Voihan per..e taas mikä taantuma tuli taas tänään. Kai tämä on normaalia...ylä ja alamäkeä. Erosta jo 9kk. Tai miten sen nyt ottaa, sellasta ihme säätöä tässä on ollut koko helvetin 9kk ajan. Koko ajan pidetty yhteyttä joskus enemmän joskus vähemmän. Nyt sanotaanko kuukauden ajan on mennyt jo paremmin, kai tämä kesäkin auttaa asiaa. Olen miettinyt asioitamme paljon ja tulin siihen tulokseen, että vaikka paljon meillä on hyvää ja voisi olla vielä edessä, en vain voi jatkaa. Ja se johtuu siitä, että minä olin se jätetty osapuoli. En kai koskaan voisi täysin unohtaa sitä pettymystä ja pahaa oloa, minkä mieheni minulle aiheutti. Jotain meni rikki, jota ei enää korjata voi. Mies on koko ajan pitänyt minua köyden päässä...sanonut edelleen rakastavansa ja että hän ei halua sanoa, että mikään olisi lopullista.
Miksi minä siis odottelisin häntä? Vaikka hän joskus mahdollisesti haluaisikin minut takaisin, niin pystyisinkö minä jatkamaan? Siihen tulokseen tulin, että en...
Tänään sitten päätin, että nyt unohdetaan täysin ajatukset yhteisestä tulevaisuudesta. Ja miten pahalta tuntuukaan nyt. Mies oli samaa mieltä, että on aika jatkaa elämää. Minunhan pitäisi olla nyt helpottunut kai? Miksi sitten on tosi ahdistava olo. Miten on näin vaikea päästää täysin irti. Olenko todella näin heikko ihminen. Nyt tämä on sitten lopullista. Tähän saakka on voinut ajatella, että ehkä kuitenkin joskus, vaikken enää pitkään aikaan olekaan miehen perään enää itkenyt. Kai tämä on ainoa keino päästä eteenpäin. Tehdä ratkaisu
Miksi minä siis odottelisin häntä? Vaikka hän joskus mahdollisesti haluaisikin minut takaisin, niin pystyisinkö minä jatkamaan? Siihen tulokseen tulin, että en...
Tänään sitten päätin, että nyt unohdetaan täysin ajatukset yhteisestä tulevaisuudesta. Ja miten pahalta tuntuukaan nyt. Mies oli samaa mieltä, että on aika jatkaa elämää. Minunhan pitäisi olla nyt helpottunut kai? Miksi sitten on tosi ahdistava olo. Miten on näin vaikea päästää täysin irti. Olenko todella näin heikko ihminen. Nyt tämä on sitten lopullista. Tähän saakka on voinut ajatella, että ehkä kuitenkin joskus, vaikken enää pitkään aikaan olekaan miehen perään enää itkenyt. Kai tämä on ainoa keino päästä eteenpäin. Tehdä ratkaisu
Vastaukset 2
Vanhimmat
roikuin myös kultani löysässä hirttonarussa. Nyt sitten potkaisi tuolin alta. Ehkä hän ei kaikkea pahaa mieltä tahallaan. Ehkä hän myös kuvitteli, että asioista vaikeneminen satuttaisi vähemmän. Mutta eihän se ikinä niin ole ENEMMÄN sattuu tietenkin kun joutuu tivaamaan ja lopulta tiedon saa. En halua tähän yksityiskohtaisemmin asioita laittaa.
Ehkä piti vain sanoa voimia ja toivottavasti sinä löydät paremman ihmisen. Itse en enää siihen usko
Varsinkin kun olen miespuolinen, miettinyt olenkohan luonnon oikku, joka ei ole oikeutettu seuraaville sukupolville liian syvää tunnetta kokevaa ominaisuutta eteenpäin jatkamaan?!? Tehokas, kova , heikoille vittuilija!, virheitä ei saa montaa tehdä(tarkoitan heikkoutta tunnustaa) heti pitää halveksua, eron sattuessa uutta "lihaa" putkeen, ehkä lista loputon tuosta nykymenosta. Jo luulin syvästi tuntevan ihmisen löytäneeni (ok, vaikeatakin oli) Mutta ei. Taisin eksyä aiheesta sorry