Tapailin poikaa viikon verran, kunnes päädyttiin siihen ettei enää nähdä.
Olin koko viikon hyvin hiljainen ja sulkeutunut, enkä suostunut seksiin vaikka hän siitä vihjailikin. En ollut oma itseni, jännitin melkein koko ajan ja mietin sanomisiani. Vaikka pidänkin kosketuksesta ja annoin hänen koskettaa, en ikinä itse tehnyt aloitetta. Hänen mielestään ei ollut liikaa vaadittu, että osoittaisin enemmän kiinnostustani. Puhuimme kyllä asiasta, ja kerroin kyllä että se johtuu vain ujoudestani ja pidän hänestä paljon.
Viikon kuluttua hän ei jaksanut enää yrittää, hän ei jaksanut odottaa että muuttuisin avoimemmaksi, puheliaammaksi ja yksinkertaisesti "enemmän antavaksi". Enkä tarkoita ainoastaan seksiä (vaikka sitäkin kyllä).
Kumpi siis on liikaa vaadittu, että hän olisi jaksanut tutustua minuun kunnolla vai se että avautuisin heti ensimmäisten treffien jälkeen ja olisin heti valmis seksiin?
Olin koko viikon hyvin hiljainen ja sulkeutunut, enkä suostunut seksiin vaikka hän siitä vihjailikin. En ollut oma itseni, jännitin melkein koko ajan ja mietin sanomisiani. Vaikka pidänkin kosketuksesta ja annoin hänen koskettaa, en ikinä itse tehnyt aloitetta. Hänen mielestään ei ollut liikaa vaadittu, että osoittaisin enemmän kiinnostustani. Puhuimme kyllä asiasta, ja kerroin kyllä että se johtuu vain ujoudestani ja pidän hänestä paljon.
Viikon kuluttua hän ei jaksanut enää yrittää, hän ei jaksanut odottaa että muuttuisin avoimemmaksi, puheliaammaksi ja yksinkertaisesti "enemmän antavaksi". Enkä tarkoita ainoastaan seksiä (vaikka sitäkin kyllä).
Kumpi siis on liikaa vaadittu, että hän olisi jaksanut tutustua minuun kunnolla vai se että avautuisin heti ensimmäisten treffien jälkeen ja olisin heti valmis seksiin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sun vika se ei ainakaan ole. Jos aikoo tosissaan seurustella on pakko hyväksyä se ettei toinen ole heti valmis kaikkeen. Aika outoa ettei edes viikkoa jaksa odottaa, itse jaksan odottaa vaikka vuosia vaikken sitä niin toivokaan. On niitä parempiakin olemassa, älä tuommoisiin tuhlaa aikaasi.
Taisi olla väärä mies sulle, kun et pystynyt avautumaan hänelle yhtään. Viikko on todella lyhyt aika, että jos siinä ajassa väsyy odottamaan niin hyvä on kun pääsit hänestä eroon. Vähänpä kaveri oli valmis näkemään vuoksesi vaivaa. Tuskin hän olisi kovin paljon kauempaa kanssasi pysynyt, vaikka olisit sexiin suostunutkin. Hieno juttu, että et antanut toisen painostaa itseäsi sellaiseen mihin et ollut valmis, olen ylpeä sinusta!
...jos kyse ei ollutkaan seksistä? Hän kyllä sanoi, että jaksaa odottaa sen suhteen. Mutta ongelma on se, kun en uskaltanut/kehdannut/osannut ottaa edes kädestä kiinni oma-aloitteisesti. Ja tottakai jokainen kaipaa kosketusta. Toinen iso osa tutustumista on puhuminen. En osannut jutella hänen kanssaan niitä näitä enkä myöskään syvällisiä.
Minullakin menisi mielenkiinto nopeasti jos toinen ei antaisi hellyyttä eikä puhuisi paljon mitään (?).
Oletteko vieläkin sitä mieltä ettei syytä ollut minussa?
Jos ei edes viikkoa pysty olemaan koskettelematta, niin silloin on ihan liian kärsimätön. Eikä "syvällisiä" tarvitse puhua, mitä se sitten onkaan. Kädestä ei tarvitse ottaa kiinni ekoilla treffeillä, jompikumpi voi silloin joutua paniikkiin.
Edellinen "suhteeni" oli samantyylinen. Ei sitä kai suhteeksi voi sanoa muuten kuin ehkä ajallisesti. En ollut oma itseni. Mutta hän jaksoi silti odotella ja tapailla nelisen kuukautta.
En uskaltanut ottaa kädestä kiinni, muiskauttaa läksiäispusua saati halaamaan oma-aloitteisesti. Puhuimme kyllä aika paljon, mutta se oli pinnallista ja joutavaa höpinää ja jossain vaiheessa jutut alkoivat kiertää kehää..
Emme olleet "luodut toisillemme", juttu sitten vain läsähti.
Aika kului ja nyt tilanne on toinen. Tämän pojan kanssa pystyn olemaan juuri sellainen kuin olen.
Olen sitä mieltä että syy ei ollut sinussa että hän kyllästyi. Jos kemiat eivä natsaa ne eivät natsaa. Sille ei mahda mitään. Joskus siihen menee pidempikin aika tajutessa..
Hei haloo: VIIKKO!
lyhyt aika tuo viikko. Luulenpa, että juttu on niin, että nämä kaverin selitykset ovat nk. meriselityksiä eli hän ei ollutkaan enää sinusta kiinnostunut ja sai sitten syyn kätevästi vieritettyä sinulle :(
Nyt on kesä kauneimmillaan ja sinäkin elämäsi alussa, kaikki ihana on sinulle vasta tulossa, nauti siitä äläkä uhraa liikaa ajatuksia tuollaiselle pöllöpäälle.
Kyllä mies aina jaksaa pitempään kuin viikon kalastella jos oikeasti kiinnostaa.
"meriselityksiä eli hän ei ollutkaan enää sinusta kiinnostunut"
Tuo ottaa itsetunnon päälle. Enkö ollutkaan tarpeeksi hyvä? Tunnen epäonnistuneeni. Typerää, mutta en voi sietää, kun joku, josta itse pidän, ei olekaan kiinnostunut minusta. Miksi otan tällaisen VIIKON jutunkin näin raskaasti? Ihan naurettavaa! Ihan kuin jokaisen pitäisi olla minusta kiinnostunut ja sitten olisin vasta tyytyväinen.
Mä olen tavannut oman treffikumppanini tasan kerran viikon aikana ja nyt tavataan tänä viikonloppuna vasta toisen kerran. Mikä helvetin pikasuhde teillä oikein oli?