Tämä kuulukin tänne

tymäähäntämä kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa mennyt tämä vuosi äysin harakoille. Eropaperit lojuvat pöydällä puoliksi täytettyinä. Mieheni ei haluaisi erota, mutta minä haluaisin. Ja miksikö, siksi, että tuntuu siltä, että en rakasta häntä enää. Tosiaan tuntuu siltä, en siis ole täysin varma. Olen yleensä ollut suhteessa täysin omistautunut suhteeseen ja muita miehiä en ole "nähnytkään", tai siis he eivät ole herättäneet minussa minkäänlaisia tunteita. Nyt sitten tämän kriisin aikana, katselen joka ikistä vähänkään kiinostava miestä turhankin tarkkaan. Ihan kuin hakisin sitten sitä viimeistä silausta erolle. Meillä on kaksi lasta joiden takia myös kiikun täsä meidän liitossa, heidän takiaan ei haluaisi luovuttaa, vaikkakin tuntuu, että olen jo luovuttanut. Ja tulipa sitten vkl tehtyä kahteen otteeseen ISO moka. Kävin pelehtimässä meidän naapurin miehen kanssa. Nyt on älytön morkkis, kun vielä tämä mies ilmoitti mulle, että nyt saa riittää. Tätä pelehtimis sessiota enne, tämä mies lähetteli minulle viestejä ja pyyteli kylään. Hän tämän aloitti, minusta ei olisi ollut aloittajaksi, kun en koskaan uskonut hänen olevan millään tasolla minusta kiinostunut! Nyt tunnen itseni naurettavaksi todella tyhmäksi haahkaksi. Mietin, että miksi sen tein... Äääh, olen kyllä ollut jo pidemmän aikaa tähän naapurin mieheen ihastunut, mutta kun tää "suhde" sitten häneen loppui ihan alkutekijöissään, niin häpeän itseäni ihan älyttömästi. En ole ikinä pettänyt ketään, ja nyt sitten sen tein.. No mutta kukahan musta koskaan voisikaan olla kiinostunut ihan oikeasti. No tietenkin mieheni, mutta eipä se hyvältä tunnu kun en itse häntä rakasta.... Mitähän tässä yritin selittää?? En tiedä itsekään, halusin vain purkaa sisintäni, kun en voi tästä kenellekkään edes puhua.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä