Olen todella onneton. Elämän lanka on katkennut. Muille pareille olen kateellinen, koska omani on niin tylsä. Mies ei enää pidä hyvänä, eikä juttele. Kaiken koskettelun on aina johdettava seksiin. Rakastan kyllä häntä, mutta en jaksa olla se joka yksin hoitaa suhdetta. Ehkä pitäisi itsekin lopettaa hänen halaaminen ja pussaaminen. Ei hän varmaan edes huomaisi. Miten mies voi olla niin välinpitämätön? Tunnen itseni arvottomaksi. En viitsi enää jutella tästä ystävieni kanssa, koska he ovat kuulleet jo tarpeeksi eivätkä tietenkään voi auttaa.
toivotonta
on joo
7663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hali sulle...
Meillä on toisinpäin. Kaipaisin kovasti hellyyttä, mutta sitä ei saa kuin seksin yhteydessä. Olen siis mies.
puhuisit niiden ystävien sijaan sille miehelles kyseisestä asiasta?
Ei sun auta kuin kysyä mieheltäsi. Ehkäpä mies ajattelee että sä olet pysyvä juttu, eikä hänen tarvitse panostaa enää suhteeseen, kerran on aikoja sitten saanut sut metsästettyä omakseen.
Hei! Luin tämän viestisi ja tuli ihan mieleen oma parisuhteeni ollaan seurusteltu vasta 2vuotta mutta samanlaista on eli tylsää! Lomat saan olla ihan yksin ja juhannuksen. Miehesi vain luulee itsestään selvyydeksi sinua kun on saanut sinut jo! Mutta et ole ainoa jolla on tälläinen tunne ja kun yritän keskustella tästä samasta aiheesta poikaystäväni kanssa, asiasta tulee joko itkua tai vihastusta? samoinko teillä? Kyllähän sitä toista rakastaa mutta kun näkee ympärillä muita pareja käsikädessä onnellisen näköisenä niin tulee onneton olo itselleni! :) mutta hyvin tässä pärjäilen kun tiedän vain että en ole yksin! Tsemppiä meille!
Niin sitä kaipaisi kosketusta ja läheisyyttä. Mutta haavetta vain. Itse olen mies, joten naisetkin osaavat olla etäisiä ja viileitä suhteissaan. Ja olen kyllä puhunut hänelle tästä tarpeesta. Meillä vain ei näytä tarpeet kohtaavan.
Joo tutulta kuulostaa.. Tuotako se arki sitten pahimmillaan tarkoittaa..?? Minä myös kärsin hellyyden puuttesta ja halipulasta, jos yritän miehelleni asiaa selittää hän vain hermostuu ja sanoo "ettei aina voi olla toisissaan kiinni ja nuolemassa"... Blaah... Ihan turha on selittää että "jos edes joskus".. Ei mene kaaliin...
Kerran sitten kyllästyin siihen että toinen tuntui aina niin kyllästyneeltä minun hellyyteeni, että lopetin itsekin kaiken koskettamisen.. No sehän päättyi siihen, että elimme melkein kuin kämppikset, istuimme samalla sohvalla telkkaa katsoen ja nukuimme samassa sängyssä mutta lähes sama olisi ollut vaikka yksin olisin ollut.. Nykyään sitten elämme jonkinlaisessa välitilassa, joskus halailen ja joskus "annan toisen olla rauhassa".. Mitä tämä sitten kertoo suhteesta???