Mitä teillä syödään jos suhteen osapuolten tottumukset ovat totaalisesti eri lähtökohdista? Onko puolisosi totutellut suomalaiseen ruokaan vai oletko sinä opetellut hänen maansa keittiön saloja?
Meillä sekä että, opettelin ja opettelen edelleen tekemään aasialaista, ah niin hyvää ruokaa, mutta Suomisapuska menee myös mukisematta. Itseasiassa puolisoni taitaa jo pitää suomalaisesta ruuasta enemmän kuin minä itse ;)
Meillä sekä että, opettelin ja opettelen edelleen tekemään aasialaista, ah niin hyvää ruokaa, mutta Suomisapuska menee myös mukisematta. Itseasiassa puolisoni taitaa jo pitää suomalaisesta ruuasta enemmän kuin minä itse ;)
Vastaukset 21
Vanhimmat
myös sekä että ja mieheni kotimaassa käydessäni
valmistan siellä koko suvulle suomisapuskaa.
Hyvin on maistunut.
Sehän on kivaa! Mä taas luulen että mun miehen suku vois olla aika ihmeissään jos joutuis syömään niin maustamatonta ruokaa kun meillä täällä... Syövät chiliä niin että pelkkä suola ja ripaus pippuria vois olla suhteellisen "eksoottinen" kokemus heille. (eivät ainakaan salmiakista pidä lainkaan mutta makeisista meidän suklaa on suurta herkkua)
jonkun verran enemmän suolaa ja mausteita suomisapuskassa, kuin normaalisti.
Salmiakkia vein maistiaisiksi ja se oli aivan kammottava makuelämys koko porukalle.
Suomalainen suklaa maistuu kaikille ja on toivottua viemistä, samoin kahvi. Se tuntuu heistä jotenkin erikoiselta ja vielä enemmän kun se keitetään kahvinkeittimellä, jonka olen myös tuliaisina vienyt anopille. Tykkääkö sun miehesi suku suomalaisesta kahvista?
ne on intialaisia ja juo pääosin teetä, pinttynyt tapa jota ei helpolla uuteen vaihdeta ;)
Meinasin jo kysyä, että ovatko intialaisia, kun seurasin keskustelua. On nimittäin tuttua tuo chilin syönti kun mies on sieltä päin (ei kuitenkaan Intiasta).
Nämä minun tutut kyllä juovat ihan kahviakin, mutta tee taitaa olla se vakio juoma. Mies laittaa chiliä suomalaisiin ruokiinkin ja jopa mansikoille. Itsellä on vielä chilin kanssa totuttelemista.
Vähän otsikkoaiheeseen liittyen voin kertoa, että perunamuussi maistuu miehellekin kun laittaa normaalia enemmän rasvaa ja suolaa... Oikeastaan kaikki muut suomalaiset ruuat taitaa mennä paitsi marjapuurot, ruisleipä ja sianliha.
siis kyllä mun mies tykkää kahvista kun on siihen täällä tottunut, mutta suku tuskin heti ihastuu -ehkä väsyttämällä ;)
Mä itse pidän nykyisin intialaisesta ruuasta enemmän kun suomalaisesta mutta joskus tulee pakkopakko-olo saada suomalaista ruokaa. Meillä varmaan mieheltä jää maksalaatikko syömättä, on kuulemma kamalaa ja porkkanalaatikko oli aluksi porkkanalla pilattua riisipuuroa... nyt menee kyllä sekin.
ei sianliha kuulu syötävien joukkoon, mutta chili kyllä maistuu minun miehelle, mutta ei minulle, ei ainakaan toistaiseksi. Ensimmäisellä vierailullani anoppini luona katselin, kun hän otti chiliä, joka oli jossain liemessä, haukkasi vain ja ajattelin, että minä kans. Oli kyllä virheliike. Henki ei meinannut kulkea, vesi valui silmistä enkä tiennyt mitä olisin tehnyt. Päätin juoda vettä ja virhe taas; suuta poltti entistä ankarammin. Anoppi antoi sitten leipää ja polte alkoi helpottaa. Ensin minua hävetti, mutta lopuksi nauratti hervottomasti minua ja muita! Oli kokemus!
joku maitotuote esim maustamaton jugurtti auttaa tulevaisuudessa ;) Tosin maitotuotteet on täällä meillä ihan erilaisia...kevyempiä.
Meillä syödään kaikkea, mutta pääosin kasvisruokaa ja mä oon oppinu jopa pitämääm chilistä niin että kun teen ruokaa muille kun meille täällä Suomessa, niin pitää säännöstellä kuinka paljon uskallan laittaa. Ravintoloissakin (itämaisissa siis) pyydän reilusti maustettuna annokseni. Mutta kyllä mullakin alussa oli hankalaa mut suu tottui nopeasti.
minunkin suu tottuu, kun pikkuhiljaa opettelen.
Kasviksia meilläkin käytetään paljon, samoin jogurttia, jonka teen itse. Tällä hetkellä vain mieheni ja minä nautimme ruokamme eri maissa, mutta jonain päivänä jalat ovat taas saman pöydän alla.
Kyllä totut varmasti, harjoittele jo nyt niin miehesi on mielissään sitten kun syötte saman pöydän ääressä. Ja joku resepti myös niin koko suku on mennyttä kun niille kokkaat mieliruokaa ;)
Enpä ole ikinä edes kuullut kenestäkään, joka ei tykkäis Fazerin suklaasta.
No minä en ainakaan pidä Fazerin tai kenenkään suklaasta, annan ilomielin osani niistä ympäri maailmaa jaettavaksi. ;)
Fazerin sininen on tosi haluttua tavaraa Itä_Aasiassa, esim. mieheni kotikonnuilla Kiinassa. Suorastaan ahmivat, ja käyvät Beijingin Ikeassa ostamassa suolakaloja ym. skandinaavisia herkkuja. Ihme, ettei Fazer ole vielä keksinyt viedä Sinistään sinne, koska se on todella haluttua.
oletko vienyt sinne salmiakkia? Jos olet, mitä
tykkäsivät?
Suosituin on se pikku-Pantteri aski, ja sitten ihan mikä tahansa salmiakki-purukumi. Tosin Pantteri on aina kovaa kamaa...
Lähetämme salmiakki-lähetyksen noin 4 x vuodessa, mutta silti himo on niin kova, että pitää mennä Beijingiin saamaan pohjoismainen salmiakki-annos....
Mieheni kotimaassa ihmettelevät kuinka kukaan voi
syödä ja vielä tykätä salmiakin mausta.
Suomalainen suklaa vain maistuu!!
Olen niin kateellinen vaimolleni, joka on kaikkiruokainen. Kaikki kelpaa mämmistä mustaanmakkaraan. Tosin kuin minä, joka olen kuin hemmoteltu kakara, jolle mikään ei kelpaa.
Kun ihmiset kyselevät ruokailutottumuksiamme, sanon aina, että edellsen avovaimoni kanssa meillä oli omat rahamme. Nykyisen vaimon kanssa meillä on omat ruokamme ja jos käy niin onnettomasti, että joskus tulisi ero, niis seuraavan kanssa olisi varmaankin erillinen sänykamarielämäkin...
Eli vaimo syö yleisaasialaista, kasvisvoittoista ruokaa ja kaikkea makeaa. Minä teen itselleni suomalaista kotiruokaa tai ostan roskaruokaa. Satunnaisesti syön sitten vaimonkin tekemiä ruokia ja hän ylensä parantelee itse minun tekemiäni. Outoja ovat tapamme.
Ainoa asia, mitä vaimo tai hänen sukulaisensa eivät siedä, on salmiakki. Geisha-suklaa herättää Japanissa erityistä hilpeyttä, joten vaimo vie sitä aina tuliaisiksi.
Luulin olevani palstalla ainoa, joka ei ole niin erityisen hurmaantunut puolisonsa ruokakulttuuriin... Meillä vähän sama juttu mutta ei viitsi mies motkottaa kamalasti kun niin harvoin teen sille ruokaa (ihan siitä syystä että itse tietää tekevänsä parempaa. Jos ei vallan chiliä pistä liikaa, niin saatan minäkin syödä niitä sen tekemiä pöperöitä. Muutenkin olen vähän huonosyöntinen... ja on vain muutama lempiruoka.
Mies ei myöskään pidä tuosta salmiakista suklaatakin syö harvoin tai muita makeisia. Omia riksuja joskus kaverit tuo, niin niitä sitten, mutta minusta ne taas maistuvat(?) ja näyttävät linnun ruualta.
Olet(te)ko muuten katsoneet Nousevan auringon kajoa, mitä juontaa (minun ehdoton suosikkijuontaja) MArkus Kajo?
Itseltä on jäänyt, mutta ensi kerralla muistan
(tuli ihan vain mieleen kysyä kun vaimosi on japanilainen:)).
Minusta se on hauska, joskin vähän stereotypinen. Vaimolla on aina suu mutrussa, kun Japanista esitellään tarkoituksella omituisuuksia. Juu, Markus Kajolla on hauska puhetyyli.
kurdiruokaa (jota olen oppinut jopa tekemään MELKEIN yhtä hyvin kuin äiti :D) ja suomalaista sekaisin... pihvi on miehen suurta herkkua eli tälläiset "monikansalliset" liharuuat uppoaa, samoin kaikki missä on perunaa. Ja perunamuusi ja lihapullat on ihmeekseni herran suosikkeja :)
(ja joskus syödään myös niitä pizzaa ja kebabia)
Mulle ei ainakaan mitään suurta "ruokashokkia" ole tullut, ei ne pöperöt loppujen lopuksi niin eri makuisia ole.
En koskaan ehtinyt oppia laittamaan suomalaista ruokaa, mutta lähi-idän perinneruuat olen oppinut sitäkin paremmin.
Suomalaisesta ruuasta mieheni ei pidä, enkä minäkään enää. Lapseni pitävät suomalaisesta lakritsista, mutta salmiakki on heidän mielestään suolaista.
Suomalaiset makeiset ovat mielestäni korkealaatuisia ja hyviä, sanoisin jopa liiankin hyviä, koska usein niitä Suomessa olessa tulee mutusteltua ruuan sijasta.