Moiks!
Täällä palstalla ruoditaan kovasti sitä, kuka saa lapset ja onko isillä oikeuksia. Miksi on niin paljon isiä, jotka kiinnostuvat lapsestaan vasta eron jälkeen. Avioliiton aikana vaimon oletetaan hoitavan kaiken lapsiin liittyvän ja miehellä pitää olla omaa aikaa harrastaa ja matkustella. Lapsille jää harvoin aikaa. (Tämä ei ole yleistys, koskee vain joitain miehiä.) Ettekö te miehet ymmärrä, että perheestään voisi alkaa välittää ja sitä välittämistä osoittaa jo avioliitossa.
Luin jokunen aika sitten tutkimuksen, jonka mukaan viikonloppuisät viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin avio-/avoliitossa elävät isät. Miksi näin? Täytyykö todella ottaa avioero ennen kuin miehet 'uhraavat' viikonloppunsa lapsille.
Täällä palstalla ruoditaan kovasti sitä, kuka saa lapset ja onko isillä oikeuksia. Miksi on niin paljon isiä, jotka kiinnostuvat lapsestaan vasta eron jälkeen. Avioliiton aikana vaimon oletetaan hoitavan kaiken lapsiin liittyvän ja miehellä pitää olla omaa aikaa harrastaa ja matkustella. Lapsille jää harvoin aikaa. (Tämä ei ole yleistys, koskee vain joitain miehiä.) Ettekö te miehet ymmärrä, että perheestään voisi alkaa välittää ja sitä välittämistä osoittaa jo avioliitossa.
Luin jokunen aika sitten tutkimuksen, jonka mukaan viikonloppuisät viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin avio-/avoliitossa elävät isät. Miksi näin? Täytyykö todella ottaa avioero ennen kuin miehet 'uhraavat' viikonloppunsa lapsille.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuo juttu meni kyllä päin vastoin kun erosimme niin hän unohti lapsensa täysin.
Meillä kävi myös näin, että saan miestä patistaa tapaamaan jo kyllä isoja (12, 15,16) vuotiaita lapsiaan. Lapset haluaisivat olla isäänsä yhteydessä, mutta iskä vaan on liian kiinnostunut uudesta suhteestaan ja myös ilmeisesti siellä olevasta lapsesta.
Kiva olla riidan aiheena! Mä vihaan sitä kun mun vanhemmat ei puhu musta kuin huutamalla!
Muusta ne ei puhukkaan.
Isä pyrki tapaamaan mua ja sai lähestymiskiellon! En tiedä mitä äiskä kytille selitti, mutta ei ainakaan totuutta!
Nytkin se huitelee jossain, enkä tiedä, mitä taas tuodaan himaan!
Voi juma* että mä kaipaan sitä oikeaa kotia, jossa riideltiin margariinista eikä musta!
Siellä mulla oli sydän ja oma huone!
Tämä lutikkalinna tuntuu kaatuvan mun aivojeni päälle!
Nielaiskaa ääliöt pari kertaa ennen kuin alatte kiljumaan taikinasta ja voikukista! Miks´ vitussa ne teille tärkeempiä kuin omat lapset?
valitettavasti et oo ainoa.
ainakin itse tiedät mitä lapset vanhemmilta toivoo. sitten kun itse saat lapsia.
lapsi ei koskaan saa olla kiistakapula eikä kostonväline.
typeriä vanhempia. ei aikuisia.
En siis missään nimessä tarkoittanut, että tappelisimme lapsesta. Aivan selvää on, että molemmat vietämme hänen kanssaan niin paljon aikaa kuin mahdollista. Sitä tuossa vaan surin, että ennen avioeron vireillepanoa mieheni vietti suurimman osan viikonlopuista omissa menoissaan ja saattoi mennä viikkoja, ettei hän ehtinyt nähdä lastaan, kun tuli töistä ja harrastuksista vasta illalla yhdeksän jälkeen ja lähti aamulla kahdeksaksi töihin.
Nyt kun ero on vireillä, hän yht'äkkiä olisikin valmis viettämään aikaa myös perheen kanssa. En vaan enää tiedä, haluanko yrittää, kun aiemmin ei puhe tehonnut. Hän särki monta kertaa lapseni ja minun sydämen, kun ei touhunnutkaan kanssamme viikonloppuna, vaikka oli luvannut.
Kysyn asian toisinpäin: Miksi äiti vasta eron jälkeen huomaa että isäkin välittää lapsistaan? Mistä hän sen huomaa, siitäkö että isäkin haluaa tavata lapsia?
Isän ja lasten suhde on usein erilainen kuin äidin ja lasten. Lapset fyysisesti maailmaan saattanut ja niitä imettänyt äiti saattaa tuntea toisenlaista yhteenkuuluvuutta kuin isä. Silti isä voi välittää lapsistaan ihan yhtä paljon, mutta eri tavalla. Kiintymys on asia johon ei fyysinen läheisyys vaikuta.
Isän ja lasten läheisyys tulee ilmikin eri tavalla. Ehkä se on henkisempää, ja ehkä siksi saattaa ulkopuolisesta näyttää ettei isä välitä lapsista kuten äiti.
No, se on puppua. On myös äitejä jotka eivät välitä lapsistaan kuten isä. Joskus äiti myös kieltäytyy näkemästä isän rakkautta, tai jopa yrittää estää sen. Huonoissa liitoissa ja suhteissa voi ennen eroa olla kaikenlaista epämieluisaa toimintaa. Lähinnä pahansuopuutta puolisoa kohtaan.
Siksi, ei tässä kuten ei missään asiassa ole järkevää yleistää "isät aina sitä ja äidit aina tätä". Jos sinusta tuntuu ettei sinun miehesi välittänyt lapsista ennen eroanne, se on ikävää. Sinun on hyvä tietää ettei se ole "yleistä".
elikkä isät eivät heti vauvan syntymän jälkeen jaksa/halua/osaa ryhtyä vauvaa hoitamaan ja kaikki arkirutiini jää äidin vastuulle. Sitten myöhemmin kyllä monet isät tekevät jotain lastensa kanssa. Minusta kannattaisi tulla mukaan vauvan hoitoon ja samalla lapsen elämään heti alusta alkaen eikä turhaan pelätä ettei osaa. Monet miehet ihan automaattisesti olettaa että kyllä se nainen nämä kakkavaipat ja nukuttamiset hoitaa ja hän voi mennä omia menojaan. Se voi kuulkaas ukot olla ihan mukavaa puuhastella sen pienen vauvan kanssa eikä äidillekään tule heti sellaista oloa että eihän tuo tee mitään. Minä ainakin yritän patistella omaani lapsen hoitoon.
On se kuule vähän niinkin, että aina äidit eivät anna miehelle tätä vastuuta. En tiedä miksi. Meillä vaimo hoiti vauvan ja hätisti minut pois. Siitä alkoi omalla kohdallani erotyön tekeminen vaikka en siinä vaiheessa tajunnut. Tunsin että minut eristettiin, työnnettiin syrjään. Mutta löysin uuden harrastuksen joka vei. Sitten kun apuani olisi tarvittukin yhtäkkiä paljon enemmän eikä se minulle tietenkään sopinut kun oli menoja tuli hirveitä riitoja. En ole mikään kirjahyllyn koriste joka nököttää odottamassa kunnes otetaan käyttöön tilapäisesti. Erohan siinä hiljalleen tuli. Nyt ex vaimo itkee elatusmaksuista ja kun en halua nähdä lasta. En enää ole edes varma olenko sen isä.
...noin päin että isää kiinnostais lapsi eron jälkeen, mutta kun ei...moneen moneen kuukauteen ei ole nähnyt saatikka kysellyt tyttären vointia tai tarjoutunut ottamaan viikonlopuksi (vaikka sopimukset tehty) Aina ihmetyttää kuinka voikin olla noin kylmä ja välinpitämätön omaa lasta kohtaan.En ymmärrä.....?!
hohhoijaa.
...tietää mistä syystä toimii niinkun toimii...Jääköhän lapselle jotain traumoja asiasta? sekin pelottaa...
...lastenpsykiatrilta.
Tilanne on räjähtänyt täysin käsiin!
...ettei tule traumoja tai muuta ikävää...ainakin äitinä yritän kaikkeni ettei häneltä puutu mitään kun isä on tollanen paska!
.. äiti joka antaa lapsen tuntea isäänsä kohtaan OMIA tunteitaan eikä niitä tunteita joita äiti sille tuputtaa!!!
terveisin eräs joka kyllästyi kun äiti jauhoi omaa pskaansa isästäni!!
....on vasta 7 v enkä koskaan ole puhunut pahaa siitä paskasta hänelle enkä myöskään estänyt millään tavalla yhteydenottoja ! Mutta kun ei halua niin ei halua.Ihmettelen vaan kauhiasti kun kuitenkin perheenä elettiin niin monet vuodet...
Millaisella otannalla olet johtopäätökseesi päätynyt?
Meillä oli selkeä työjako, joka muovautui tarpeen mukaan.
Nalkutinhan minä joskus ruoalaitosta, mutta kun mies sitten päätti yllättää, en halunnutkaan hänen astuvan varpailleni hellan ääressä.
Tajuan nyt vasta jälkeenpäin, miten paljon menetin, kun mieheni kuoli. Ja minä olin suunnitellut eroa!
Lapsistaan huolehtii parhaiten, kun huolehtii koko perheestä. Kukin omalta osaltaan.
Tuskin kukaan voi väittää vastaan, että lapsen paras kasvualusta on hyvinvoiva koti, jossa on sekä isä, että äiti.
Kukaan ei ole orja perheessä, ja itsestäänkin tulee huolehtia.
Jos työtaakka ei tunnu jakautuvan tasan, asia on nostettava pöydälle, ja pohdittava sitä molempien kannalta.
Yleensä mies on se, joka tekee raskaimmat työt. Sitä pitää osata arvostaa pyytämättäkin.
Sama toisinkin päin. Miksi niin moni nainen suorastaan kerjää arvostusta? Hän olettaa tekevänsä enemmän, mutta onko hän samalla sokea toisen panokselle?
Lastenhoito ei ole pelkkää onkimista ja barbileikkiä.
Jep. Auton, koneiden ja laitteiden huolto, korjaus, hankinta on usein miehen vastuulla. Nainen on ehkä mukana (päättämässä auton väristä), mutta kyllä asiantuntija-vastuu on miehellä. Nainen luottaa mieheen.
Samoin käy remonttien ja korjausten kanssa. Ehkä naisesta näyttää että mies valikoi hommat joista itse pitää ja jättää naiselle kaiken paskan = kotityöt. Siitä on hyvä keskustella että voisiko mies omalta osaltaan tehdä myös niitä paskahommia ja nainen omalta osaltaan käyttää auton huollossa tai vaihtaa renkaat, öljyt, hajonneet pakoputket (tai käy korjauttamassa, alkaen ihan ajan varauksesta), kaataa pihapuut ja repiä juurakot irti, laatoittaa käytävät jne. Nainenkin voi myös oppia jos vain asennoituu siihen. Fyysistä voimaa vaativat hommat on asia erikseen. Mutta jos aletaan tasapuolista työnjakoa katsomaan, kyllä nainen voisi edes kiittää ja arvostaa miestä kun niin ystävällisesti suoriutui tehtävästä johon nainen ei edes ryhdy.
En halua tähän kommentteja tyyliin "minä olen nainen, autonasentaja ja kodinkonekorjaaja". He ovat täysin eri asia kuin naiset keskimäärin.
Meillä on tämä keskustelu käyty jo kolmesti koska aina tuntuu lipsuvan. Myös minulla, naisella. Olimme jo kerran eroamassa v. 1999 ja pitkien työläiden vatvomisten seurauksena löysimme ongelmakohdat kuin myös ratkaisut niiden selvittämiseen. Ulkopuoliset asiat eivät voi tulla rakkautemme väliin. Laitamme säännöllisesti pieniä summia säästöön siltä varalta kun kumpikaan ei jaksa vaan päätämme tasapuolisuuden nimissä hankkia ulkopuolisen tekijän. Pari kertaa vuodessa onkin siivousfirma käynyt tekemässä täyssiivouksen. Ai että se tuntuu mukavalta :) Kokeilkaas. Joskus yhteiselämä on pienistä kiinni.