Mies kaipaa ex-puloisoaan

Olen kaksi vuotta nyt asunut avoliitossa uuden mieheni kanssa, taannoin hän kuitenkin pudotti päälleni pommin kertomalla, että koko yhdessäolon aikana hän on haaveillut pääsevänsä takaisin ex-puolisonsa luokse (joka petti ja jätti mieheni). Hän sanoo kyllä rakastavansa minua ja meille on tulossa yhteinen lapsi, mutta jotenkin on nyt sellainen olo että en halua jäädä suhteeseen vain "vararenkaaksi". Mieheni ja hänen exänsä erosta on viisi vuotta jo aikaa... voiko joku tosiaan haikailla niin kauan jonkun toisen perään?!?!?! Itselläni on petetty olo.... minä taisin sittenkin olla ainoa joka todella rakastin miestäni. Loppuuko tämä ikinä? Onko meillä mitään mahdollisuksia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko parempi lähteä kuin jäädä?
123458
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Suosittelisin eroamaan, en voi ymmärtää sitä miksi miehesi sanoo sinulle ÄÄNEEN tuollaista? Eikö hän yhtään kunnioita sinua? Vaikka hän ajattelisi noin, niin miksi sanoa se? Vaikuttaa kyllä vähän siltä (eikä ihan väjän) että olet valitettavasti vain lohduttajan asemassa, ja että miehesi aloitti liian nopeasti uuden suhteen. Se on hyvin tyypillistä eronneille miehille. Eri asia on sitten "rakastaako" hän sinua, taitaa olla enempi kysymys siitä, että herra ei "halua" olla yksin ennen kuin on päässyt eksästään yli.

Minä ottaisin aikalisän sinuna ja pakkaisin kamat. Ja jos herra ei palaa luoksesi ja HALUA SITÄ jonkun ajan päästä, vaan on löytänyt taas uuden, tee siitä omat johtopäätökset ja erotkaa lopullisesti.Veikkaanpa että miehesi ei vaan kestänyt olla yksin eron jälkeen, tuo on nähty ja kuultu niin monet kerrat. Luulenpa että olet laastarisuhtessa laastarina (totuus voi kirpaista, sori)!

Äänestä
  • Asiat voi mennä nykyään eri lailla kuin 30-luvulla.

    Äänestä

  • vinkki seniorille kirjoitti:

    Asiat voi mennä nykyään eri lailla kuin 30-luvulla.

    mitähän mahdat viestilläsi tarkoittaa?

    Äänestä

  • vinkki seniorille kirjoitti:

    Asiat voi mennä nykyään eri lailla kuin 30-luvulla.

    79-vuotias on yhdyssana; lyhennettynä esim. 79-v
    79 on vuosimalli, syntymävuosi tms. Lapsikin sen tajuaa!
    Kyllä meillä on tyhmiä uusavuttomia nuoria kasvamassa ehkä jonain päivänä aikuisiksi.
    Vai pitäiskö sulle taavi sanoa et painu itse sinne 30-luvulle?! Mikä tollo...

    Äänestä

Kyllä se siitä sitten ajan kanssa. En käsitä miksi on tuollaista mennyt sanomaan, todella törkeää kertoa kumppanille vaikka oikeasti tuota mieltä olisikin.

Ei kaikkea pidä kertoa.

Äänestä
  • Se ois pitäny kertoa aikoja sitte, eikä siinä vaiheessa ku lapsi on tulossa ja toisen elämältä viedään turvattu pohja alta! Toisen täytyy miettiä joutuuko yksinhuoltajaksi... se äijä kärsisi mun käsittelyssä, olin raskaana tai en. En oo koskaan kuullu mitään niin ITSEKÄSTÄ... "rakastan sinua mutta ottasin heti exän takaisin jos vain sille kelpaisin". Kyllä siinä tippuis itsearvostus kenellä tahansa ja alkas miettiä että miksi toisestä ei NÄHNYT mitään? Hitto. Ei kukaan voi kahta ihmistä rakastaa yhtä aikaa!

    Äänestä

Anna sydämesi kertoa mitä teet . Älä hättäile.
Uusi ihminen tulossa,niin miehet ovat tollasii ja sä herkästi otat itteesi nyt ,joten mielestäni miehesi rakastaa sua ja tulevaa kuitenkin ekaksi. tokaksi ex:äänsä .. ei kuitenkaa sanoista huolimatta menis ex:änsä luo. atteleppa nyt ite.

Äänestä

Aika kultaa muistot! Itsekin sain 19 (!) vuoden jälkeen ex-mieheltäni tekstiviestin, että hän rakastaa minua vieläkin!!! En usko hetkeäkään, että hän tosissaan minun perääni enää haikaisi, enhän ole enää edes sama ihminen kuin hänen kanssaan ollessani. Enkä koskaan palaisi hänen kanssaan yhteen.

Äänestä

Kaipaus. Se on kaipuuta entiseen elämään, muistoihin ja yhteisiin särkyneisiin unelmiin. Vain kaipuuta.

Ilman muuta se loukkaa, kun puoliso tunnustaa kaipaavansa toista. Joku sen kestää, kuin aikuinen ja kypsymättömämpi laittaa hanskat tiskiin. Kaipuu kuuluu elämään. Minä kaipaan edelleen entistä puolisoani, sitä kaikkea hyvää ja mukavaa mitä meillä oli yhdessä. Helppoutta, kun tunsi toisen läpikotaisin. Kaipaan välillä niin, että kehoon koskee. Mutta se on vain jotain, ei todellisuutta. Todellisuutta on se etten enää koskaan kuitenkaan palaisi sinne.

On vain hyväksyttävä, että mennyt elämä kulkee aina mukana. Iho muistaa.

Äänestä

niimpä erottiin, ja minun tahdosta. mies otti uuden naisen, ja niille syntyi sitten yhteinen lapsikin. minulla ja kyseisellä miehellä on kaksi yhteistä lasta.
mies haaveili takaisin, tiesin sen, kun hän soitteli usein, ja viestitteli. ja tapasi usein lapsiaan. eli emme puhuneet viesteissä/ puhelimessa ainoastaan lapsista.

puimme liittoamme, eroa ja kaikkea- myös tunteitamme.

lopulta sitten mies muutti omasta tahdostaan takaisin, ja nyt olemme olleet yhdessä jälleen 4.v josta nyt naimisissa oltu 2-viikkoa. eli sen toisen naisen luona mies viihtyi vain puoltoista vuotta.

jos toinen tosiaan kaipaa ja paljon haaveilee vielä toisesta niin aina on mahdollisuus että saattavat palata yhteen. koska ei niitä vahvoja ja syviä tunteita jos rakastaa toista todella niin ei sitä poisteta ja korjata uudella suhteella. tosin se tapa on aina väärä ottaa ns. korvike.

Äänestä

Tapasin elämäni rakkauden ja menetin sen hänen exälleen . Kerkesin nauttia onnesta vähän yli vuoden, mies vannoi rakkauttaan minuun ja sanoi vanhan suhteen olevan mennyttä eikä siihen koskaan palaisi. Nyt olen ollut yksin puolivuotta eikä olo meinaa helpottaa yhtään. Eilen satuin kuulemaan että he ovat menneet 2viikoksi etelään ilman lapsia eli ihan kaksistaan sekin satuttaa.

Äänestä
  • Vaikea aihe,nimittäin tuollainen exän perään haikailu.
    Luonnolistahan se on,kun tavallaan muistot eivät kuole koskaan ja aika kultaa haavat.
    Mutta siinä täytyy osata erottaa kaksi asiaa,nykytilanne ja muistot.
    Rakastin itse yli kymmenen vuotta exääni salaa,olin aviossa ja onnellinen mutta mieltäni kiusasi kaikki vuodet kysymyksiä hänelle,mitä hänelle kuuluu,onkohan hän eronnut ym.
    Olin koko ajan niin heikko että jos exäni olisi minulle soittanut olisin varmasti mennyt sekaisin hetkellisesti ja jättänyt nykyisen liittoni.
    En kuitenkaan asioista puhunut kenellekkään,osasin olla hienotunteinen enkä halunnut loukata ketään.
    Onnistuin kuitenkin lopulta erkanemaan noista vanhoista tunteista ihan järkeilemällä ja elämme edelleen onnellisina vaimoni kanssa.

    Tällä tarinalla haluan sinulle viestittää sellaista että miehesi voi potea samanlaista eron tuskaa selvittämättömista asioista,mutta omaa rehellisen luonteen ja puhuu asioista ääneen ymmärtämättä sen loukkaavan sinua.
    Ja tämä käytös ei missään nimessä ole oikein sinua kohtaan.
    Mitä voit tehdä?
    Mielestäni tarttua härkää sarvista,kyselet mieheltäsi haikaileeko tai rakastaako hän todella exäänsä vielä,ja jos miehesi vastaus on myönteinen otat itseäsi niskasta kiinni ja soitat miehesi exälle ja kysyt suoraan hänen tunteeko hän mitään miestäsi kohtaan.
    Näin saat varmuuden tulevasta,eikä sinulla ole epätietoisuutta kuinka saattaisi käydä.
    Ihmisellä on vain yksi elämä,ja sitä ei kannata tuhlata kenenkään vara rakkautena,koska tosi asiassa se oikea rakkaus vie aina lopulta voiton,ja häviäjä olet sinä!
    Mutta jos miehesi exä ei todellakaan halua edes kuulla miehestäsi,ja saat varmuuden ettei hänen puoleltaan tule koskaan olemaan mitään miehesi kanssa ,voit olla rauhallisin mielin.
    Koska aika tappaa miehesi vanhat tunteet,ja hän huomaa jossain vaiheessa sinut tärkeimpänä ihmisenä maailmassa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


onneton kirjoitti:

Olen kaksi vuotta nyt asunut avoliitossa uuden mieheni kanssa, taannoin hän kuitenkin pudotti päälleni pommin kertomalla, että koko yhdessäolon aikana hän on haaveillut pääsevänsä takaisin ex-puolisonsa luokse (joka petti ja jätti mieheni). Hän sanoo kyllä rakastavansa minua ja meille on tulossa yhteinen lapsi, mutta jotenkin on nyt sellainen olo että en halua jäädä suhteeseen vain "vararenkaaksi". Mieheni ja hänen exänsä erosta on viisi vuotta jo aikaa... voiko joku tosiaan haikailla niin kauan jonkun toisen perään?!?!?! Itselläni on petetty olo.... minä taisin sittenkin olla ainoa joka todella rakastin miestäni. Loppuuko tämä ikinä? Onko meillä mitään mahdollisuksia? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko parempi lähteä kuin jäädä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu