos teillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin koti, niin mikä sinut pitää siinä suhteessa?
Mieti sitä rehellisesti mielessäsi ja uskon, että
lopulta teet ratkaisusi, mikä se sitten onkin.
Voimia sinulle!
töitä, huomataan vasta kun jättää tekemättä. Joillakin on taipumusta luulla että lapset, pyykit ja ruoka hoituu itsekseen. Jätäppä tekemättä ja jos kehtaa valittaa niin sanopa että et ole niitä hänen mukaansa ennenkään hoitanut koska laiskaksi on keritty nimitellä. Ja sitten kehotat opettelemaan itse siivoamaan yms. töiden jälkeen, jos ei hommat hoidu niin lupaa silittää hänen päätänsä niin että luu näkyy.
Niin jos kerta saa haukut, että on patalaiska ja ei tee mitään niin ryhdy oikeasti sellaiseksi!
Neuvoisin sinua lähtemään - NYT! Itse olen tehnyt tuota samaa kohta 20 vuotta ja nyt on lähtö edessä. Kaikki tuloni on mennyt "yhteiseen hyvään", mutta nyt ei kuulemma minulle kuulu erossa mitään. Saan aloittaa elämän tyhjästä lasten kanssa. Olisiko avioliitto sittenkin ollut parempi ratkaisu? Olisinpa ottanut itseäni niskasta kiinni aikaisemmin - tee sinä niin.
...sinulle mitään? Äläpä häntä yksinusko vaan ota selvää asioista. Niin mullekki entinen avokkini koitti uskotella, että minulle ei kuulu mitään. Kuitenkin sain mielstäni sen mitä minulle kuuluikin. Olinhan pnaostanut asuntoomme ja elämääme palkallani samoin kuin hänkin. Voimia sinulle. Niitä sinä nyt tarvitset.
Samaa minulle exmieheni hoki. Sai minut vielä käymään asianajajalla kanssaan, joka kertoi; että lapset jäävät miehelle; ja elatusmaksuja ei tarvitse maksaa, jos jätän kaiken miehelle, ja lähden vaan. Tämän asianajaja sanoi pokkana mulle exmieheni myhäillessä sivulla.Lähdin pois itkien....
Nimeni olin lainapapereihin laittanut, ja mieheni nimissä ollut yritys realisoitiin, ja mies maksoi velat pois(paitsi opintovelkani, jolla oli ostettu perheen toinen auto minun nimiini )
Jälkeenpäin kuulin, että mies oli naureskellut, että eipäs saanut ämmä rahoja, jotka oli yrityksen myynnistä saanut.(pimitti ne minulta kertomalla ettei mitää siitä jäänyt velkojen jälkeen)
Kuitenkin miltei kaikki lapset jäivät luokseni, eikä mies maksanut(keikki työtöntä, ja teki pimeää työtä)kunnon eletusmaksuja. Maksoi kuitenkin, ettei maksamatta jättänyt.
Tallainen tapaus minulla.
Voi vee mitä tyhmyyttä! parisuhteessa molemmat tekee jotain,sehän on selvä!
Syytä vaan ittees ku olet tohon suostunu! Äijäs nauraa sulle paskasta,ei se rakasta sua! Oot äidin korvike,et muuta.Mä en kehtais Naiselle tehdä noin..