Jotkut ehkä seurasikin tuota "ystävät avioliitossa" keskustelua ja ajattelin hieman kertoa mitä on tapahtunut. Vihaa ja katkeruutta vastaan taistellen niin kerron nyt lyhyesti mitä tuli ilmi tässä jälkeenpäin.
Juttu oli siis näin että vaimolla oli kovat stressit ja burn-out painoi päälle töistä enkä laittanut hanttiin maksaa tälle todellinen kolmen kuukauden unelmamatka kaukoitään.
Noin kuukauden päästä vaimo soitteli ja kertoi miten paljon arvostaa uskollisuutta parisuhteissa kun näki siellä paikan päällä miten kaikki nai kaikkia ja petti minkä ehti. Tämä lause soi mielessäni seuraavat kaksi kuukautta ja olin niin ylpeä vaimostani. Saman puhelun aikana hän kuitenkin totesi että kokeillut huumeita siellä ja sovittiin että se oli viimeinen kerta. Itse ihastuin tämän vaimon viimeisen lomaviikon aikana hieman yhteen naiseen mutta muistin tuon lauseen uskollisuudesta parisuhteessa ja ylpeänä kielsin itseäni ihastumasta sen enempää naiseen vaikka tämä vilkutti vihreätä valoa niin että sattui silmiin.
Meillä on sopimus että kerrotaan ennenkuin löydetään toinen että ei tule petetty/pettäjä kuviota ja että toinen saa mahdollisuuden pistää suhteen poikki ennenkuin mitään tapahtuu, ns. rehellinen loppu suhteelle.
Noniin, sitten itse asiaan. Kaikki muut olivat oikeassa ja minä väärässä. Itsepintaisesti puolustin vaimoani kun kaikki muut totesivat että on toinen kehissä ja minä sokeana en uskonut sitä, koska minä luotin 100% vaimooni ja tunsinhan minä vaimoni. 11 vuoden jälkeen oppii tuntemaan aika hyvin kehen voi luottaa ja kehen ei, vaimoni oli ainoa johon kykenin oikeasti luottamaan joten ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa hänen väittämiä.
Eli ilmeni ensinäkin että huumekokeilut olivat jatkuneet ja sitten vielä että pari viimeistä viikkoa niin siellä oltiin vedetty oikeen kunnolla toista miestä ja ilman suojia. Nyt vaimo meinaa irtisanoa itsensä hyvästä ja hyväpalkkaisesta työstä ja asunnon myyntivoitoilla, tai siis hänen osuudellaan, lentää takaisin mistä tulikin ja jatkaa mihin jäi.
Muutaman päivän olin aika murtunut koska minut oli nöyrytetty totaalisesti, julmasti käytetty hyväksi ja se ainoa henkilö tällä planeetalla johon luotin osottautui olevansa kuten kaikki muutkin. Olen lohduttanut itseäni sillä että oma vaimoni katosi tuolla matkalla ja kotiin tuli jokin aivan toinen nainen koska tämä nainen jatkaa piikittelyä ja tahallaan iskee kylmää vettä kokoajan niskaan, keksii jatkuvasti uusia asioita millä pystyy haavoittamaan minua vaikka en ole 11 vuoden aikana ikinä tenyt mitään pahaa hänelle, aina ollut tukena, aina puolustanut häntä ja aina tehnyt kaikkeni jotta molemmilla olisi hyvä olla. En ole rajoittanut hänen menemisiään, en ole kituutellut rahojen kanssa, olen taatusti tukenut ja antanut tarpeeksi läheisyyttä jne.
Tällä hetkellä taistelen vihaa ja katkeruutta vastaan ja olen hyvin voitolla siinä taistelussa. Tämmöistä näköjään tapahtuu sitten lähes kaikille, ja valitettavasti monelle enemmän kuin kerran. Minun täydellistä luottamusta voi olla jatkossa vaikea saavuttaa koska tosiaan luotin vaimooni täysin ja tiesin voivani luottaa häneen - mutta olin väärässä.
Kyllä tässä on nyt ollut yksi jos toinen pala purtavana, mutta elämä voittaa ja näen jo että oli tosiaan parempi että erottiin, tosin olisin toivonut että olisin ansainnut rehellisen lopun avioliitolle.
Juttu oli siis näin että vaimolla oli kovat stressit ja burn-out painoi päälle töistä enkä laittanut hanttiin maksaa tälle todellinen kolmen kuukauden unelmamatka kaukoitään.
Noin kuukauden päästä vaimo soitteli ja kertoi miten paljon arvostaa uskollisuutta parisuhteissa kun näki siellä paikan päällä miten kaikki nai kaikkia ja petti minkä ehti. Tämä lause soi mielessäni seuraavat kaksi kuukautta ja olin niin ylpeä vaimostani. Saman puhelun aikana hän kuitenkin totesi että kokeillut huumeita siellä ja sovittiin että se oli viimeinen kerta. Itse ihastuin tämän vaimon viimeisen lomaviikon aikana hieman yhteen naiseen mutta muistin tuon lauseen uskollisuudesta parisuhteessa ja ylpeänä kielsin itseäni ihastumasta sen enempää naiseen vaikka tämä vilkutti vihreätä valoa niin että sattui silmiin.
Meillä on sopimus että kerrotaan ennenkuin löydetään toinen että ei tule petetty/pettäjä kuviota ja että toinen saa mahdollisuuden pistää suhteen poikki ennenkuin mitään tapahtuu, ns. rehellinen loppu suhteelle.
Noniin, sitten itse asiaan. Kaikki muut olivat oikeassa ja minä väärässä. Itsepintaisesti puolustin vaimoani kun kaikki muut totesivat että on toinen kehissä ja minä sokeana en uskonut sitä, koska minä luotin 100% vaimooni ja tunsinhan minä vaimoni. 11 vuoden jälkeen oppii tuntemaan aika hyvin kehen voi luottaa ja kehen ei, vaimoni oli ainoa johon kykenin oikeasti luottamaan joten ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa hänen väittämiä.
Eli ilmeni ensinäkin että huumekokeilut olivat jatkuneet ja sitten vielä että pari viimeistä viikkoa niin siellä oltiin vedetty oikeen kunnolla toista miestä ja ilman suojia. Nyt vaimo meinaa irtisanoa itsensä hyvästä ja hyväpalkkaisesta työstä ja asunnon myyntivoitoilla, tai siis hänen osuudellaan, lentää takaisin mistä tulikin ja jatkaa mihin jäi.
Muutaman päivän olin aika murtunut koska minut oli nöyrytetty totaalisesti, julmasti käytetty hyväksi ja se ainoa henkilö tällä planeetalla johon luotin osottautui olevansa kuten kaikki muutkin. Olen lohduttanut itseäni sillä että oma vaimoni katosi tuolla matkalla ja kotiin tuli jokin aivan toinen nainen koska tämä nainen jatkaa piikittelyä ja tahallaan iskee kylmää vettä kokoajan niskaan, keksii jatkuvasti uusia asioita millä pystyy haavoittamaan minua vaikka en ole 11 vuoden aikana ikinä tenyt mitään pahaa hänelle, aina ollut tukena, aina puolustanut häntä ja aina tehnyt kaikkeni jotta molemmilla olisi hyvä olla. En ole rajoittanut hänen menemisiään, en ole kituutellut rahojen kanssa, olen taatusti tukenut ja antanut tarpeeksi läheisyyttä jne.
Tällä hetkellä taistelen vihaa ja katkeruutta vastaan ja olen hyvin voitolla siinä taistelussa. Tämmöistä näköjään tapahtuu sitten lähes kaikille, ja valitettavasti monelle enemmän kuin kerran. Minun täydellistä luottamusta voi olla jatkossa vaikea saavuttaa koska tosiaan luotin vaimooni täysin ja tiesin voivani luottaa häneen - mutta olin väärässä.
Kyllä tässä on nyt ollut yksi jos toinen pala purtavana, mutta elämä voittaa ja näen jo että oli tosiaan parempi että erottiin, tosin olisin toivonut että olisin ansainnut rehellisen lopun avioliitolle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Tällä hetkellä taistelen vihaa ja katkeruutta vastaan ja olen hyvin voitolla siinä taistelussa. Tämmöistä näköjään tapahtuu sitten lähes kaikille, ja valitettavasti monelle enemmän kuin kerran. Minun täydellistä luottamusta voi olla jatkossa vaikea saavuttaa koska tosiaan luotin vaimooni täysin ja tiesin voivani luottaa häneen - mutta olin väärässä."
Juupa. Seurasin aiemmin tuota "tarinaasi" ja kieltämättä tällä palstalla käydessäni ootte olleet mielessä; siis se että mitä teille nyt kuuluu.Ja mietin paljon sitäkin että oisiko minun pitänyt alkaa "kuulijaksi" tapanani kun ei kuitenkaan ole jättää lähimmäistä yksin hädässä.
Mutta kerroithan olevasi sosiaalinen avoin persoona, ajattelin kyllä myös että lohduttajia löydät varmaan muistakin :-).
Ja luottamuksen puute kalvaa täällä monta muutakin, sillä tämä mestahan on oikea sanaseppojen ja sannojen temmellyskenttä :-).Sinäkinhän voit olla joku ihan kuka tahansa joka keksii tänne juttuja ja hyväuskoiset hölmöt lähtee mukaan empatiaa jakamaan. Huom! En väittänyt että sinä olisit sellainen vaan että myös sekin olisi tällä palstalla mahdollista ja sen mukaan myös kannattaa luottamusta täällä osoittaa.
Toisaalta, eihän kukaan aikuinen ihminen ole täysin ummikkoluottavainen, eikö se ole tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei ihan mitä tahansa niele. Ja kuten sinäkin olet kokenut, naivin luottavainen ei kannta koskaan olla. Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen useassa asiassa.
Olen pahoillani tilanteestasi. On käsittämätöntä, miten joku ihminen voi mennä niin sekaisin, ettei millään sopimuksilla, lupauksilla tai yhteisillä vuosilla ole mitään merkitystä. Minut jätettiin pitkän suhteen jälkeen ja korvattiin uudella parissa kuukaudessa. Mies jatkoi elämäänsä uuden kanssa niin kuin mitään ei olisi koskaan minun kanssa ollutkaan. Ja sitä en ymmärrä, että toista kohdellaan kylmästi tai jopa ilkeillään. Eikös tällöin pitäisi kaiken olla niin ihanaa, niin miksi sitten pitää keljuilla entiselle puolisolle. Omasta exästäni voin todeta, että ei hän ole enää se mies jonka tunsin, hän on kuin muukalainen.
Luottamusta on vaikea rakentaa huonojen kokemusten jälkeen. Ehkä voisit aloittaa luottamuksen rakentamisen ihan lähimpien ystävien kanssa. Omasta erostani on kulunut reilu vuosi ja nyt tosiaankin tiedän keihin voin luottaa. En olisi selvinnyt erosta ilman vanhempiani ja paria läheistä ystävää, he pitivät päätäni pinnan yläpuolella kun meinasin hukkua. Puhuminen ystävien kanssa kaikista vaikeista asioista on tuonut ystäväni niin paljon lähemmäksi, vaikka olen heidät tuntenut vuosikausia. Nyt on aika kääntyä ystävien puoleen, äläkä ainakaan ryntää heti uuteen suhteeseen. Tee rauhassa surutyö, niin joku saa sinusta aivan upean miehen!
Kuin minun kohtaloni!
En ole tätä ennen lukenut, joten en tiedä, mitä olet asiasta kirjoittanut, mutta tämän perusteella voisin kuvitella, että olet joku ystäväni, joka kirjoitti minusta.
On vaikea ymmärtää naisen logiikkaa, kun hän salaa kaiken mahdollisen. Mitä hyötyä on siirtää jonkin asian kertomista muutamalla päivällä, jos sen eteen täytyy valehdella koko ajan?
Toisaalta se helpottaakin, koska nyt ainakin tajuan, että en todellakaan halua olla naimisissa ihmisen kanssa, joka on mielestäni moraaliton ja patologinen valehtelija.
En tiedä, miltä tämä myöhemmin tuntuu, mutta nyt on ainakin päällä typertynyt helpotus.
Ei sillä lopulta ole väliä, miten ero tapahtui, koska oma omatuntoni on puhdas.
Kaikkeni yritin, ja se ei riitänyt.
En voi oikein mitään sille, että päälle puskee jopa vahingoniloa, koska olen varma siitä, että näin hyvää palvelijaa ex ei ikinä löydä.
Ehkä hän myös huomaa, että rahakaan ei tipu postiluukusta.
Kannattaa varoa passaamasta puolisoa pilalle.
Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Et ole ansainnut myöskään huonoa puolisoa!
Älä koskaan maksa "unelma" lomia minnekkään, älä varsinkaan kolmeksi kuukaudeksi, siis haloo? Jok ikinen jollei ole vastarakastunut pettää, varsinkin jos on noin paljon joutilasta aikaa.. varmasti opit jotain..sympatiani ovat kuitenkin puolellasi, koita pärjätä..
Pitäshän nyt miehellän vähän kilkattaa kellot jos makselee vaimon lomille yksikseen kaukomaille... sitä saa mitä tilaa.
Sorry,mutta elämä opettaa.
...on totta, mieti jatkossa, oletkohan liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. Haluat itse hyvää kaikille, mutta valitettavasti nykymaailma on kova ja julma, on opittava pitämään puolensa.Hyvää Juhannusta sinule ja sukelluskelejä jatkossa.
Tarina on valitettavasti aivan tosi, ja kuten tuossa joku kirjoittikin niin elämä opettaa. Kyllä tässä on aika monta kantapään kautta oppituntia jo käyty läpi ja tässä oli taas yksi sitten.
Se mikä tuntuu lähes järjettömältä, on että tutustuin netin välityksellä yhteen naiseen samana päivänä kun erohakemus oli allekirjoitettu. Hain vain ystävää jonka kanssa jutella, ja juteltiinkin, tultiin hyvin toimeen ja käytiin "livenä" kahvilla. Nyt olen asunut tämän luona jo yli viikon ja meillä synkkaa tosi hyvin, ehkä tästä tulee jopa jotain muutakin kuin ystävyys.
Hieman kuviota sekoittaa se että olen muuttamassa yhteen toisen naispuolisen ystävän kanssa joka tarvitsee asuntoa pääkaupunkiseudulla. En tiedä miten fiksua on muuttaa yhteen toisen naisen kanssa jos ehkä tulee jotain vakavempaa toisen kanssa. Välillä tuntuu siltä että mun elämässä mikään ei voi mennä normaalisti vaan kaikki pitää tapahtua jotenkin oudosti.
Kaikki sanoo minulle että vietä nyt rauhassa se suruaika, mutta olen niin sosiaalinen persoona ja haluan jutella sekä kokea läheisyyttä että oikeasti uskon että minä pääsen tästä kaikkein parhaiten ja nopeiten yli jos minulla on jotain jota halia, jonka kanssa jutella ja tehdä asioita. Kokea että on olemassa muutakin kuin päättyneen parisuhteen perään sureminen.
sulle molemmat, vaikka kuinka yrität naamioida sitä sosiaalisuutesi alle. Oikeasti et uskalla tai osaa olla yksin. Tarvitset jonkun, jota halia. Joo, jonkun. Se on laastarin tunnusmerkki.
Et voi olla tosissasi. Viikon tuntenut ja nyt jo asutte saman katon alla, et ainakaan aikaile ja voin jo sanoa, että ei tule onnistumaan. Miksi sinun piti asumaan yhteen heti mennä. Saahan sitä halia ilman että heti muuttaa yhteen asumaan. Herrajjestas ethän edes tunne koko ihmistä.Olet kuule taas menossa ojasta allikkoon ja näämmä lujaa. Opetteleppa nyt kiltisti ensin asumaan yksin ja selviä erostasi. Ja kannattaa myös miettiä miksi tulee aina "lunta tupaan". Malttia noihin käänteisiisi.Kaikki mukavat ihmiset netissä eivät ole yhtä kuin asuinkumppani tai puoliso ;-).Älä ota ketä tahansa kanssasi asumaan vain sen takia ettet oi olla yksin ja kaipaat "halinallea" Kyllä yhteenmuuttamiseen täytyy olla pikkasen painavammat syyt.
Tee itsellesi selväksi minkä arvoinen olet ja elä sen mukaan. Jos vielä huomaat kokevasi nöyryytystä, se voi johtua siitä että haluatkin sitä.