HEIP KAIKILLE
Olen aivan ymmällä.Olen ollut mieheni kanssa 12v. ja olemme asuneet vuokralla,meillä ei ole lapsia.Elämämme on junnannut paikoillaan. Nyt mieheni on herännyt,etsimme asuntoa omaa.Eikä ole varaa kuin kerrostalo-osakkeeseen. Ongelma on että tuntuu kuin sydämmeni etsisi jotakin muuta,ei parisuhteessa oleminen pitäisi olla vaikeaa,siis asioiden pitäisi tapahtua luonnostaan.Mulla on stressiä,epäilen että rakkaus on hiipunut.Mulla on elämä hakusessa,ei ole sopivaa työtä,siis luonteelleni sopivaa,olen ajautunut "väärälle alalle" Pelkään uupumista!!Mitä sitten kun ei enää jaksa? Miten saisin itseäni niskasta kiinni että saisin tehtyä ratkaisun jatkaako suhdetta vai ei?
Kurjaa että mieheni rakastaa mutta minä olen niin tyhmä tai epäinhimillinen tai jotain että vastarakkauden antaminen tuntuu vaikealta! Enkö sitten rakasta? Auttakaa rakkaat ihmiset...
MISTÄ SEN TIETÄÄ ONKO RAKASTAMINEN LAKANNUT?VOIKO YRITTÄÄ LÖYTÄÄ RAKKAUDEN KUN SE ON KERRAN HÄIPYNYT?SIIS SAMAN IHMISEN KANSSA?
Olen aivan ymmällä.Olen ollut mieheni kanssa 12v. ja olemme asuneet vuokralla,meillä ei ole lapsia.Elämämme on junnannut paikoillaan. Nyt mieheni on herännyt,etsimme asuntoa omaa.Eikä ole varaa kuin kerrostalo-osakkeeseen. Ongelma on että tuntuu kuin sydämmeni etsisi jotakin muuta,ei parisuhteessa oleminen pitäisi olla vaikeaa,siis asioiden pitäisi tapahtua luonnostaan.Mulla on stressiä,epäilen että rakkaus on hiipunut.Mulla on elämä hakusessa,ei ole sopivaa työtä,siis luonteelleni sopivaa,olen ajautunut "väärälle alalle" Pelkään uupumista!!Mitä sitten kun ei enää jaksa? Miten saisin itseäni niskasta kiinni että saisin tehtyä ratkaisun jatkaako suhdetta vai ei?
Kurjaa että mieheni rakastaa mutta minä olen niin tyhmä tai epäinhimillinen tai jotain että vastarakkauden antaminen tuntuu vaikealta! Enkö sitten rakasta? Auttakaa rakkaat ihmiset...
MISTÄ SEN TIETÄÄ ONKO RAKASTAMINEN LAKANNUT?VOIKO YRITTÄÄ LÖYTÄÄ RAKKAUDEN KUN SE ON KERRAN HÄIPYNYT?SIIS SAMAN IHMISEN KANSSA?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän, että on kamala tunne, kun pelkää itseään. Eli pelkää, että joutuu laittamaan suhteen katkolle, jota kuitenkin jossakin mielessä haluaisikin jatkaa. Mutta yritä muistaa, että se rakkauden tunne loppuu AINA. Sitä rakastumista kestää yleensä noin ensimmäisen vuoden, jonka jälkeen tunteen pitäisi muuttua HALUAMISEKSI. Eli haluun jakaa kyseisen ihmisen kanssa elämänsä, sen ilot ja surut ja arjen kiireet, mutta myös elämän juhlahetket. Ja noita juhlahetkiähän elämässä on huomattavasti harvemmin. Mutta silloin onkin hyvä taito, jos osaa tehdä siitä harmaasta arjesta sitä juhlaa. Ja täytyy muistaa, että mikään PAKKO ei siinä suhteessa ole olla. Täytyy ajatella, että olen onnellinen, koska SAAN olla tässä suhteessa. Jos ajattelet, että en voi tästä lähteä, koska en osaa taas olla yksin (olethan seurustellut jo niin kauan, joten se voi olla vaikeaa) tai ajattelet, että vain hän on sinulle se yksi ainoa oikea, niin teet itsellesi turhan suuria paineita. Yritä ajatella, että on monia muitakin sopivia, mutta hän on se, jonka haluat olevan sinulle se oikea, että hän on se, jonka kanssa haluat elämäsi viettää. Se oikea on se, jonka itse haluat sen olevan. Yhtä ainoaa oikeaa ei ole. On monta sopivaa, joista yhden valitset oikeaksi sinulle.
Ehkä sinun on hyvä olla hetken aikaa ihan yksin ja omassa rauhassasi, niin saatat huomata, että kuinka hienoa onkaan, että SAAT olla hänen kanssaan. Ja saatat myös huomata, että ei se yksin oleminen sinua tapakaan, vahvistaa vain. Kun olet nuo asiat huomannut, niin huomaat myös, että olosikin on jo paljon vapautuneempi. Enää sinun ei tarvitse väkisin yrittää pyörittää suhdetta, vaan se toimii jos on toimiakseen. Ja jos ei toimi, niin olkoon. Sitten joku muu suhde voi toimia paremmin. Tällainen ajattelu helpottaa huomattavasti ja kevittää painotaakkaa harteilla. Ei ole väkisin olemista jos suhde ei toimi. Ja tällainen ajattelu auttaa myös suhdetta toimimaan paremmin. Ei ole turhia paineita.
Ja muista myös, että ei se ruoho ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella. Aina se rakastumisen huuma menee ohi, ja arki astuu peliin, mutta silloin auttaa kun ajattelee, että tässä ei ole pakko olla, mutta HALUAN olla. Se on usein hyvä helpotus. Ei se parisuhde ole koskaan koko loppuelämän kestävää rakastumista. Tunne häviää aina, mutta tahto astuu tilalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettet rakastaisi. Kyllä se rakkaus on olemassa, mutta se on vain muuttanut muotoaan. Se nykyinen muoto täytyy vain tiedostaa. Ja kyllähän aina siihen omaan kumppaniin voi rakastua uudelleen ja uudelleen. Parisuhteissa on yleensä aina sekä parempia että huonompia kausia. Joskus ottaa todella kovasti päähän eikä mikään suju, mutta välillä taas on niin kovasti rakastunutta. On kovin yksilöllistä miten nämä kaudet ilmenevät eri suhteissa.
Mutta nyt suosittelen, että otat ihan hetken omaa aikaa. Lähde vaikka pienelle lomalle tai ystäväsi luo eri kaupunkiin. Tai pitäkää pientä taukoa. Erota ei tarvitse, mutta hengähdystauko on joskus ihan paikallaan. Sinä aikana saat kaikessa rauhassa tutkailla omaa sydäntäsi, ja kuunnella mitä sanottavaa sillä on. Jos löydät sisältäsi tahdon jatkaa suhdetta ja elää hänen kanssaan, niin hyvä niin. Muuta et silloin tarvitse. Ei se rakkaus lopu. Se vain muuttaa muotoaan ja se täytyy vain löytää. Ja muutaman kuukauden päästä saatatkin huomata, että olet niin rakastunut, että! Kausiluontoista miten menee. Ylämäkiä ja alamäkiä, tiedäthän. Mutta ota omaa aikaa ja älä ajattele vielä mitään ratkaisuja. Ne tulevat sitten omaa vauhtiaan ja omalla ajallaan. Elämä järjestyy niin kuin on tarkoitettu. Turha murehtia sitä vielä. Tärkeintä on nyt, että saat omat ajatuksesi järjestykseen. Ja muista: Ihmisellä on aina oma tahto. Selvitä itsellesi, mitä elämältä haluat.
Toivottavasti tämä auttoi edes vähän ja sait jotain ajattelemisen aihetta. Hyvää joulun odotusta ja hymyä huuleen =) Kaikki järjestyy omalla painollaan.
Hei psykan opiskelija
Kiitän sinua pitkästä vastauksestasi. Olen ollut jo hetken siis 4 päivää itekseni mutta en tainnut saada ajatuksiani järjestykseen. Tarvitsee vaan tosiaan ottaa aikalisä uudelleen.Vaatii vaan aikamoista pokkaa tehdä se.Ehkä se ei enää onnistu.Mä haluaisin lapsen mutta pelkään että meillä ei riitä rahat kun mieheni on törsääväistä sorttia.
Kaikista kurjinta on kun tämä asioiden pyörittely käy nakertamaan mielenterveyttä.Kaipaan kovasti mielen rauhaa.
Hyvää joulun odotusta sinullekkin :)
Hyvä, että olet jo ottanut aikaa itsellesi, mutta luulenpa, että tuo neljä päivää ei aivan riitä. Tällaiset asiat vievät aikaa ja vaivaa. Ottaa oman aikansa ennen kuin saat asiasi taas järjestykseen. Enkä näkisi ammattiapuakaan huonona ideana..Ihmisillä on yleinen mielikuva, että "kallonkutistajalla" käyvät vain hullut ja mielenvikaiset, mutta nykypäivänä sieltä voi hakea apua ihan normaaleihin arjen kiiruisiinkin ja sen aiheuttamiin huoliin ja paineisiin. Ei siihen sen kummemmin hullu tarvitse olla. Joskus vain helpottaa, kun saa purkaa itseään jollekin aivan ulkopuoliselle ja saa uusia näkökulmia asioihin. Joskus ne omat näkemykset voivat ruveta tuntumaan jo kulahtaneilta ja tunkkaisilta, ja joskus niitäkin on hyvä hieman päivittää. Sinne menneeseen ei kannata jäädä. Ei pidä hakea suhteesta sitä "samaa hyvää rakkautta" kuin se oli silloin aluksi. Pitää ottaa huomioon, että ihmiset kasvavat ja muuttuvat, ja niin kypsyy myös parisuhde. Ja tämän havainnollistamiseen on ammattiapu joskus ihan paikallaan. Ulkopuolisella ammattilaisella saattaa olla paljon uutta tarjottavaa vanhojen kaavojen noudattamisen sijaan. Kannattaa kokeilla! Suosittelen! Parisuhdettakin on hyvä joskus päivittää.
Ja mitä tuohon lasten hankintaan tulee: Totta on, että lapsi vie paljon rahaa, mutta myös paljon aikaa ja energiaa, joten sen hankkiminen täytyy olla tarkkaan harkittu ja yhteisen tuoksinnan tulos. Perhesuunnittelu neuvolastakin on hyvä kysyä neuvoa ja apua, jos jokin askarruttaa mieltä. Sieltä saa hyviä vinkkejä mm. rahan käytön kannalta, jos juuri se sinua huolettaa. Mutta oletko keskustellut miehesi kanssa asiasta? Ehkä hänkin sitten voi opetella säästeliäämpää elämäntapaa, jos vakavasti nyt päätätte perustaa perheen. Mutta keskustelkaa. Se on kaiken A ja O.
Ja tuosta "aikalisästä" vielä: valitse sanasi huolella, kun kerrot haluavasi olla hetken yksin ja jäsentää asiat päässäsi uuteen uskoon. Miehet kun ovat tunnetusti ylpeää sorttia.. Se voi käydä ylpeyden päälle, ja silloin sinulla ei ole enää takaisin menemistä. Keskustele siis myös tästä asiasta huolellisesti hänen kanssaan. Selitä, että hän ei ole siihen syynä ja kerro, että juuri hänen parhaakseen haluat sen tehdä. Älä ole liian tyly. Osoita, että kuitenkin rakastat, mutta tarvitset vain omaa aikaa hieman. Ja tee selväksi, että kenestäkään kolmannesta osapuolesta EI ole kysymys. Vain sinusta itsestäsi. Ja muista: aito rakkaus voittaa KAIKKI esteet.
Pärjäile nyt ja keskustele miehesi kanssa. Älä murehdi yksin, mutta muista kuitenkin, että miehesi ei missään tapauksessa saa olla terapeuttisi! Suhteessa täytyy molempien olla tasavertaisia. Joten hae terapeuttisi suhteen ulkopuolelta. Ja ammattiauttaja ei välttämättä tosiaan ole huono idea.. Mietipä sitäkin. Heiltä saa usein uusia näkökulmia ja uutta pohdittavaa, ja suhteessakin voi alkaa uudet, paremmat tuulet puhaltelemaan. Kyllä se virkistää mieltä ja selkeyttää huomattavasti. Ajattele sitä.
Mutta oikein hyvää jatkoa ja talvea =)
Hei!
Onpa lohdullista lukea, että joku on samanmoisessa tilanteessa kuin mitä itse olen. Samoilla yhteisillä vuosilla ollaan eletty ja ongelma on suht samanlainen. Meidän suhdetta on kuormittanut mieheni alkoholiongelma, joka on osittain jo poistunut, mutta välillä oireilee.
Olisi kiva vaihtaa lisää ajatuksia kanssasi "hämmentynyt", joten, jos haluat lähestyä sähköpostitse niin sen voit tehdä: [email protected]. Ja kiitos psyk.opiskelijalle vastauksista, niistä oli minullekin suuri apu! Mukavaa joulunodotusta molemmille teille! Lämpimin ajatuksin. :o)