Aloitetaan tosi kampanja kiusaamista vastaan!
On sydäntä särkevää katsoa vierestä ja lukea esim. netistä kiusaamiskertomuksia.
Erään ammattikoululaisen kertomukset saivat minut heräämään, että hei me asumme samassa maassa, ja olemme suomalaisia. Emme halua itseämme kohdeltavan huonosti, emmekä läheisiämme! Missä menee pieleen, kun työnnämme kanssaeläjän itsemurha-aikeisiin?
Onko se niin uhkaavaa, jos joku on hiljainen, ujo, vetäytyvä tai iloinen, puhelias, optimistinen? Kaikki tuntuu käyvän syyksi eristää joku, jos ei esim. työpaikalla ole ihan tavis verrattuna sinne kertyneeseen ryhmään.
Lapsille kerrotaan ensin satuja, joissa kaikki päättyy hyvin, ja ihmiset sekä eläimet ovat veljiä keskenään..
Sitten aikuisten velvollisuus on alkaa lieventämään, ettei maailma olekaan niin turvallinen: varo karhuja, varo namusetiä, älä usko kaikkea, mitä sanotaan, älä kerro ihan kaikkea, mitä ajattelet jne...
Joten, kun meillä on pieniä lapsia, kerromme kaiken, niinkuin itse haluaisimme olevan?
Miksi elämme ja olemme niin, että joudumme perumaan puheemme? Sitä sanomme aikuistumiseksi.
Kaverin voikin ilman muuta jättää, lyödä lyötyä, syödä syötyä...Jos on kyse rahasta, vain tyhmä ei ota onkeensa.
Tässä sitä ollaan onki kourassa, mutta ei ota onkeen.
On sydäntä särkevää katsoa vierestä ja lukea esim. netistä kiusaamiskertomuksia.
Erään ammattikoululaisen kertomukset saivat minut heräämään, että hei me asumme samassa maassa, ja olemme suomalaisia. Emme halua itseämme kohdeltavan huonosti, emmekä läheisiämme! Missä menee pieleen, kun työnnämme kanssaeläjän itsemurha-aikeisiin?
Onko se niin uhkaavaa, jos joku on hiljainen, ujo, vetäytyvä tai iloinen, puhelias, optimistinen? Kaikki tuntuu käyvän syyksi eristää joku, jos ei esim. työpaikalla ole ihan tavis verrattuna sinne kertyneeseen ryhmään.
Lapsille kerrotaan ensin satuja, joissa kaikki päättyy hyvin, ja ihmiset sekä eläimet ovat veljiä keskenään..
Sitten aikuisten velvollisuus on alkaa lieventämään, ettei maailma olekaan niin turvallinen: varo karhuja, varo namusetiä, älä usko kaikkea, mitä sanotaan, älä kerro ihan kaikkea, mitä ajattelet jne...
Joten, kun meillä on pieniä lapsia, kerromme kaiken, niinkuin itse haluaisimme olevan?
Miksi elämme ja olemme niin, että joudumme perumaan puheemme? Sitä sanomme aikuistumiseksi.
Kaverin voikin ilman muuta jättää, lyödä lyötyä, syödä syötyä...Jos on kyse rahasta, vain tyhmä ei ota onkeensa.
Tässä sitä ollaan onki kourassa, mutta ei ota onkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.