Tunnen ettei minulla ole mitään vaihtoehtoja.
Joka päivä tuntuu pahalta katsoa silmiin miestäni kun en enään tunne mitään. Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta.
Alussa olin todella rakastunut mieheeni. Hän rakastaa minua yhä. En halua loukata miestäni.
Jätin hänet kerran, olimme vuoden erillään, koska rakastuin toiseen enkä voinut muuten käsitellä tunteitani.
Nyt elämäni on täysin pysähtynyt. Haluaisin lapsia mutta en hänen kanssaan. Ei hänessä todellakaan ole mitään vikaa. Vika on minussa koska en enään rakasta. En halua pettää miestäni, en kuitenkaan halua häntä enään mutta en haluaisi erota.
Miten saisin tunteet palaamaan? Elämä tuntuu niin tyhjältä. Olen jo 35 vuotias joten pitäisikö minun hankkiutua raskaaksi? Saisiko lapsi kaiken järjestykseen? Mieheni toivoisi lasta kovasti. Olen menettää järkeni, tarvitsen kipeästi neuvoja. Apua!!
Joka päivä tuntuu pahalta katsoa silmiin miestäni kun en enään tunne mitään. Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan vuotta.
Alussa olin todella rakastunut mieheeni. Hän rakastaa minua yhä. En halua loukata miestäni.
Jätin hänet kerran, olimme vuoden erillään, koska rakastuin toiseen enkä voinut muuten käsitellä tunteitani.
Nyt elämäni on täysin pysähtynyt. Haluaisin lapsia mutta en hänen kanssaan. Ei hänessä todellakaan ole mitään vikaa. Vika on minussa koska en enään rakasta. En halua pettää miestäni, en kuitenkaan halua häntä enään mutta en haluaisi erota.
Miten saisin tunteet palaamaan? Elämä tuntuu niin tyhjältä. Olen jo 35 vuotias joten pitäisikö minun hankkiutua raskaaksi? Saisiko lapsi kaiken järjestykseen? Mieheni toivoisi lasta kovasti. Olen menettää järkeni, tarvitsen kipeästi neuvoja. Apua!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Löydät varmaan vastauksen kun selvität itsellesi ensin miksi palasit hänen luokseen eron jälkeen.
tunteita saa palaamaan itsestään. Eli mitään poppaskonsteja ei ole olemassa.
Mulla tuli tuollainen tilanne eteen joskus exäni kanssa ja olin niin varma että suhde loppuu siihen, että menin sitten sänkyyn toisen miehen kanssa.
En kuitenkaan katunut sitä, sillä silloin vasta tajusin oikeat elämänarvot (tosi hullulta kuulostaa.. tiedän). Virheen kautta vasta tajusin, mitä oikeasti tunsin silloista miestäni kohtaan.
Omantunnon tuskat oli valtavat ja sitä mukaa rakkauteni vain kasvoi miestäni kohtaan.
Eli näin... mä tajusin sen virheen kautta, mut mistäs olisin voinut tietää etukäteen et kuitenkin rakastin häntä niin paljon. Arki pisti meidät elämään pikku hiljaa kuin sisko- ja velisuhteessa. Tästä se taas sitten piristyi. Mutta ero tuli kuitenkin eteen... eri syistä kuitenkin.
Ayla, olen samanikäinen kuin sinä. Juuri eronnut, vaikka lähiympäristö kai odotti jo jälkikasvua. Itse tiesin kuitenkin, että kaikkein suurin virheeni olisi ollut tehdä lapsi suhteeseen, joka ei toimi. Ainoa asia, mihin lapsi olisi vaikuttanut olisi se,että sitten olisin ollut lopullisesti nalkissa, sillä sittenhän eroaminen vasta vaikeaa olisi ollut.
Yksi asia, mitä hoin itselleni koko ajan eroa suunnitellessani oli: "Minulla on vain yksi elämä". Erosta on vasta muutama viikko, ja se ei todellakaan ole ollut helppoa aikaa, mutta tiedän, että vuoden/parin päästä tiedän tehneeni oikein. En olisi ollut todella onnellinen tuossa suhteessa (kesti 5 vuotta), itse asiassa olisin ollut onneton.
Jokainen tapaus on tietysti erilainen.. Kunhan et uhraa elämääsi sen takia, ettet vain uskalla lähteä, olla yksin.
Voimia sinulle!
jos olet kuitenkin ollut häneen rakastunut ja mitään varsinaista vikaa miehessä ei ole (esim. ei valehtelua, pettämistä, väkivaltaa), niin mielestäni olisi hyvä vielä miettiä yhteistä jatkoa. Ehkäpä voisit seuraavien kysymyksien kautta selvittää omia ajatuksia:
-mitkä asiat saavat sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi (ja tekeekö miehesi näitä ja voisitko pyytää häntä tekemään)? Miten hän kohteli sinua alkuaikoina, mihin ihastuit hänessä?
-millainen parisuhdemalli sinulla on kotoa ja miten se eroaa nykyisestä?
-Minkälaisia vanhempasi olivat sinun ikäisenäsi ja miten he suhtautuvat rakkauteen?
-voisiko tunteesi olla lukossa, koska et usko miehesi ansaitsevan sinua? (esim. tuon jättämisasian takia? odotatko, että miehen pitäisi kohdella sinua jotenkin huonommin? Osaatko vastaanottaa rakkautta hyvältä mieheltä? Arvostatko itseäsi?)
Ehkä nämä kysymykset eivät auta, mutta yleensä taustalla on jotain muuta kuin "en tunne mitään". Koita katsella elämääsi ja sen eri vaiheita ja olla rehellinen siinä, mitä on tapahtunut ja millaiseksi koet itsesi jne.
Hyvä arki ei korvaa tunteen puuttumista. Tunne kuolee kerran, eikä herää enää uudestaan. Lapsen tekeminen tähän tilanteeseen olisi todella paha virhe.
Lähteminen on karmeaa. Jääminen tukehduttaa sinut pikkuhiljaa. Voit valita kahdesta pahasta. Niinkuin me aina näissä tilanteissa.
Anteeksi suorapuheisuuteni - ja nämähän ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä.