Ennen olin todella kiinnostunut seksistä ja kinusin sitä kokoajan mieheltäni. Ihmettelin, että miksi ei kiinnosta ja hän vain sanoi, että ei ehdi ikinä ehdottaa, kun olen niin "päälle käyvä"... Sovimme, että minä en ehdottele enkä muuta. Haluni ovat kuolleet. En koske mieheeni kuten koskin ennen. En halua edes olla oikeastaan hänen lähellään kuten miehen ja naisen kuuluisi. Suuteleminen ja kaikki oksettaa. Onko tämä vain keinoni pitää itseni kurissa? Muu ei auta kuin ohjelmoida itsensä inhoamaan seksiä? .. eikä mikään ole muuttunut.. mieheni ei sano haluavansa minua.. mieheni ei ehdottele. Vika ei kuulema ole minussa eikä hänellä ole toista. Taidetaan vaan liikaa olla yhdessä. Pitäisikö tässä ottaa etäisyyttä ja alkaa viettää aikaa enemmän ystävien kanssa? En jaksa enää puhua asiasta.. en jaksa saada pakkeja enkä jaksa jauhaa, että en ole tyytyväinen. Jos ei muutu ihminen niin minkä voin?
Ongelmiako?
Ongelma...
6514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse saman kokeneena sanon, miten mulle kävi. Itse tietenki omasta elämästäsi päätät.
Yksinkertaisesti parisuhde kaatui. Mielestäni rakastelu ja muu fyysinen kiintymys toiseen on 50% suhteesta, toinen 50% on se henkinen puoli. Kun nämä kaksi ovat tasapainossa, sulla on toimiva suhde.
Olen ollut kummankinlaisissa suhteissa, jolloin toinen edellämainituista puuttui ja elämä oli pahempaa ku helvetti pidemmän päälle.
Päätin siis etten aseta omaa ja toisen onnellisuutta vaakalaudalle olemalla suhteessa joka ei kerta kaikkiaan toimi ja lähdin. Nykyään olen suhteessa, jossa kaikki pelaa eli se oikea on löydetty :)
"Taidetaan vaan liikaa olla yhdessä."
Itse en maailmaan muita ihmisiä tarvitsisi kuin oman mieheni, eli jos läheisyys ahdistaa niin minun mielestäni asiat eivät voi olla kunnossa...
Kuulostaapa tutulta. Tuollaista oli jotain vuosia sitten.
Nykyään harrastetaan seksiä harvoin, mutta molemmat ovat tottuneet rytmiin, enkä minäkään kaipaa enempää. Laatu korvaa määrän, oikeasti =) Koska nykyään mies osaa näyttää intonsa ja halunsa aivan uudella tavalla, vaikkei niitä vieläkään sanoiksi pue.
Painostuksen jälkivaikutusten loppumista odoteltiin kauan. Sitten odoteltiin, että minä saisin haluni takaisin kaikkien niiden tyrmäysten jälkeen. Ja tässä ollaan, hyvin onnellisina ja tyytyväisinä.
Muutos on siis mahdollinen. Aikaa se vie... en nyt tiedä tuosta etäisyydestä, mutta voithan keksiä jotain korvaavaa tekemistä seksin tilalle. Usko tai älä, me pelasimme Uno-pelikorteilla! Se oli hauskaa ja siinä sai nauraa tai vähän kiukutella pelin varjolla, lähenimme ja tunsimme jonkun omituisen uuden yhteyden... helppouden. Ei meillä ollut kiire mihinkään seksin suhteen, siitä yhdessäoloon liittyvästä hyvänolon tunteesta tiesimme, että selviämme tästäkin mutkasta. Hullua, mutta totta. Siis tuo Uno.
Hyvä kuulla kummankinlaisia tarinoita.. Haluan uskoa ,että kaikki ei ole vielä menetetty.. Ehkä pitäisi kokeilla UNO-kortteja :D :D
No ehkä olit/olet liian päällekäyvä, että mies pelkää. Miehelle se on kumminkin aina keskittymistä vaativa urakka.
vaativuudesta. Jos avolla alka tehä mieli, ei tartte paljon härnätä, kun jo ilotikku alkaa elää omaa elämäänsä. Ei paljon ehdi keskittyä :)