Taas erosi yksi tuttu pariskunta. Kaksi avioerolasta maailmassa lisää. Pari oli tallannut yhdessä 11 vuotta.
Mikä siinä on, ettei nykyään osata pysyä yhdessä? Eikö jakseta yrittää? Eikö osata ymmärtää toista? Vai nykyinen työmaailman jatkuva stressikö sen tekee? Eikö ole yhteistä aikaa? Nekin, joilla olisi, viettävät sen aikansa kolmannen osapuolen kanssa, pettävät.
Minusta se on kauhean surullista. Te, joilla on suht onnellinen suhde; koittakaa pitää se sellaisena! Yrittäkää arvostaa sitä omaa ihmistänne, huomatkaa miten tärkeä se on, kertokaa se sille aina joskus. Se ei maksa mitään. Kokeilkaa tehdä se vaikka keskellä riitaa. Mikään ei ole odottamattomampi kommentti kesken riitelyn, kuin "minä rakastan sinua". Huutaminen ja syyttely on turhaa ja menee ohi korvien; tuo sanominen taas varmasti pysäyttää toisenkin ajattelemaan.
Arvostakaa toisianne. Nähkää vaivaa sen toisen eteen. Viekää vaikka ulkoa voikukka, jos ette muuta keksi. sekin ilahduttaa.
Joku viisas joskus sanoi "kohdelkaa toisia niinkuin toivoisitte itseänne kohdeltavan". Väitän, että sillä metodilla onnistuisi avioliitto kuin avioliitto.
Mikä siinä on, ettei nykyään osata pysyä yhdessä? Eikö jakseta yrittää? Eikö osata ymmärtää toista? Vai nykyinen työmaailman jatkuva stressikö sen tekee? Eikö ole yhteistä aikaa? Nekin, joilla olisi, viettävät sen aikansa kolmannen osapuolen kanssa, pettävät.
Minusta se on kauhean surullista. Te, joilla on suht onnellinen suhde; koittakaa pitää se sellaisena! Yrittäkää arvostaa sitä omaa ihmistänne, huomatkaa miten tärkeä se on, kertokaa se sille aina joskus. Se ei maksa mitään. Kokeilkaa tehdä se vaikka keskellä riitaa. Mikään ei ole odottamattomampi kommentti kesken riitelyn, kuin "minä rakastan sinua". Huutaminen ja syyttely on turhaa ja menee ohi korvien; tuo sanominen taas varmasti pysäyttää toisenkin ajattelemaan.
Arvostakaa toisianne. Nähkää vaivaa sen toisen eteen. Viekää vaikka ulkoa voikukka, jos ette muuta keksi. sekin ilahduttaa.
Joku viisas joskus sanoi "kohdelkaa toisia niinkuin toivoisitte itseänne kohdeltavan". Väitän, että sillä metodilla onnistuisi avioliitto kuin avioliitto.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eivät asiat ole aina niin yksinkertaisia.Vaikka itse yrittäsit kuinka,niin voi olla että toinen ei yritä.Turha syyllistää eronneita ihmisiä.Joskus se on lastenkin kannalta parempi ratkaisu.Ihmsiset eroavat monista syistä.Jos et elä toisen ihmisen elämää,niin älä syyllistä.Varmaan osa eroista on "turhia",mutta osa on pitkällisen harkinnan ja vuosien yrittämisen jälkeen tehty päätös.
Mie uskon, että erojen taustalla on osaksi se, että ihmisillä on nykyään niin utopistiset kuvitelmat "hyvästä parisuhteesta". Sellaiset, jota kukaan ei pysty pysyvästi saavuttamaan, eikä se olisikaan normaalia tai tervettä. Ja sitten yksilökeskeinen asenteemme, jonka mukaan minulle KUULUU, minun PITÄÄ saada, minulla on OIKEUS, tuon toisen TÄYTYY...
tämä piristi päivääni kuin luin tämän =) ei kannata tehdä tai tahalteen tehdä suhteeseen mitään ongelmia jos niitä ei ole..vähän aika sitten vielä mietin että en jaksa poikaystävääni enään parin vuoden seurustelun jälkeen mutta tämä viestisi sai minut ajattelemaan järkevästi! =)kuitenkin kun toista rakastaa
..että ennen vanhaan esim. siedettiin pettämistä enemmän kuin nykyään. Nykyään eroamista ei enää paheksuta siten kuin ennen, eivätkä ihmiset enää niin usein ole yhdessä vain sen takia, kun kerta joskus on naimisiin menty. Ja ehkä nykyään on sitten niinkin, että kun ihmiset ovat kaikinpuolin vapaampia tekemään mitä haluavat, niin monilla unohtuu se puolison kunnioituskin siinä samalla eikä se ole yrittämisestä kiinni, jos toinen pettää ja suhde sen takia menee poikki. Tai jos ne tunteet jostain syystä pääsevät viilenemään, niin sitä saa erota eikä tartte jäädä suhteeseen vain sormusten takia. Ja onhan sitten paljon näitäkin tapauksia, joita täältä palstalta voi päivittäin lukea, että taidetaan olla selvästi väärän ihmisen kanssa kimpassa ja silti vaan ollaan ja jonain päivänä sitten tulee se piste vastaan ja erotaan.
No en itse siedä pettämistä lainkaan, jos kerran pettää "aina pettää" mielipiteistä ei voi riidellä!
Kyllähän se erontunne varmaanki jokaisella seurustelevalla pariskunnalla tulee jossain vaiheessa mieleen "mutta se voi tietysti olla hetken mielijohteesta" tai sitten pysyvää! Itse olen varma että mieheni on se oikea kenen kanssa haluan olla loppuelämän yhdessä mutta silti välillä tulee erontunne mieleen mutta se on juuri sitä mielijohdetta joka menee aina riidan jälkeen ohi ja kaikki on silloin hyvin :)
..se erontunne tule "jossain vaiheessa" mieleen.. päinvastoin vaan aina huomaan, miten ihanaa toisen kanssa on ollakaan :)