kertokaa miehet!

Minun mieheni kertoo minulle rakkaudestaan joka päivä. Ja muuten, tytöt, hänkin oli alunperin juuri tuollainen sulkeutunut ja umpimielinen. Harkitsin monesti hänen jättämistään, mutta kärsivällisyydellä ja pyyteettömällä rakastamisella sekin asia korjaantui.

Jos jotakin neuvoa osaisin/uskaltaisin antaa, se olisikin juuri tämä: tehkää miehelle selväksi, että ette pyydä kerrassaan mitään vastalahjaksi, vaan aiotte vaan kertakaikkiaan antaa rakkautenne hänelle aivan vapaaehtoisesti. Ja tarkoittakaa sitä myös. Sillä mitä iloa on vaatia rakkautta? Rakkaus ei ole kauppaa, vaan se on lahja jo itsessään. Rakastaessaan ihminen on onnellinen. Rakkautta voi todellisuudessa antaa vain lahjaksi, eikä sitä voi käyttää vaihdon välineenä.

Rakkaus parantaa yleensä aikaa myöten umpimielisenkin miehen, mutta vaatimukset saavat hänet vain vetäytymään. Jollei hän tiedä tunteitaan, et voi niitä hänelle sanellakaan. Mutta hyvää esimerkkiä voit hänelle näyttää... ;)

Aikaa se vie, mutta on se sen arvoista. Jos miehesi on muutoin kunnon mies ja kohtelee sinua oikein, ole kärsivällinen. What goes around, comes around. :)

(PS: En silti suosittele pyyteetöntä rakkautta pettäjiin ja hyväksikäyttäjiin -sellaiset ovat kuin vampyyrejä, imevät itsekkäästi ihmisestä viimeisenkin rakkauden eivätkä koskaan anna mitään takaisin. He eivät tiedä annetun rakkauden arvoa, vaan käyttävät sitä kuin rahaa.)

s kirjoitti:

Minun mieheni kertoo minulle rakkaudestaan joka päivä. Ja muuten, tytöt, hänkin oli alunperin juuri tuollainen sulkeutunut ja umpimielinen. Harkitsin monesti hänen jättämistään, mutta kärsivällisyydellä ja pyyteettömällä rakastamisella sekin asia korjaantui.

Jos jotakin neuvoa osaisin/uskaltaisin antaa, se olisikin juuri tämä: tehkää miehelle selväksi, että ette pyydä kerrassaan mitään vastalahjaksi, vaan aiotte vaan kertakaikkiaan antaa rakkautenne hänelle aivan vapaaehtoisesti. Ja tarkoittakaa sitä myös. Sillä mitä iloa on vaatia rakkautta? Rakkaus ei ole kauppaa, vaan se on lahja jo itsessään. Rakastaessaan ihminen on onnellinen. Rakkautta voi todellisuudessa antaa vain lahjaksi, eikä sitä voi käyttää vaihdon välineenä.

Rakkaus parantaa yleensä aikaa myöten umpimielisenkin miehen, mutta vaatimukset saavat hänet vain vetäytymään. Jollei hän tiedä tunteitaan, et voi niitä hänelle sanellakaan. Mutta hyvää esimerkkiä voit hänelle näyttää... ;)

Aikaa se vie, mutta on se sen arvoista. Jos miehesi on muutoin kunnon mies ja kohtelee sinua oikein, ole kärsivällinen. What goes around, comes around. :)

(PS: En silti suosittele pyyteetöntä rakkautta pettäjiin ja hyväksikäyttäjiin -sellaiset ovat kuin vampyyrejä, imevät itsekkäästi ihmisestä viimeisenkin rakkauden eivätkä koskaan anna mitään takaisin. He eivät tiedä annetun rakkauden arvoa, vaan käyttävät sitä kuin rahaa.)

Olen pyöritellyt asioita mielessäni jo pitkään. Mieheni on todella hyvä mies, juuri sellainen jonka kanssa jaksaisin ja haluaisin olla. Ainut ongelma todellakin on se, että hän ei kerro mitään tunteistaan -mistä voin tietää jos hän onkin tällainen mainitsemasi hyväksikäyttäjä. Luotan häneen täysin, mutta välillä hän sulkeutuu niin täysin, etten todellakaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän ajattelee meidän suhteestamme. Tuntuu vain että hän ihan oikeasti ei välitä.

Kovasti olen toivonut, että hän muuttuisi, mutta eihän ihmistä voi muuttaa! Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että ihminen voi muuttua.. Kirjoituksesi antoi hieman toivoa minulle, mutta silti epätietoisuus jyllää.

nainen27 kirjoitti:

Olen pyöritellyt asioita mielessäni jo pitkään. Mieheni on todella hyvä mies, juuri sellainen jonka kanssa jaksaisin ja haluaisin olla. Ainut ongelma todellakin on se, että hän ei kerro mitään tunteistaan -mistä voin tietää jos hän onkin tällainen mainitsemasi hyväksikäyttäjä. Luotan häneen täysin, mutta välillä hän sulkeutuu niin täysin, etten todellakaan tiedä mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän ajattelee meidän suhteestamme. Tuntuu vain että hän ihan oikeasti ei välitä.

Kovasti olen toivonut, että hän muuttuisi, mutta eihän ihmistä voi muuttaa! Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että ihminen voi muuttua.. Kirjoituksesi antoi hieman toivoa minulle, mutta silti epätietoisuus jyllää.

on siitä kummallinen ilmiö, että se herättää rakkautta. Oletko huomannut, että ne ihmiset, jotka tuntuvat tuhlailevan rakkautta ja hyvää tahtoa ympärilleen (enkä nyt puhu seksisuhteista), ovat ympäristössään kaikkein onnellisimpia ja lisäksi rakastetuimpia ihmisiä?

Vilpitön ja pyyteetön rakkaus ei ole uhrautumista eikä alistumista, vaan todellista vapautta ja voimaa välittää niistäkin, jotka eivät enää/vielä itse siihen pysty. En usko että miehesi, jota kuvailet hyväksi mieheksi, on hyväksikäyttäjä -hän ehkä tuntee suurta syyllisyyttä, ettei pysty tarjoamaan sinulle sitä mitä ansaitset. Syyllisyys kuitenkin vie energiaa rakkaudelta. Jos teet hänelle selväksi, ettei siihen ole syytä, vaan minkä annat, annat vapaaehtoisesti, hän on vapaa syyllisyydestä. Paistateltuaan aikansa rakkaudessa se alkaa kasvaa hänenkin sisällään. Miehet, kuten tiedät, eivät ole mitään itsetuntemuksen mestareita, joten voihan olla, että hän ei ymmärrä rakastavansa sinua jo nyt.

Rakasta, nainen. Unohda epäily, kyynisyys ja vaatimukset. Ole onnellinen, sillä sinulla on sydän ja osaat rakastaa. Kun miehesi näkee, millaista rakkaus on, hän voi ottaa sinusta mallia. Muistathan sanonnan: Happy go lucky. :)

s kirjoitti:

on siitä kummallinen ilmiö, että se herättää rakkautta. Oletko huomannut, että ne ihmiset, jotka tuntuvat tuhlailevan rakkautta ja hyvää tahtoa ympärilleen (enkä nyt puhu seksisuhteista), ovat ympäristössään kaikkein onnellisimpia ja lisäksi rakastetuimpia ihmisiä?

Vilpitön ja pyyteetön rakkaus ei ole uhrautumista eikä alistumista, vaan todellista vapautta ja voimaa välittää niistäkin, jotka eivät enää/vielä itse siihen pysty. En usko että miehesi, jota kuvailet hyväksi mieheksi, on hyväksikäyttäjä -hän ehkä tuntee suurta syyllisyyttä, ettei pysty tarjoamaan sinulle sitä mitä ansaitset. Syyllisyys kuitenkin vie energiaa rakkaudelta. Jos teet hänelle selväksi, ettei siihen ole syytä, vaan minkä annat, annat vapaaehtoisesti, hän on vapaa syyllisyydestä. Paistateltuaan aikansa rakkaudessa se alkaa kasvaa hänenkin sisällään. Miehet, kuten tiedät, eivät ole mitään itsetuntemuksen mestareita, joten voihan olla, että hän ei ymmärrä rakastavansa sinua jo nyt.

Rakasta, nainen. Unohda epäily, kyynisyys ja vaatimukset. Ole onnellinen, sillä sinulla on sydän ja osaat rakastaa. Kun miehesi näkee, millaista rakkaus on, hän voi ottaa sinusta mallia. Muistathan sanonnan: Happy go lucky. :)

kiitos viisaista puheista..nyt tunnen ymmärtäväni jo paljon enemmän.ei kun koittamaan mieheen näin=)
*kumartaa*

s kirjoitti:

on siitä kummallinen ilmiö, että se herättää rakkautta. Oletko huomannut, että ne ihmiset, jotka tuntuvat tuhlailevan rakkautta ja hyvää tahtoa ympärilleen (enkä nyt puhu seksisuhteista), ovat ympäristössään kaikkein onnellisimpia ja lisäksi rakastetuimpia ihmisiä?

Vilpitön ja pyyteetön rakkaus ei ole uhrautumista eikä alistumista, vaan todellista vapautta ja voimaa välittää niistäkin, jotka eivät enää/vielä itse siihen pysty. En usko että miehesi, jota kuvailet hyväksi mieheksi, on hyväksikäyttäjä -hän ehkä tuntee suurta syyllisyyttä, ettei pysty tarjoamaan sinulle sitä mitä ansaitset. Syyllisyys kuitenkin vie energiaa rakkaudelta. Jos teet hänelle selväksi, ettei siihen ole syytä, vaan minkä annat, annat vapaaehtoisesti, hän on vapaa syyllisyydestä. Paistateltuaan aikansa rakkaudessa se alkaa kasvaa hänenkin sisällään. Miehet, kuten tiedät, eivät ole mitään itsetuntemuksen mestareita, joten voihan olla, että hän ei ymmärrä rakastavansa sinua jo nyt.

Rakasta, nainen. Unohda epäily, kyynisyys ja vaatimukset. Ole onnellinen, sillä sinulla on sydän ja osaat rakastaa. Kun miehesi näkee, millaista rakkaus on, hän voi ottaa sinusta mallia. Muistathan sanonnan: Happy go lucky. :)

prkl kun ei tiedä ..on mäki harkinnu eroo..ja eilen itkin koko päivän jätkälleni tätä suhteen laatua..et ei helvetti..ku tuntuu ettei hän kunnioita mua yhtää

totta mä ajattelen just samanlailla..
prkl kun ei tiedä ..on mäki harkinnu eroo..ja eilen itkin koko päivän jätkälleni tätä suhteen laatua..et ei helvetti..ku tuntuu ettei hän kunnioita mua yhtää..ja sanoo aina että "no oisinhan mä voinnut olla parempi mies sulel"..tai sitten " mä kyllä korvaan tän sulle jotenkin" kun esim.pilaa meidän yhteisen hetken jollai typerillä jutuilla..ja tuntuu että hän aattelee et olen itsestään selvyys..tekis ni mieli lähte..koska muistan ..kun exäni kyllä osas kohella mua tosi hyvin..ja hemmottelevasti..en tiiä miksi vaihdoin hänet sitten tähän..mieheen joka on myös exäni..ehkä sen takii kun olen tuntenut tämän 7 v..ja tää toinen oli ihan uus juttu..mutta nyt mun ex..vaikeeta;)