Uskomatonta, minä, ikisitoutumaton, olen menossa naimisiin.. Minä löysin sen mitä halusin, etsin, kaipasin. Hänet joka on sanattomana kappaleena puoliskoni. Rakkauteni, sieluni. Se oikea. Se on tässä. Nyt ja aina. Miten se muuten voisi mennä näin? sanattomana rakkaudesta, vaellan vaan satama on, niin kuin lepo.
Avioon
minä jonka ei pitänyt löytä...
7584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä ollaan kihloissa, vaikken koskaan ajatellut meneväni naimisiin ikinä koskaan milloinkaan. Mutta, kun sen sopivan ihmisen tapaa niin sitten mieli voikin muuttua! Onnea sulle! Itsekin "odotan" kun aika on kypsä ja menemme naimisiin..
Olen itse kokenut saman yllätysrakkauden tänä vuonna ja syksyllä tanssitaan häitä! Minäkin mietin jo kissan hankintaa, kun ihmissuhteet eivät tuntuneet omalta ollenkaan, mutta silloin kun sitä vähiten odotti sattui oikea rakkaus kohdalle. Hyvässä ja pahassa: ei sitä koskaan tiedä!
Ei ihmetellä, vaan nautitaan täysin rinnoin!
Moi.
Täytyy sanoa, että jos uskoa on noin paljon, niin Herra Arkikin kunnioittaa sitä.
Muista sitten, että olet itse valinnut toisen puolesi. Älä ala myöhemmin valittaa.
T. Herra Arki
Ei kannata mennä avioon. Asiat menee päin helvettiä. Puoliso lihoo, arki koittaa. Kymmenen vuoden kuluttua mikään ei toimi. Parempi kun on vaan avoliitossa, niin kumpikin ajattelee ja toimii paremmin toista kohtaan.
liitto. Eikä elämä ole koskaan pelkästään kivaa, vaikka enimmäkseen on, jos viitsii siihen itse vaikuttaa.
Parisuhdetta täytyy hoitaa, siihen täytyy itsekkin panostaa.
Minun ja mieheni avoliitto on liitto siinä missä aviokin, siinä mielessä missä sitoutumisen suhteen sitä tarkoitetaan. Arki se on tullut vastaan tässäkin ja toisiimme on sitouduttu niin myötä- kuin vastamäessäkin aivan kuin muissakin liitoissa. Parisuhdetta pyritään rakentamaan ja hoitamaan ja toisistamme huolta pitämään. Paperia ei olla vaan allekirjotettu.
Jos siihen joku sen todistuksen tarvitsee ja ajattelee suhteen siitä muuttuvan jotenkin sitoutuvampaan suuntaan, niin mikäs siinä. Minä koen olevani tässä suhteessa muutenkin läsnä.
Kun tuo arki ei ankeudessaan ole pelottanut tähän mennessä vielä kumpaakaan pois niin mihin se avioituminen tilannetta muuttaisi.
että jos toiselle sattuu jotain, niin avioliitossa oleva saa lesken eläkkeen.
Avoliitossa elävä ei saa mitään.
Tää ei tietenkään oo mikään syy mennä naimisiin, mutta jos kerran muutenki aatellaan yhdessä pysyä, niin miksipäs ei.
On se elämä sitten paljon turvatumpaa jos ja kun ..
Ihmiset ei vaan jostain syystä halua edes ajatella, että niitä ikäviäkin asioita tulee eteen.