Avioerosta kohta alkaa olla vuosi täynnä.Ex halusi eron väkisin reilun 14 vuoden yhteiselon/avioliiton jälkeen.En tiedä, selvinpäin teen hurjana duunia ja pidän huolta että pientä lastamme tapaan mahdollisimman paljon.Kapakka käynnit on jääneet melkoiseen minimiin.Hauskenpaa olla lapsen kanssa kuin rypeä vapaa-ajat kapakoissa.Ikää rupeaa olemaan vajaat 40v.Jotenkin vaan on ruvennut tuntumaan että lasta tärkeämpi tavata kuin kapakka-elämä.Siitä en tiedä teenkö väärin itseäni kohtaan pidemmään päälle.Vieläkin vaan tuntuu tuntuu että suru tulee esiin pikkuisessa hiprakassa tässä melankoolisia biisejä kuunellessa koneella kuin ihan normaalissa arjessa.Mutta eikös ole hyvä että pikkuisessa sievässä yksin ollessa voi edes surra avioeroa,jos en selvinpäin siihen näköjään pysty...suru liian suuri.Toki suren joka päivä,mutta näköjään kyyneleet virtaa näin paremmin...josko se joskus loppuu...?
Onko väärin surra..
Edelleenkin
3718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on erosta alle puoli vuotta ja sama tilanne paitsi yhteiseloa n.12v.
Yritän yksin ollessa tietyllä musiikilla saada itseni itkemään selvänä, kun pelkään, että jos se onnistuu helpommin alkoholin kanssa niin se on menoa.
En pysty nyt tuntemaan vihaa ihmistä kohtaan jota rakastin ja rakastan vielä aivan s****nan paljon.
Suru on niin suuri,etten uskalla päästää sitä ulos, kuin vähän kerrallaan ilman kyyneliä.
Mitä jos samalla tulee ulos viha jota ei hallitse?
Voi Voi
Olin naimisissa melkein 30v mieheni lahti viime vuonna (kohta vuosipäivät).
On shamppanjan aikaa pian, parempia on olemassa turhaa nyyhkiä yhden perään.
Jos on mennäkseen anti mennä.
On hyvä itkeä kun itkettää, sekin loppuu aikanaan.
Kavereista kannattaa pitää kiinni niistä oikeista ja uusiakin tulee kunhan on vain oma ittensä, ja riittääkinhän sitä itesenään.
Elämmehän vain kerran.
Se mikä kerran menee se mennä joutaaaaa!!!
olet tehnyt, kun annat aikaasi lapsellesi. Jätä vaan ne kapakat, kyllä se kohtalo jostain löytyy sinullekkin. Et usko, mutta aika tekee tehtävänsä surunkin suhteen.